Vastamyrkky

Vastamyrkky eli antidootti on aine, jota käytetään myrkytyksen hoitoon ja jonka vaikutus on myrkytyksen aiheuttajaan nähden spesifinen.^[1] Täten esimerkiksi lääkehiili ei ole antidootti, koska sen vaikutus on epäspesifinen.

Vasta-aine voi olla aine, joka sitoutuu myrkkyyn ja eliminoi sen. Usein antidootti on metabolian estäjä, reseptorin kilpaileva vastavaikuttaja, virtsaerityksen kiihdyttäjä tai fysiologinen vastavaikuttaja.^[2]

Useiden antidoottien vaikutusmekanismi tunnetaan melko hyvin, mutta käytännön syistä kontrolloitujen tutkimusten tekeminen on ongelmallista äkillisten myrkytysten yhteydessä. Tästä syystä vain harvojen lääkkeiden osalta tehosta on tutkimusnäyttöä.^[3] Tiedot perustuvat pääosin eläinkokeisiin ja tapausselostuksiin.

Lähteet

↑ Pronczuk de Garbino J.: Evaluation of antidotes: activities of the international programme on chemical safety. J Toxicol Clin Toxicol, 1997 (35), s. 333–343. (englanniksi)
↑ Annakaisa Reponen: Tavallisimmat antidootit akutologiassa cc.oulu.fi. 2001. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 2.9.2012.
↑ Hoppu K.: Myrkytysten hoito tarvitsee tuuletusta. Duodecim, 2000 (116), s. 1604-1605.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Kalle Hoppu, Suvi Pajarre-Sorsa, Antidootit ja muut myrkytyslääkkeet – mitä mistä milloin Duodecim 2004;120:485–93 (pdf)
Medicina.fi: Pertti J. Neuvonen, Erkki Elonen, Klaus T. Olkkola, Yleisiä näkökohtia akuuteista myrkytyksistä (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)

Myrkytyslääkkeitä

[1] Pronczuk de Garbino J.: Evaluation of antidotes: activities of the international programme on chemical safety. J Toxicol Clin Toxicol, 1997 (35), s. 333–343. (englanniksi)

[2] Annakaisa Reponen: Tavallisimmat antidootit akutologiassa cc.oulu.fi. 2001. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 2.9.2012.

[3] Hoppu K.: Myrkytysten hoito tarvitsee tuuletusta. Duodecim, 2000 (116), s. 1604-1605.

[1]

[2]

[3]