Ordovikikausi
| Ordovikikauden jako | ||||
|---|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | ikä (mvs) | |
| Siluuri | Llandovery | Rhuddan | nuorempi | |
| Ordoviki | myöhäis | Hirnant | 443,7–445,6 | |
| Katy | 445,6–455,8 | |||
| Sandby | 455,8–460,9 | |||
| keski | Darriwil | 460,9–468,1 | ||
| Daping | 468,1–471,8 | |||
| varhais | Flo | 471,8–478,6 | ||
| Tremadoc | 478,6–488,3 | |||
| Kambri | Furong | 10. vaihe | vanhempi | |
| Ordovikikauden jako ICS:n mukaan.[1] | ||||
Ordovikikausi eli ordoviikkikausi[2] oli geologinen ajanjakso ja toinen paleotsooisen maailmankauden kuudesta kaudesta. Ordovikikausi oli selkärangattomien valtakautta. Se alkoi pienellä joukkotuholla noin 490 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi ordovikin-siluurin jääkauden aiheuttamaan suurempaan joukkotuhoon 443,5 miljoonaa vuotta sitten. Kausi kesti eri tutkijoiden mukaan 50–80 miljoonaa vuotta. Kaudelle oli tyypillistä merieläinten runsaslajisuus ja nopea kehittyminen. Merissä eli muun muassa mustekaloja muistuttaneita kuorellisia nilviäisiä oikosarvia sekä meduusoja. Sienieläimet kehittyivät ja ensimmäiset varsinaiset selkärankaiset, leuattomat panssarikalat ilmestyivät ordovikikaudella. Maalle ilmestyi alkeellisia leviä ja vedessä eli putkilokasveja.
Nimen tausta
muokkaaOrdovikikausi on saanut nimensä nimensä nykyisen Walesin alueella eläneen ordovikien (lat. ordovices) kelttiheimon mukaan. Englantilainen geologi Adam Sedgwick nimesi vuonna 1835 Walesin ja Englannin rajaseudulla tutkimansa kivikerroksen kambriseksi (engl. Cambrian) systeemiksi Walesin latinankielisen nimen Cambria mukaan, ja samalla seudulla työskennellyt skotlantilainen geologi Roderick Murchison nimesi samana vuonna toisen kerroksen siluurisysteemiksi walesilaisen siluurien kelttiheimon mukaan. Systeemien mukaan nimettiin myös kaudet, joiden aikana ne ovat syntyneet. Sedgwick ja Murchison kuitenkin laajensivat kambri- ja siluurisysteemien rajauksia kunnes ne menivät osin päällekkäin, eikä kiistaa saatu ratkaistua heidän elinaikanaan. Englantilainen geologi Charles Lapworth ehdotti vuonna 1879 kiistanalaisen osan nimeämistä erilliseksi ordovikisysteemiksi ordovikien mukaan.[3][4] Lapworthin ehdotus herätti Britanniassa vastustusta 1890-luvulle saakka mutta hyväksyttiin lopulta. Virallisesti nimi vahvistettiin vuonna 1960.[3]
Mantereet ja ilmasto
muokkaaOrdovikikauden alkupuolella maan ilmakehän korkea, nykyiseen verrattuna yli kymmenkertainen hiilidioksidipitoisuus piti yllä voimakasta kasvihuoneilmiötä.[5] Kaudella vallinnut ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, vaihtelevampi ja kosteampi. Etelänavalla oli kauden alkuvaiheessa viileänlauhkea ilmasto.[6] Pohjoisella pallonpuoliskolla oli valtava valtameri Panthalassa, jossa sijaitsivat 30. leveysasteella melko lähekkäin Laurentia, Barentsia, Siperia,[7] Kazakstan ja Avalonia. Pohjoisnavan ympärillä kiersi kylmä merivirta ja päiväntasaajan seutuvilla lämmin.[7] Keskisellä ordovikikaudella etelänavan ympärillä oli suuri manner Gondwana, johon kuuluivat nykyinen Etelä-Amerikka, Afrikka ja Australia. Kauden loppukolmanneksella ilmasto viileni ja varsinkin kuivui nopeasti. Se lienee johtunut mannerliikunnoista, jotka siirsivät Gondwanan lähelle päiväntasaajaa.[8] Näin Maata lämmittävä, trooppisilla alueilla planeetan kiertävä lämmin päiväntasaajan suuntainen merivirta estyi.
Kauden aikana syntyi jääkausi, joka ei tosin ollut pleistoseenin jääkausien kaltainen. Jää peitti suuria alueita Etelä-Amerikasta ja Afrikasta. Kylmä ilmasto vallitsi etelässä 60.–30. leveysasteella. Lähellä päiväntasaajaa oli kuivaa.[9] Saharan autiomaa jäätiköityi osin, sillä se oli Gondwanan eteläosissa melko lähellä napoja.[10] Myöhäisellä ordovikikaudella alkanut Ordovikin-siluurin jääkausi kesti 8–10 miljoonaa vuotta, jolloin merenpinta laski noin 100 metrillä. Tremadoc- ja Llanvir-vaiheiden lopulla tapahtui luultavasti mannerliikunnoista johtuneita lajien joukkotuhoja.
Kauden alussa oli ensin viileää mutta myöhemmin huippuja, joissa lämpötila nousi nykyistä korkeammaksi. Noin 460 miljoonaa vuotta sitten lämpötila muuttui nykyistä kylmemmäksi. Noin 450 miljoonaa vuotta sitten hiilidioksidia oli 17-kertaisesti nykyiseen verrattuna.[11]
Kasvillisuus
muokkaaMaalle ilmestyi alkeellisia kasveja ehkä jo 500-440 miljoonaa vuotta sitten.[5][12][13][14] Argentiinasta on löydetty noin 470 miljoonaa vuotta vanhoja itiöitä.[13] Omanista löydetty fossiileja, jotka saattavat todistaa Katy-kaudella eläneen maakasveja.[13] Ensimmäiset ordovikikauden varhais- ja keskivaiheen maakasvit muistuttivat luultavasti sammalia ja maksasammalia, joten kyse ei ollut putkilokasveista. Ensimmäisillä maakasveilla ei ollut varsinaisia juuria, vartta ja lehtiä. Maakasveja esiintyi enemmän vasta seuraavan kauden, siluurikauden loppupuolella. Maakasvit lienevät kehittyneet vuorovesirannoilla kasvaneista levistä. Vuorovesiranta on välillä kuiva ja välillä veden peittämä. Joillakin levillä tiedetään olevan paksu nahkea pinta, juuria sekä erilainen varsi, ja joidenkin levien muodot muistuttavat etäisesti haarasanikkaisia sekä kortteita, jotka olivat myös ensimmäisiä maakasveja.
Eläimistö
muokkaa
Ordovikikauden eläimistöön lukeutui muun muassa koralleja, meritähtiä, merisiilejä ja lonkerojalkaisia, jotka olivat simpukoita muistuttaneita kuorellisia, litteitä otuksia. Trilobiitteja oli kuollut runsaasti kambrikauden lopussa, jolloin muiden merieläinten lajiutumiselle jäi enemmän tilaa. Uusia lonkerojalkaislajeja syntyi paljon. Korallimaisia sammaleläimiä ja merililjoja ilmestyi aikakauden trooppisiin meriin. Myös trilobiitteja kehittyi lisää. Helmiveneet lajiutuivat merkittävästi ordovikikauden alkupuolella. Graptoliitteja ilmestyi Tremadoc-vaiheen aikana. Ne olivat aluksi planktonin kaltaisia, kunnes niistä kehittyi korallimaisia yhdyskuntia kauden lopussa.
Noin 470 miljoonaa vuotta sitten ordovikikauden keskivaiheilla ilmestyivät mustekalamaiset, kuorelliset eläimet oikosarvet, joiden kuori muistutti pitkää jäätelötötteröä. Myös nahkiaisen kaltaiset leuattomat kalat ja panssaroidut alkukalat ilmestyivät kauden aikana. Alkukalojen pään ja eturuumiin peittänyt panssari suojasi niitä luultavasti meriskorpioneilta. Alkukalat keräsivät ravintoa pohjamudasta pölynimurin tapaan. Australiasta on löydetty varhaisella ordovikikaudella eläneiden kalojen fossiileja.
Myöhäisellä ordovikikaudella tapahtui merieläinten joukkotuho, joka johtui luultavasti jääkauden alkamisesta.
Uusia eläinryhmiä ordovikikaudella
muokkaa- Asteroidea (meritähdet)
- Echinoidea (merisiilit)
- Holothuroidea (merimakkarat)
- Ophiuroidea (käärmetähdet)
- Ostracodermi (alkukalat)
Ordovikikauden jako
muokkaaOrdovikikausi jaetaan usein kolmeen epookkiin, jotka ovat:
- Yläordoviki (461–444 miljoonaa vuotta sitten)
- Keskiordoviki (472–461 miljoonaa vuotta sitten)
- Alaordoviki (488–472 miljoonaa vuotta sitten)
Epookkien tarkemmasta jaosta on eri versioita. Artikkelin alussa oleva taulukko perustuu ICS:n jakoon.[1]
Lähteet
muokkaa- Luhr, James F.: Maapallo. Suomentanut Tikkanen, Matti & Heikkilä, Pasi. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 9789515930408
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004: A Geologic Time Scale 2004, Cambridge University Press.
- ↑ ordoviikki | ordoviikkikausi Tieteen termipankki. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ a b Ordovician Period (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Cambrian Period (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ a b Luhr, James F., 2007, s. 30–.
- ↑ Scotese, Christopher R.: Early Ordovician Climate, ( 480 million years ago) Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Britannica Britannica[vanhentunut linkki]
- ↑ Late Ordovician map (kuva kartasta) Jan.ucc.nau.edu. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Scotese, Christopher R.: Middle & Late Ordovician Climate, (440 million years ago) Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Scotese, Christopher R.: Ancient Oceans Separate the Continents Climate History – Paleomap Project. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Luhr, James F., 2007, s. 30.
- ↑ #author.fullName}: First land plants plunged Earth into ice age New Scientist. Viitattu 3.1.2022. (englanti)
- ↑ a b c Mariusz A. Salamon, Philippe Gerrienne, Philippe Steemans, Przemysław Gorzelak, Paweł Filipiak, Alain Le Hérissé: Putative Late Ordovician land plants. New Phytologist, 2018, nro 218, s. 1305–1309. doi:10.1111/nph.15091 ISSN 1469-8137 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Thomas Servais, Borja Cascales-Miñana, Christopher J. Cleal, Philippe Gerrienne, David A. T. Harper, Mareike Neumann: Revisiting the Great Ordovician Diversification of land plants: Recent data and perspectives. Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, 15.11.2019, nro 534, s. 109280. doi:10.1016/j.palaeo.2019.109280 ISSN 0031-0182 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
| Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs) | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs) | eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs) | ||||||
| Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs) | paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs) | ||||||
| Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika) |
| ||||||