Vapaakirkollisuus Ruotsissa
Ruotsalainen vapaakirkollisuus sai alkunsa 1800-luvun alkupuolella, kun protestanttiset yhteisöt saapuivat Ruotsiin siirtolaisuuden myötä. Ensimmäisen aallon siirtolaiset olivat usein uskonnollisia toisinajattelijoita ja he kiinnittyivät erilaisiin kirkollisiin yhteisöihin, jotka saivat jalan sijaa paluumuuttajien kautta myös Pohjoismaissa.[1] Vapaakirkollisuus syntyi Ruotsissa George Scottin metodistisen ja C. O. Roseniuksen uusevankelisen herätyksen pohjalta. Heidän aloittamansa työn kautta Ruotsiin syntyi 1900-luvun vaihteeseen yli kymmenen vapaakirkkoliikettä. Vapaakirkkoliikkeellä oli yhteyksiä vastaaviin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin herätyksiin. Vapaakirkot kasvoivat aina jatkuvasti 1900-luvun puoliväliin saakka.[2]
Historia
muokkaaTausta
muokkaaVapaakirkollisuuden taustalla vaikutti luterilaisen kirkon pietistiset herätykset. Maallikkosaarnaaja C. O. Roseniuksen kautta levisi uusevankelinen herätys, jonka piirissä syntyi kiertävien kirjakauppiaiden ja maallikkosaarnaajien herätys. Roseniolaista evankelista liikettä yhdisti Pietisten-lehti.[2]
Vapaakirkollisten liikkeiden synty
muokkaaMetodismi (1830) ja baptismi (1848) saapuivat Ruotsiin 1800-luvun alkupuolella. Uudet uskonnolliset ryhmät olivat herätysliikkeiden tavoin yhteiskunnallisesti konservatiivisia, mutta edistävät merkittävästi kirkko- ja uskontopolitiikan liberalisoimista. Liikkeet painottivat erityisesti yksilöllistä kokemusta ja vapaaehtoista yhteenliittymistä. Samalla ne haastoivat vanhaa, kollektiivista ja hierarkista järjestystä.[1] Vapaakirkollisten liikkeiden nousulle on ominaista selkeät vaheet. 1850-luvulla perustettiin yhdistyksiä ja baptismi saapui Ruotsiin, 1860-luku oli metodismin aikaa ja 1870-luvulla perustettiin Ruotsin lähetysliitto. 1880-luvulla vapaakirkollisten liikkeiden määrä kasvoi.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hentilä, Seppo, Krötzl, Christian ja Pulma, Panu: Pohjoismaiden historia. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3614-8