Vaeltajat

Tämä artikkeli käsittelee venäläistä taidekoulukuntaa. Vaeltajat (Emmelichthyidae) on myös kalaheimo. Vaeltajat (Bieguni) on Olga Tokarczukin romaani.

Vaeltajat eli peredvižnikit (ven. передви́жники) tai kiertävät maalarit olivat Venäjän maalaustaidetta uudistanut realistinen koulukunta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Liikkeen perustajajäsenet katkaisivat välinsä Venäjän taideakatemiaan ja perustivat akateemisista rajoitteista vapaan koulukunnan. Suuntauksen teoksissa on mukana vahva sosiaalinen ja poliittinen ulottuvuus ja heidän tärkein metodinsa oli kriittinen realismi.

Peredvižnikit eivät saaneet teoksiaan näytteille vakiintuneisiin gallerioihin, tämän vuoksi he lähtivät kansan pariin ja järjestivät maaseudulla kiertäviä näyttelyitä vuosina 1870–1923.

Vaeltajat halusivat tehdä taidetta kansalle eivätkä vain taidetta taiteen vuoksi, he halusivat luoda todenmukaisia kuvia. Isänmaan kasvot ja kauneus nähtiin vaatimattomissakin aiheissa, henkisen elämän ja luonnon välinen yhteys tuotiin esiin maisemamaalauksissa. Henkilökuvien elävä, psykologinen realismi teki vaikutuksen ja kansa otti heidän taiteensa omakseen.

Venäläinen liikemies, taidekerääjä Pavel Tretjakov tuki Vaeltajat-ryhmän taiteilijoita ja osti erityisen paljon juuri heidän teoksiaan. Tretjakov lahjoitti vuonna 1892 kokoelmansa Moskovan kaupungille ja kokoelmasta muodostettiin Tretjakovin galleria. Galleriarakennuksen vanhan päärakennuksen (rak. 1902–1904) on suunnitellut Vaeltajat-ryhmän jäsen, taidemaalari Viktor Vasnetsov. Peredvižnikien liike hajosi vuonna 1923.