Vänrikki

Vänrikki (lyhenne vänr.) on Suomen puolustusvoimissa käytössä oleva maa- ja ilmavoimien sotilasarvo. Merivoimissa vastaava arvo on aliluutnantti. Vänrikkiä vastasi käytöstä poistunut ratsuväen sotilasarvo kornetti. Reservin vänrikki (aliluutnantti) on korkein sotilasarvo, jonka 12 kuukauden varusmiespalveluksen aikana voi saada. Vänrikistä seuraava ylempi arvo on luutnantti.

Suomalainen käytäntö

Suomessa vänrikki on alin upseeriarvo, mutta germaanisissa ja joissain slaavilaisissa maissa aliupseeriston ja upseeriston väliin sijoittuva arvo. Nimitys juontuu saksan kielen lipunkantajaa tarkoittavasta sanasta Fähnrich. Se oli arvokas tehtävä, jota ei voitu uskoa aliupseerille eikä miehistölle, mutta joka ei vaatinut erityistä upseerikoulutusta. Toinen vastaavanlainen tehtävä on perinteisesti ollut kuriiri, joka myös on nuoremman upseerin suorittama tehtävä.

Suomalainen maa- tai ilmavoimien vänrikki tai merivoimien aliluutnantti vastaa anglosaksisten maiden 2. luutnanttia, joka on näiden maiden alin upseerinarvo.

Suomessa vänrikki on lähinnä reservin upseerien sotilasarvo. Reservin vänrikin arvoon ylennetään upseerikokelaat varusmiespalveluksen tai erillisen reserviläisille tarkoitetun kurssin päättyessä. Vänrikin arvoon ylennetään myös ne, jotka suorittavat Maanpuolustuskorkeakoulussa upseerin perusopinnot.

Vuonna 2007 Suomen puolustusvoimissa tapahtuneen uudistuksen johdosta määräaikaiseen sopimussotilaan virkaan pyrkivät reserviupseerit palvelevat myös vänrikkeinä. Näistä on käytetty jo kauan osavirallista nimikettä ”kesävänrikki”. Sen sijaan vakinaisessa virassa toimivilla upseereilla luutnantti on yleensä alin sotilasarvo.

Sodan aikana vänrikit normaalisti johtavat joukkuetta. Tiedustelu-, tulenjohto- ja mittausryhmän johtajana on useimmiten vänrikki (ja rauhan aikana myös mahdollisesti upseerikokelas). Vänrikki voi toimia myös komppanian (patterin) varapäällikkönä.

• 
  Maavoimien vänrikin kauluslaatta.
• 
  Maavoimien vänrikin hihalaatta.
• 
  Ilmavoimien vänrikin kauluslaatta.
• 
  Ilmavoimien vänrikin hihalaatta.

Vänrikin arvomerkissä kauluslaatassa on yksi pieni heraldinen ruusu. Hihamerkissä puolestaan on yksi vaakaviiva. Ennen talvisotaa vänrikin ja muiden reservin upseerien arvomerkkiruusut olivat väriltään hopeisia, josta juontuu kansanomainen nimitys ”tinanappi”. Talvisodan jälkeen reserviupseerien arvomerkit ja arvot yhtenäistettiin aktiiviupseerien kanssa. Asetuksella 13. kesäkuuta 1941 poistettiin reserviupseeriarvot ja kaikille upseereille vahvistettiin samanlaiset arvomerkit. Tämän jälkeen sotilasarvojärjestyksessä ei ole ollut muodollista eroa aktiivi- ja reserviupseerien välillä. Reservi- ja aktiiviupseerin arvojärjestykseen vaikuttavat vain sotilasarvo ja ylennyspäivämäärä. Kuitenkin yksi pieni ero säilyi: kesäaikana yleensä vain kantaupseereilla oli mittojen mukaan tehtyjä asetakkeja, kun taas reserviläiset käyttivät valtion omistamaa kesäpuseroa. Muutamat varakkaammat reserviläiset tosin teettivät itselleen asetakkeja, mutta niitä käytettiin yleensä lomapukuina.

Ulkomainen käytäntö

Saksan Bundeswehrissä vastaava sotilasarvo on Fähnrich.

Vastaavia alimpia upseerinarvoja ovat englannin kielessä sekä ensign että second lieutenant. Näistä ensin mainittu on vanhentunut ja laajalti jo käytöstä poistunut muoto, mutta se on vielä käytössä Yhdysvaltojen laivastolla.