Välikysymys
Välikysymys on parlamentaarisessa hallitusjärjestelmässä käytetty menettely, jonka avulla selvitetään nauttiiko hallitus parlamentin luottamusta.
Välikysymys on parlamentaarisessa järjestelmässä eräs tapa harjoittaa oppositiopolitiikkaa: kansanedustajilla on oikeus tehdä kysymyksiä hallituksen jäsenille. Kysymyksen on käsiteltävä niitä asioita, joista hallitus on vastuussa. Välikysymykseen saattaa yhtyä myös hallituspuolueiden kansanedustajia ja ministereitä.
Suomessa
muokkaaSuomessa välikysymyksestä on säädetty perustuslaissa (43 §). Välikysymyksen voi tehdä vähintään 20 kansanedustajaa, tyypillisesti oppositiopuolueiden edustajat. Valtioneuvoston on vastattava kysymykseen eduskunnan täysistunnossa 15 päivän kuluessa kysymyksen tiedoksisaamisesta.[1] Jos hallitus ei pysty vastaamaan riittävän hyvin, välikysymys voi johtaa epäluottamuslauseeseen, jolloin hallitus kaatuu. Suomen tasavallan historiassa neljä hallitusta on joutunut eroamaan saatuaan välikysymyksestä aiheutuneen epäluottamuslauseen: Kallion II hallitus (1926), Sunilan I hallitus (1928), Sukselaisen I hallitus (1957) ja von Fieandtin hallitus (1958).[2]
Tätä ennen Suomen suuriruhtinaskunnan aikana eduskunnan 1907 perustamisen jälkeen ensimmäinen hallitus, joka on joutunut eroamaan parlamentaarisen epäluottamuksen vuoksi oli nuorsuomalaisen Leo Mechelinin senaatti 1. elokuuta 1908.
Välikysymyksen johdosta käydään tavallisesti laaja ja perusteellinen keskustelu valtioneuvoston ministereiden, heitä tavallisesti tukevien hallituspuolueiden kansanedustajien ja oppositiopuolueiden kansanedustajien välillä. Jos keskustelun aikana on ehdotettu epäluottamuslauseen antamista hallitukselle tai ministerille, toimitetaan eduskunnassa äänestys siitä, nauttiiko hallitus tai ministeri eduskunnan luottamusta.[1] Jos äänestyksen tulos osoittaa, että eduskunta ei luota hallitukseen, hallituksen on erottava. Välikysymys voi johtaa myös siihen, että joku ministereistä joutuu eroamaan.
Välikysymys voi johtaa hallituksen eroon myös välillisesti, kuten kävi Antti Rinteen hallitukselle joulukuussa 2019. Tässä tapauksessa oppositio teki välikysymyksen omistajaohjauksesta, työmarkkinatilanteesta ja eduskunnalle annetusta informaatiosta.[3] Ennen välikysymyksen käsittelyä eduskunnassa, hallituspuolueista Keskusta ilmoitti puolueella olevan ”henkilöön liittyvää epäluottamusta” pääministeriä kohtaan.[4] Ilmoitus johti pääministerin eroon ja hallituksen kaatamiseen.
Yleisyys
muokkaaKoko eduskunnan historiassa eniten välikysymyksiä esitettiin vuonna 1919, jolloin välikysymyksiä oli 13. 2000-luvulla huippuvuosia ovat olleet 2012 ja 2014, jolloin esitettiin kahdeksan välikysymystä kumpanakin. Myös 2006 ja 2022 olivat seitsemällä välikysymyksellä vilkkaita vuosia.[5][6]
Erikoistutkija Jenni Karimäen mukaan välikysymysten määrää kasvattaa neljä syytä.[5]
- Opposition vallan vähentäminen. 1980- ja 1990-luvulla enemmistöhallitukset pyrkivät helpottamaan politiikkansa läpimenoa lisäämällä niiden asioiden määrää, joista päätetään yksinkertaisella enemmistöllä. Välikysymysten teko on yksi jäljelle jääneistä opposition keinoista.[5]
- Politiikan polarisaatio ja ideologinen rajalinja hallituksen ja opposition välillä. [5]
- Julkisuus. Puoluelehdistön näivettyminen ja uutismedian klikkimääriin perustuva ansaintalogiikka ovat vaikeuttaneet poliittisten viestien läpi puskemista suurissa medioissa, mutta välikysymys on niin järeä toimi, että siitä yleensä uutisoidaan. [5]
- Opposition rakenne. Välikysymyksiä on esitetty erityisen paljon silloin, kun oppositiossa olevat puolueet haluavat erottautua paitsi hallituksesta, myös toisistaan. [5]
Käytäntöjä
muokkaa- Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja esittelee kysymyksen eduskunnan täysistunnossa valtioneuvostolle.
- Välikysymyksestä keskustellaan täysistunnossa, jossa valtioneuvoston jäsen vastaa kysymykseen. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja pitää seuraavan puheenvuoron, jota seuraavat ryhmäpuheenvuorot eduskuntaryhmien suuruusjärjestyksessä.
- Mikäli keskustelun aikana on tehty epäluottamuslause-ehdotus, välikysymystä seuraa luottamusäänestys. Hallituksen luottamusäänestyksessä tavallisesti puheenjohtaja (puhemies) esittää äänestystavaksi; opposition ehdotus ”ei”, hallituksen esitys ”jaa”.
- Enemmistöhallitusten vuoksi välikysymykset eivät käytännössä juuri koskaan johda hallituksen tai ministerien eroihin.
- Välikysymykset ovat keskeinen osa maan parlamentarismia ja poliittisia käytäntöjä.
- Välikysymyksiä tehdään yleensä useita kertoja vuodessa.
Muita menetelmiä
muokkaaOppositio voi vaatia huomiota kritiikilleen tai vastauksia kysymyksiinsä myös muilla menetelmillä:
- Ministereille esitettävät suulliset ja kirjalliset kysymykset[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Suomen perustuslaki, 43 § Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 9.5.2011.
- ↑ Usein esitetyt kysymykset: Montako kertaa hallitus on Suomessa kaatunut välikysymyksestä aiheutuneeseen epäluottamuslauseeseen? Eduskunnan kirjasto. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 30.1.2014.
- ↑ VK 2/2019 vp: Välikysymys omistajaohjauksesta, työmarkkinatilanteesta ja eduskunnalle annetusta informaatiosta (Vireilletuloasiakirja) 28.11.2019. Eduskunta. Viitattu 5.12.2019.
- ↑ Junkkari, Marko: Keskusta päätti katsoa Antti Rinteen kortit – kohta selviää, bluffasiko pääministeri vai ei Helsingin Sanomat. 2.12.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.12.2019.
- ↑ a b c d e f g h Välikysymykset | Oppositio käyttää nyt järeintä asettaan ennätyksellistä tahtia: tutkija ei ole vain ilahtunut Helsingin Sanomat. 28.6.2024. Viitattu 29.6.2024.
- ↑ Määritä nimeke! www.eduskunta.fi. Viitattu 29.6.2024.