Uwe Boll

Uwe Boll (s. 22. kesäkuuta 1965 Wermelskirchen, Länsi-Saksa) on saksalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja sekä kirjallisuustieteen tohtori, jonka elokuvat ovat useimmiten videopeleihin perustuvia.

Uwe Boll In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale -elokuvan kuvauspaikalla Vancouverissa, Kanadassa.

Bollia on kutsuttu yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvaohjaajista. Varsinkin hänen peleihin perustuvat elokuvansa ovat saaneet pelaajilta paljon kritiikkiä verkossa, jossa Bollia vastaan on perustettu useita sivustoja.

Vuonna 2008 Bollille myönnettiin vuoden huonoimman ohjaajan Kultainen Vadelma –palkinto kolmesta elokuvasta, 1968 Tunnel Rats, In the name of the King: A Dungeon Siege Tale ja Postal. Lisäksi hänet palkittiin huonoimmasta saavutuksesta uralla. Näiden lisäksi useat muut hänen elokuvansa on asetettu ehdolle monissa kategorioissa useampinakin vuosina, esimerkiksi Blood Rayne sekä huonoimmaksi elokuvaksi että huonoimmaksi käsikirjoitukseksi. Bollia on kuitenkin myös puolustettu, koska hän pyrkii pitämään elokuvanteon prosessin kokonaan käsissään eikä työskentele suurille studioille.^lähde?

Elokuvien rahoitus

Boll rahoittaa itse omat elokuvansa omistamansa Boll AG -yhtiön kautta. Hänen sijoittajansa eivät ole riippuvaisia elokuvan voitoista, sillä Saksassa elokuvasijoitukset ovat verovähennyskelpoisia. Bollin elokuvat tuottavat yleensä vain 15 % tuloistaan teattereiden lipunmyynnillä ja suurin osa tuloista saadaan televisiosopimuksilla ja DVD -myynnillä.

Arvostelu

Bollia on kutsuttu yhdeksi maailman huonoimmista elokuvaohjaajista. Hänen elokuvansa BloodRayne II: Deliverance (2007), Seed (2007), Alone in the Dark (2005) ja House of the Dead (2003) ovat Internet Movie Databasen "Bottom 100" -listalla.

Kesäkuussa 2006 Boll haastoi kriitikoitaan nyrkkeilyotteluihin. Saadakseen otella Bollia vastaan kriitikoiden piti kirjoittaa kaksi mahdollisimman huonoa arviota hänen elokuvistaan. Haasteeseen vastasivat Something Awful -sivuston Rich Kyanka, Rue Morgue -lehden Chris Alexander, Cinecutre Carloksen Palencia Jimenez-Arguello, Ain't it Cool Newsin toimittaja Jeff Sneider sekä amatöörinyrkkeilijä ja kriitikko Chance Minter. Ottelut pidettiin 23. syyskuuta 2006 Vancouverin Plaza of Nations -hallissa. Boll voitti kaikki vastustajansa.

Huhtikuussa 2008 Uwe Boll lupasi antamassaan haastattelussa lopettaa ohjaamisen, mikäli hän saa adressin, jonka on allekirjoittanut vähintään miljoona henkilöä. Internetiin on luotu tällainen adressi, joka on tähän mennessä kerännyt 355 200 nimeä.

Pian adressin aloittamisen jälkeen Boll julkaisi YouTubessa videon, jossa hän väittää itseään elokuva-alan neroksi ja että ohjaajat kuten Michael Bay ja Eli Roth ovat "jälkeenjääneitä" (engl. "fucking retards"). Bay vastasi puolestaan pitävänsä Bollia "säälittävänä". Hän toivoi, että joku aloittaisi adressin Bollin puolustamiseksi ja uskoi sen keräävän yli miljoona nimeä. Tällainen adressi luotiin – se on kerännyt reilut 6 000 nimeä.

Myönteinen palaute

Bollia on myös puolustettu; Troma Entertainmentin Lloyd Kaufman on kehunut Bollin "itsenäistä henkeä" ja arvellut hänen joutuvan kärsimään kohtuuttomasti, koska ei työskentele suurille Hollywood-studioille. Jotkut ovat myös arvelleet Bollin vain nauttivan saamastaan huomiosta.

Elokuvat

Boll ohjaajana

Huolimatta Bollin kyseenalaisesta maineesta elokuvantekijänä hän on useasti saanut elokuviinsa mukaan laajalti tunnettuja ja arvostettuja näyttelijöitä, kuten Sir Ben Kingsley elokuvassa Blood Rayne, Udo Kier, Ray Liotta, Burt Reynolds, Ron Perlman ja Jason Statham vuoden 2006 In the name of the King: a Dungeon Siege Talessa ja Dolph Lundgren edellä mainitun jatko-osassa, In the name of the King 2: Two Worlds.

Boll tunnetaan myös erittäin tuotteliaana ja monitaitoisena elokuvantekijänä, sillä hän on ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut monet elokuvistaan itse, minkä lisäksi hän hoitaa niiden markkinoinnin levittäjille. Parhaimmillaan Boll on saanut valmiiksi kolme elokuvaa vuodessa. Tähän tahtiin hän on imdb.com-sivuston mukaan yltänyt vuosina 2007, 2009, 2010 ja 2011.

Postal

Bollin elokuvien kohdattua useita kompastuskiviä vuosina 2006 ja 2007 hän kertoi palaavansa pienen budjetin elokuvien pariin. Päätöksen taustalla olivat muun muassa In the name of the King: A Dungeon Siege Talen valtava taloudellinen tappio (noin 60 miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuotti ensi-iltaviikonloppunaan vain noin 3 miljoonaa dollaria), Blood Raynen jääminen laajalti huomiotta USA:n markkinoilla, Blood Rayne 2:den jääminen vain DVD-levitykseen ja elokuvien vastaanottamat negatiiviset kritiikit.

Myös Saksan verolainsäädännössä tapahtunut muutos esti Bollia tuottamasta enää suuren budjetin elokuvia. Ennen tätä muutosta saksalaiset elokuvien rahoittajat olivat lain nojalla saaneet verohelpotuksia huolimatta siitä, oliko heidän rahoittamillaan elokuvilla mitään tekemistä Saksan kanssa. Vuosien 1997 ja 2005 välillä saksalaisten sijoittajien arvioidaankin rahoittaneen elokuvia (pääasiassa suuria Hollywood-tuotantoja) yli 12 miljardilla eurolla.

Bollin seuraavat tuotannot olivat vuoden 2007 videopeliadaptaatio Postal ja sarjamurhaajaelokuva Seed. Postal perustuu Running with Scissors -pelistudion samannimiseen tietokonepeliin vuodelta 1997.

Postalin julkaisun yhteydessä The New York Post -lehti julkaisi siitä erittäin negatiivisen kritiikin arvostelijan katsottua elokuvaa vain 20 sekuntia. Boll tuohtui tästä ja pyysi lehteä kirjoittamaan uuden arvostelun arvostelijan katsottua elokuvan loppuun asti. Hän myös ehdotti, että lehti haastattelisi häntä, jotta hän saisi näkemyksensä syyskuun 11. päivän tapahtumista julki. Lehti ei kuitenkaan suostunut tähän, joten suuttuneena tästä Boll avasi kaksi verkkosivustoa, jotka olivat pilaversioita The New York Postin sivustosta. Seurauksena tälle, The New York Post haastoi Bollin oikeuteen, koska hän oli kopioinut sivustojensa asettelut ja logot suoraan New York Postilta. Bollin molemmat verkkosivut on nyt suljettu.

Boll kertoi haastattelussa, että hän halusi Postalin avulla esittää kritiikkiä syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeistä poliittista ilmapiiriä kohtaan. Hänen mukaansa George W. Bushin hallinto käytti World Trade Centerissä kuolleita ihmisiä strategisina välineinä pystyäkseen täyttämään velvollisuutensa öljy- ja aseteollisuudelle. Hän halusi myös kritisoida iskuissa kuolleiden ihmisten kanonisointia sankarihahmoiksi.

Auschwitz ja kiista Berlinalen kanssa

Bollin dokudraamaelokuva Auschwitz vuodelta 2011 pyrki kuvaamaan realistisesti Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin arkipäiväistä elämää. Boll mainitsee elokuvan tärkeimmäksi lähteeksi CBS:n dokumentin, jossa entiset SS-upseerit kertovat itse keskitysleirien elämästä. Elokuvan alussa ja lopussa näytetään haastatteluja saksalaisten koululaisten ja lukiolaisten kanssa, jotka yllättävät tietämättömyydellään holokaustista ja kansallissosialistisesta Saksasta. Bollin mukaan koko maailman väestöstä 50 – 80 prosenttia ei enää tiedä holokaustista, ja juuri tästä syystä hän ohjasi Auschwitzin. Hänen mielestään varsinkin kaikkien saksalaisten on tärkeää muistaa holokausti ja tietää, millaista elämä oikeasti oli keskitysleireillä.

Bollin mielestä suurin osa holokaustia ja kansallissosialismin aikaa käsittelevistä elokuvista on liian romanttisia ja todellisuudesta etääntyneitä. Auschwitzin vastaanotto oli pääosin negatiivinen, eikä elokuvaa esitetty monissa elokuvateattereissa. Bollin mukaan hänen kovaa ja realistista näkemystään keskitysleiristä, jossa ei ole sankaritarinoita, ei hyväksytä helposti.

Vuonna 2011 Boll ajautui riitaan Berliinin elokuvajuhla Berlinalen festivaalijohtajan, Dieter Kosslickin kanssa. Riidan syy oli Bollin mukaan se, ettei Auschwitzia otettu lainkaan Berlinalen ohjelmistoon, vaikka hän oli maksanut festivaalijärjestäjille 125 euron summan, joka Berlinalella vaaditaan elokuvan harkintaan ottamiseksi. Boll halusi rahansa takaisin ja väitti, että hänen elokuvansa oli hylätty, koska Kosslick itse vihaa häntä. Bollin mukaan Kosslick oli jo 1980-luvulla estänyt häntä saamasta rahoitusta elokuvilleen. Bollin elokuvia ei ollut koskaan esitetty Berlinalella, vaikka monet muut eurooppalaiset elokuvajuhlat olivat ottaneet hänen elokuviaan ohjelmistoonsa.

Boll myös suunnitteli haastavansa festivaalijärjestäjät oikeuteen, koska hän väitti tietävänsä, etteivät esimerkiksi Hollywood-studiot maksa elokuvan harkintaan ottamiseen vaadittavaa rahasummaa. Berlinalen tuolloisen lehdistöpäällikön, Frauke Greinerin, mukaan Bollin haaste oli kuitenkin perusteeton, sillä kyseinen maksu vaaditaan vain sellaisilta elokuvantekijöiltä, jotka hakevat itse elokuvalleen esitysoikeutta. Festivaalin sääntöjen mukaan festivaalijärjestäjien itse Berlinalelle hakemat elokuvat voidaan siis Greinerin mukaan hyväksyä festivaaleille ilman mainittua hakemusmaksua.

Boll kuitenkin päätti esittää elokuvansa Berlinalen ulkopuolella Babylon-teatterissa samaan aikaan festivaalin kanssa. Babylon teatterin ohjelmisto on johtajansa, Timothy Grossmanin, mukaan kirjava, eivätkä he halua sensuroida sisältöään mitenkään. Ennen näytöstä Boll piti yleisölle puolen tunnin puheen, jossa hän muun muassa arvosteli Saksan tuotantotukijärjestelmää ja Kosslickin lähipiiriä heidän laveasta elämäntyylistään.

Filmografia

Ohjaajana

• German Fried Movie (1991) (V)
• Barschel - Mord in Genf? (1993)
  • Amoklauf (1994)
• Das Erste Semester (1997)
• Sanctimony (2000) (TV)
• Blackwoods (2002)
• Heart of America (2002)
• House of the Dead (2003)
• Alone in the Dark (2005)
• BloodRayne (2005)
• In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007)
• Teurastaja (2007)
• Postal (2007)
• BloodRayne II: Deliverance (2007) (V)
• 1968 Tunnel Rats (2008)
• Far Cry (2008)
• Stoic (2009)
• Rampage (2009)
• Darfur (2009)
• Final Storm (2009)
• Bloodrayne – kolmas valtakunta (2010)
• Auschwitz (2011)
• Blubberella (2011)
• In the Name of the King 2: Two Worlds (2011)
• Zombie Massacre (2012)
• Assault on Wall Street (2013)

Tuottajana

• Fíaskó (2000)
• Angels Don't Sleep Here (2001)
• They Wait (2007)
• Alone in the Dark II (2008) (V)

Kirjoja

Boll on julkaissut kaksi kirjaa: Wie man in Deutschland einen Film drehen muss (Kuinka elokuva tulee tehdä Saksassa) ja Die Gattung Serie und ihre Genres (Sarjat ja niiden tyylilajit).

Aiheesta muualla

• Uwe Boll Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Saksalainen fanisivusto (saksaksi)
• Adressi Uwe Bollia vastaan (englanniksi)
• Adressi Uwe Bollin puolustamiseksi (englanniksi)