Urho Hietanen

Kersantti Urho Hietanen on kuvitteellinen hahmo Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas.

Ilkka Heiskanen (edessä) Hietasena Pyynikin kesäteatterin Tuntemattoman sotilaan dramatisoinnissa vuonna 1997.

Hietanen romaanissa

Hietanen on varsinaissuomalainen optimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen hupiveikko ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään kersantiksi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten panssarivaunun miinalla. Hän auttaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa. Kun alikersantti Lehto ampuu antautunutta venäläissotilasta selkään, tulee Hietasen inhimillisyys hyvin esille. Hänen mielestään teko oli tarpeeton ja se painaa hänen mieltään. Lehto ei koe minkäänlaisia omantunnon tuskia, vaan toteaa olevan parempi tulla ammutuksi takaapäin kuin edestä, kun taas alikersantti Lahtisen mielestä on samantekevää, kuoleeko vihollinen kranaattitulessa vai ampumalla.

Hietanen haavoittuu kranaatin sirpaleesta rynnätessään auttamaan nuorta täydennysmiestä, jolloin hän menettää molemmat silmänsä. Hän kaatuu lopulta vihollistulessa astuessaan ulos palavasta ambulanssista yrittäessään auttaa muita ambulanssiin jääneitä pelastumaan (heidän joukossaan muun muassa molemmat jalkansa menettänyt sotamies, joka menehtyy liekkeihin ambulanssin palaessa).

Analyysia hahmosta

Käsikirjoittaja Tove Idström pitää Hietasta naisiin vaikutuksen tekevänä miehenä ja konekiväärikomppanian ”hehkuvana kamiinana”. Hietanen on luonteeltaan tunteellinen ja herkkä eikä häpeä sitä. Hän pelkää, mutta pystyy voittamaan pelkonsa vaikeissa paikoissa. Kapteeni Kaarna kuuntelee mielellään Hietasen vilkkaasti säksättävää varsinaissuomalaispuhetta ja huomaa sen pitävän yllä koko joukkueen mielialaa.

Pohjoiskarjalaisen Rahikaisen kanssa Hietanen on romaanin alusta saakka huonoissa väleissä, koska heidän suhtautumisensa lähimmäisiin ovat täysin päinvastaiset. Hietanen ei etsi koko ajan omaansa. Sotavangin ampumisesta hän kiivastuu kaikkein eniten, koska hän näkee pelokkaassa vangissa ihmisen, samanlaisen kuin hän itse. Vaikka Hietanen tuhoaa raskaan neuvostoliittolaisen panssarivaunun miinalla, häntä ei missään vaiheessa kuvata tappamassa. Suhteessaan naisiin Hietanen on Rahikaisen täydellinen vastakohta sikäli, että hän ei lähde mukaan rivoihin juttuihin. Hietasen Petroskoissa tapaama itäkarjalainen opettaja Vera, joka on palavasieluinen kommunisti, saa hänet punastelemaan ja tuntemaan itsensä kömpelöksi ja alempiarvoiseksi.

Hietasella on huono lauluääni, mikä käy romaanissa selväksi useaan kertaan. Romaanin hahmoista Hietanen on melkeinpä ainoa, joka kehittyy ja muuttuu: puheliaasta ja lapsellisesta nuorukaisesta on keväällä 1944 tullut hiljainen ja usein jonnekin kaukaisuuteen tuijottava aikuinen mies. ”Mekotuksen” tilalle ei kuitenkaan ole tullut masennus, vaan vakavuus ja vastuuntunto. Joukkueenjohtajaksi kohonneen Hietasen erityisen huolenpidon kohteena ovat nuoret ja kokemattomat alokkaat. Hietasen haavoittumisessa ja kuolemassa romaanin kertoja näyttää koko sodan julmuuden. Kertoja on tarkoin harkinnut, kenet hän on valinnut kauheimman kohtalon uhriksi. Hietasen, Sarastien ja Kariluodon kuolinpaikaksi on paikannettavissa Pultsoila Laatokan Karjalassa hieman Tarton rauhan rajan itäpuolella.

Hahmon esikuvat

Hietasen esikuvana pidetään Väinö Linnan asetoveria, vehmaalaista kersantti Pauli Santasta (1919–1982). Toisin kuin Hietanen hän ei kuollut sodassa, vaan Linna oli tältä osin yhdistellyt ja muutellut tapahtumia vapaasti, ja joitakin piirteitä on saatettu ottaa myös parista muusta henkilöstä.

Hietasen sankariteoksi kuvatun Klim Vorošilov -panssarivaunun tuhoamisen miinalla teki todellisuudessa eräs Jalkaväkirykmentti 8:n 1. komppanian pioneerikersantti Prääsän ja Pyhäjärven välisellä tiellä Neuvosto-Karjalassa 10. syyskuuta 1941. Väinö Linna kertoi itse myöhemmin saaneensa eräiltä kriitikoilta arvostelua siitä, että hän olisi liioitellut Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmojen urotekoja, mutta ”minkä minä sille voin, kun minä omin silmin näin tämänkin tapauksen. Tämäntapaisen sankariteon luo usein itse tilanne enemmän kuin mies, mutta tarvitaan siinä luonnettakin ja neuvokkuutta.” Hietasen tavoin myös panssarivaunun tuhonnut kersantti sai teostaan Vapaudenristin. Vuoden 1955 Tuntematon sotilas -elokuvassa käytettiin KV-1 -panssarivaunun asemesta – mahdollisesti poliittisista tai saatavuussyystä (armeijalla oli kaksi tällaista panssarivaunua) syistä – saksalaista Panzerkampfwagen IV -tyypin vaunua, joka ei todellisuudessa ehtinyt olla käytössä Suomen armeijalla jatkosodassa.

Hietanen dramatisoinneissa

Pyynikin kesäteatterin Tuntemattomassa Hietasen roolissa nähtiin muiden muassa Matti Varjo. Edvin Laineen vuonna 1955 valmistuneessa elokuvasovituksessa Hietasen roolissa oli Heikki Savolainen, vuonna 1985 Rauni Mollbergin ohjaamassa elokuvassa Hietasen roolin tulkitsi Pirkka-Pekka Petelius sekä vuonna 2017 julkaistussa Aku Louhimiehen ohjaamassa elokuvassa Hietasta näytteli Aku Hirviniemi.

Kulttuurisia viittauksia

Myöhemmin Hietasen hahmo on esiintynyt runoilija Heli Laaksosen kokoelmaan Pulu uis sisältyneessä pitkässä runossa. Runossa Hietanen ja runoilija kulkevat junarataa pitkin Helsingistä kohti Turkua ja asettuvat asumaan kaksioon Aurajoen varteen lähelle Kakolaa.