Union
Union oli suomalainen huoltoasemaketju. Se perustettiin vuonna 1931 ja lakkautettiin vuonna 1991, jolloin vanhat Unionit muuttuivat Neste-huoltoasemiksi.[1]
| Union-Yhtymä Oy | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1931 |
| Kotipaikka | Helsinki, Suomi |
| Toimiala |
öljynjalostus polttoaineiden markkinointi |
| Tuotteet |
polttoaineet öljytuotteet |
Lokakuussa 2009 helsinkiläinen mainos- ja markkinointitoimisto Enholm & Co. ilmoitti hankkineensa Union-brändin oikeudet. Samalla entisen Enholm & Co. -nimen käytöstä luovuttiin.[2]
Historia
muokkaaUnion oli aluksi pääkaupunkiseutulaisten ammattiautoilijoiden omistama. Alkuperäinen nimi oli Bensiinin-Kuluttajain Oy (BK), ja yritys perustettiin vuonna 1931. Josafatin kallioilla 8. kesäkuuta 1931 pidettyyn perustamiskokoukseen osallistui 117 helsinkiläistä taksiautoilijaa. BK valitsi tavarantoimittajakseen Suomalainen Nafta Oy:n, joka toi maahan neuvostoliittolaista bensiiniä. Yhtiön ensimmäinen oma huoltoasema sijaitsi Helsingin keskustassa osoitteessa Heikinkatu 17 (nykyisin Mannerheimintie), mutta huoltoasemarakennus jouduttiin purkamaan Postitalon tieltä vuonna 1935. Jo Bensiinin-Kuluttajain Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina sen markkinaosuus nousi 17 prosenttiin ja sen huoltoasemia perustettiin Helsingin ulkopuolelle kahdeksaan muuhun kaupunkiin. BK:n tavarantoimittaja Suomalainen Nafta Oy myytiin yhdysvaltalaiselle Gulfille vuonna 1937.[3]
Vuonna 1947 Bensiinin-Kuluttajain Oy:n omistuspohja laajeni, kun pääkaupunkiseudun kuorma-autoilijat tulivat mukaan alun perin taksimiesten omistamaan yhtiöön. Vuonna 1949 sopimuskiistat yhtiölle öljyä toimittaneen Gulfin kanssa kärjistyivät, ja BK joutui luovuttamaan kaikki jakeluasemansa Gulfille. Vuonna 1951 BK:n tavarantoimittajaksi tuli Oy Trustivapaa Bensiini Ab, joka oli siirtynyt neuvostoliittolaiseen omistukseen vuonna 1948.[3]
Yhtiön nimi vaihdettiin vuonna 1953 Oy Union-Öljy Ab:ksi. Tunnukseksi valittiin punavalkoinen siivekäs öljytippa. Vuoteen 1963 mennessä Unionilla oli jo 162 asemaa, ja öljytipan rinnalle otettiin käyttöön sini-puna-valkoinen tunnus. 1960-luvulla Unionin huoltoasemaverkosto laajeni, ja ensimmäiset elementtiasemat valmistuivat 1964[4]. Ensimmäinen autonpesukone aloitti toimintansa 1965, ja myös ensimmäiset itsepalveluasemat rakennettiin saman vuosikymmenen aikana[4]. Tiettävästi Suomen ensimmäiset itsepalvelumittarit otettiin käyttöön vuonna 1961 Helsingissä Unionin Mannerheimintien huoltoasemalla, joka jouduttiin vuonna 1969 purkamaan hotelli Hesperian tieltä.[5]
Vuonna 1967 Keskusosuusliike Hankkija hankki osake-enemmistön yhtiöstä. Tämän seurauksena Unionin polttoöljytoimitukset kasvoivat yhden vuoden aikana peräti 85 prosenttia, mikä oli pois polttoöljyt Hankkijalle aiemmin toimittaneelta Gulfilta.[6] 1970-luvun alussa huoltoasemia oli ehtinyt kertyä jo kolmisensataa. Tammikuussa 1979 BP:n huoltoasemat liitettiin Unionin verkostoon. Tämän myötä Union nousi maan kolmanneksi suurimmaksi huoltoasemaketjuksi. Lopullisesti Suomen BP fuusioitiin siihen 1983.[7]
Olympiavuonna 1980 aloitettiin Suomen Olympiakomitean tukeminen. Huoltoasemien ilmettä muutettiin, ja osa kahvioista muutettiin Punahilkka-kahvioiksi. 1980-luvulla otettiin myös käyttöön uusi huoltamotyyppi, joissa oli pääpainona automatkaajan palveleminen[4]. Neste osti enemmistön Unionista vuonna 1983. Syksyllä 1990 Neste nosti omistusosuuttaan 98 prosenttiin. Vuotta myöhemmin Union- ja Finnoil-ketjut yhdistettiin lopulta Neste-ketjuksi.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ http://www.suomigasoa.fi/Huoltoasemaketjut.html
- ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/27414 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja, s. 181–182. Alfamer, 2009.
- ↑ a b c Valjakka, Auli: Oy Union-Öljy Ab Elinkeinoelämän keskusarkisto. Arkistoitu 25.4.2015. Viitattu 2.7.2011.
- ↑ Vesterinen 2009, s. 183.
- ↑ Vesterinen 2009, s. 184.
- ↑ Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja, s. 184, 186. Alfamer, 2009.
- ↑ Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja, s. 186. Alfamer, 2009.
Kirjallisuutta
muokkaa- Lies-Alho, Erkki & Lavonius, Ilkka: Kuusikymmentä öljytippaa. Unionin historiikki 1931–1991. Tampere 1991. ISBN 952-90-3034-7.