Trentonin taistelu

Trentonin taistelu oli Yhdysvaltain vapaussodan taistelu, joka käytiin 26. joulukuuta 1776 siirtokuntien armeijan kenraalin George Washingtonin ylitettyä Delawarejoen ja hyökättyä ylläköllä hesseniläisten palkkasoturijoukkojen varuskuntaan Trentonissa. Washingtonin saavuttama ylivoimainen voitto käytännössä vahvisti siirtokuntien armeijan iskukykyä sen siirtyessä valmistautumaan seuraaviin taisteluihin Trentonissa ja Princetonissa.

Trentonin taistelu
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa
Washington ylittämässä Delawarejokea, Emanuel Gottlieb Leutzen maalaus, 1851.
Päivämäärä: 26. joulukuuta 1776 Paikka: Trenton, New Jersey Lopputulos: Amerikkalaisten voitto
Osapuolet
Iso-Britannia	Yhdysvallat
Komentajat
Johann Rall	George Washington
Vahvuudet
1 400	2 400
Tappiot
23 kuollutta 92 haavoittunutta 913 jäi vangiksi	2 kuollutta (Marssin aikana) 5 haavoittunutta

Taustaa

Trentonin varuskunnassa oli kolme hesseniläistä rykmenttiä eversti Johann Rallin komennossa käsittäen noin 1 400 sotilasta.

Amerikkalaisten menestystä edisti Washingtonin värväämä tiedustelija John Honeyman, joka oli selvittänyt Trentonin puolustusjoukoista, niiden ryhmittelystä sekä antanut harhaanjohtavaa tietoa amerikkalaisten taistelukyvystä. Lisäksi jouluna oli alkanut lumimyrsky, joka teki Delawarejoen ylityksetä lähes mahdottoman. Hesseniläiset olivat partioineet jatkuvasti joen rannalla selvittäen mahdollisia vihollisia, mutta taistelua edeltävänä yönä ei partiota myrskyn takia ollut lähetetty. Myös mahdollinen joulun juhlinta oli saattanut alentaa puolustuksen valppautta.

Taistelu

Joulupäivän iltana lumimyrsky viivytti amerikkalaisia ja he pääsivät joen yli aamukolmelta Trentonin pohjoispuolella. Myrskyn vielä vallitessa tunnin kestänyt taistelu alkoi aamukahdeksalta.

Amerikkalaisia sotilaita oli noin 2 400 ja joukot jakaantuivat kahtia kenraalimajuri Nathanael Greenen divisioonan hyökätessä pohjoisesta ja kenraalimajuri John Sullivanin divisioonan hyökätessä lännestä Trentoniin. Kolmannen divisioonan piti hyökätä etelästä, mutta se ei koskaan päässyt joen yli.

Amerikkalaiset kohtasivat vain heikkoa vastarintaa ja Greene'in joukot saivat Trentonin kaksi pääkatua tykkiensä kohteeksi, jolloin hesseniläisten oli vaikea asettua järjestelmälliseen vastarintaan. Taistelun alettua kaupungin pohjoispuolella, osa länsikaupungin vartioista siirtyi sinne tukemaan puolustusta ja Sullivanin divisioona pääsi helposti täältä kaupunkiin. Se lähti myös varmistamaan kaupungista pois johtavan eteläisen sillan, jolloin hesseniläisillä ei ollut enää pakoreittejäkään.

Siitä huolimatta Rall johti joukkonsa kaupungin ulkopuolelle ja ne pyrittiin kokoamaan takaisinvaltausta varten, mutta amerikkalaisten kaupungin suojasta tuleva tulitus teki tilanteen mahdottomaksi. Tulituksessa Rall sai kuolettavan vamman ja myös muut neljä everstiä saivat taistelussa surmansa. Amerikkalaismenetykset tulivat taistelun jälkeen haavoittuneista ja matkalla hypotermiaan menehtyneistä. Yksi merkittävimmistä haavoittuneista oli nuori James Monroe, josta aikanaan tuli Yhdysvaltain viides presidentti.

Merkitys

Washingtonin liki 5 000 sotilaan armeijasta 70 % oli värvätty vuoden loppuun ja ennen taistelua amerikkalaisten ilmapiiri oli todella matalalla New Yorkin sekä ison ammusarsenaalin menetyksen vuoksi.

Nyt saatiin kaivattu menestys ja lisäksi amerikkalaiset olivat onnistuneet poistamaan sodasta pelätyn eurooppalaisen, ammattisotilaista koostuvan joukko-osaston. Näin Washingtonin loistava taktinen voitto osoittautui merkittäväksi armeijan hengen kannalta, useat värväytyivät uudelleen ja uusia värväytyviä tuli lähteneiden tilalle.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Trentonin taistelu Wikimedia Commonsissa