Transhumanismi

Transhumanismi (lyhennetään joskus >H tai H ) on kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin. Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa.

Yleistä

Transhumanistit katsovat, ettei ihminen nykymuodossaan edusta lajimme kehityksen päätepistettä vaan pikemminkin hyvää alkua, jonka jälkeen perinteinen evolutiivinen kehitys voi jäädä taka-alalle ja yksilölähtöinen ohjattu kehitys ottaa sen paikan.

World Transhumanist Association -liikkeen FAQ määrittelee transhumanismia laaja-alaisen konsensuksen pohjalta. Sen mukaan transhumanistit pyrkivät:

edistämään teknologiseen kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia ylittää useimmat nykyihmisyyteen kuuluvat perustavanlaatuiset fyysiset ja psyykkiset rajoitukset
tutkimaan tällaisten teknologioiden kehitystä ja toteutuksen hyötyjä, haittoja ja etiikkaa

Transhumanistit tukevat yleisesti nousevia teknologioita, joista monet ovat kiistanalaisia, kuten nanoteknologia, bioteknologia, informaatioteknologia, kognitiivinen tiede, kryoniikka ja hypoteettiset tulevaisuuden teknologiat kuten ihmistä laajempaan ajatteluun pystyvä tekoäly ja mielen siirto.

Transhumanismin visiot perustavanlaatuisesti muuttuvasta ihmisyydestä ovat keränneet paljon kannatusta ja arvostelua useista eri näkökulmista. Tiedetoimittaja Ronald Bailey on kuvaillut transhumanismia "liikkeeksi, joka ilmentää ihmisyyden rohkeimpia, mielikuvituksellisimpia ja idealistisimpia tavoitteita", kun puolestaan ekonomi Francis Fukuyama on lausunut transhumanismin olevan "maailman vaarallisin idea."

Historia

Artikkelissaan A History of Transhumanist Thought filosofi Nick Bostrom mainitsee transhumanismin muinaisiksi edeltäjiksi esimerkiksi mytologiset tarinat, joissa ihmiset haluavat saavuttaa uudenlaisia kykyjä (muun muassa Gilgameš, Prometheus). Transhumanismin varsinaiset juuret löytyvät kuitenkin renessanssin humanismista ja valistusajalta. Bostromin mukaan Markiisi Condorcet oli ensimmäinen tunnettu ajattelija, joka spekuloi lääketieteen käyttämisestä ihmiselämän pidentämiseen. Suoria edeltäjiä transhumanistisille käsitteille löytyy myös J.B.S. Haldanen esseestä Daedalus: Science and the Future (1923), jossa Haldane ennustaa genetiikan ja muiden edistyksellisten tieteiden soveltamisesta ihmisen biologiaan olevan suurta hyötyä tulevaisuudessa.

Termin "transhumanismi" luonnosteli biologi Julian Huxley (Aldous Huxleyn veli ja Haldanen lapsuudenystävä) vuoden 1957 kirjassaan New Bottles for New Wine. Hänen näkemyksensä aatteesta eroaa kuitenkin huomattavasti myöhempien transhumanistien 1980-luvulta eteenpäin käyttämästä merkityksestä. Vuonna 1966 futuristi FM-2030 (entiseltä nimeltään F.M. Esfandiary) opetti "ihmisyyden uusia konsepteja" The New School for Social Researchissa New Yorkissa ja alkoi käyttää termiä transhuman ("transitional human") tarkoittaen sillä yksilöä, joka valitsee uusia teknologioita, elämäntapoja ja näkökulmia, jotka edistävät siirtymää kohti post-ihmisyyttä. Kryoniikan isänä tunnetun Robert Ettingerin kirja Man Into Superman (1972) popularisoi transhumanismin konsepteja edelleen.

1980-luvulla transhumanistinen liike keskittyi pääasiassa Kaliforniaan, missä FM-2030, Natasha Vita-More, John Spencer Space Tourism Societysta sekä muut pioneerit järjestivät tapaamisia. Vita-More kirjoitti Transhumanist Arts Statementin vuonna 1982. Useita elämänpidennykseen, kryoniikkaan, avaruusmatkailuun ja futurismiin keskittyviä järjestöjä perustettiin samoihin aikoihin, mutta ne olivat erillään toisistaan ja vailla yhtenäistä maailmankuvaa tai filosofiaa. Modernimmassa muodossaan transhumanismin määritteli filosofi Max More esseessään Transhumanism: Toward a Futurist Philosophy (1990) ja ensimmäinen kansainvälinen transhumanistinen järjestö, Extropy Institute, perustettiin 1991.

Maailmanlaajuiseksi transhumanistisen liikkeen voidaan katsoa nousseen vasta internetin yleistymisen myötä 1990-luvun lopulla, kun erillään olleet yksilöt ja ryhmät linkittyivät toisiinsa. Nick Bostrom ja David Pearce perustivat World Transhumanist Associationin vuonna 1998. Extropy Institute päätti lopettaa toimintansa keväällä 2006, jolloin WTA:n rooli johtavana transhumanistisena järjestönä korostui entisestään.

Suomessa ensimmäiset transhumanistit löysivät toisensa keskustelulistojen kautta vuoden 2000 paikkeilla. Suomen Transhumanistiliitto perustettiin 2003.

Teoria ja käytäntö

Useimmat transhumanistit pyrkivät edistämään humanitaarisia periaatteita ja arvoja tieteellisen ja teknologisen kehityksen kautta, mutta transhumanismin erityinen fokus on kuitenkin teknologioiden soveltamisessa ihmiskehon paranteluun yksilöllisellä tasolla. Progressiiviset transhumanistit haluavat edistää tulevaisuuden teknologioiden käyttöä kaikkien ihmisten elämänlaadun parantamiseen innovatiivisilla sosiaalisilla järjestelyillä ja fyysisten sekä henkisten esteiden poistamisella, kun taas libertaristiset transhumanistit haluavat oikeuden itsensä ja jälkeläistensä paranteluun kehittyneellä teknologialla ilman yhteiskunnan väliintuloa.

Transhumanistien mielestä morfologinen vapaus (vapaus valita oma fyysinen ja henkinen olomuotonsa) tulisi tunnustaa ihmisoikeudeksi, jotta yksilöille taattaisiin periaatteellinen mahdollisuus kehittyä esimerkiksi kyborgiksi, virtuaalitodellisuuteen ladatuksi mieleksi, nanoroboteista koostuvaksi sumuksi tai miksi tahansa muuksi posthumaaniksi olennoksi. Transhumanistit näkevät yleensä myös yli-inhimillisen tekoälyn luomisen ja vahvan molekulaarisen nanoteknologian saavutettavissa olevina vaihtoehtoina, minkä vuoksi niihin liittyvät hyödyt ja riskit otetaan vakavasti. Näitä päämääriä silmällä pitäen transhumanistit pyrkivät ymmärtämään, arvioimaan ja kokoamaan tietoa ja sovelluksia kaikilta tieteen aloilta.

Käytännöllisemmällä tasolla transhumanistit yleensä kannattavat elämäntyylejä, joiden katsovat edistävän pitkää ikää, fyysistä hyvinvointia ja kognitiivista suorituskykyä, suosien myös marginaalisempia valintoja kuten kehonmuokkausta ja nootropiineja. Monet aktivistit pyrkivät edistämään transhumanististen päämäärien saavuttamista suoralla tutkimus- ja kehitystyöllä, tai epäsuorasti lahjoittamalla rahaa Methuselah Mouse Prizen tapaisiin hankkeisiin. Globaalit ja kansalliset foorumit ja yhteisöt tukevat transhumanistien välistä keskustelua ja yhteistyötä.

Suuntauksia

Transhumanismin sisällä on monia erilaisia ajattelusuuntauksia, mutta useimpien transhumanististen ajattelijoiden näkökulmat ovat hyvin monimutkaisia ja jatkuvasti kehittyviä, jolloin heitä on vaikea sijoittaa tarkasti tietyn alaotsikon alle. Joitakin selkeästi erottuvia suuntauksia ovat kuitenkin (aakkosjärjestyksessä):

Anarkotranshumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää anarkismin ja transhumanismin.
Demokraattinen transhumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää liberaalidemokratian, sosiaalidemokratian, suoran demokratian ja transhumanismin
Extropianismi, varhainen transhumanismin muoto, joka painottaa extropiaanisia periaatteita.
Hedonistinen imperatiivi, moraalifilosofia, jonka mukaan kaikkien tietoisten olentojen kokema kärsimys täytyy poistaa, mikäli pystymme tulevaisuudessa valitsemaan, kuinka paljon kärsimystä haluamme säilyttää.
Kristillinen transhumanismi, uskonnollinen filosofia, joka yhdistää liberaalin kristillisyyden ja transhumanismin.
Libertaaritranshumanismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää libertarismin ja transhumanismin.
Postgenderismi, sosiaalinen filosofia, joka pyrkii poistamaan perinteisen sukupuolisuuden ja sukupuoliroolit teknologian avulla.
Posthumanismi, filosofia, joka pyrkii päivittämään renessanssin humanismin periaatteet lähemmäs 2000-luvun tieteellistä maailmankuvaa.
Singularitarianismi, moraalifilosofia, joka kannattaa tietoista työskentelyä teknologisen singulariteetin turvallisen käynnistämisen edistämiseksi.
Teknogaianismi, moraalifilosofia, jonka mukaan transhumanististen teknologioiden avulla voidaan pelastaa Maapallon biosfääri ja niiden kehittämisen tulisi olla yksi ympäristöaktivismin päämäärä.
Transhumanistinen sosialismi, poliittinen filosofia, joka yhdistää demokraattisen sosialismin ja transhumanismin.

Hengellisyys

WTA:n tekemien kyselyjen mukaan suurin osa transhumanisteista on joko ateisteja, agnostikkoja tai muuten ei-uskonnollisia materialisteja. Vähemmistöön jää kuitenkin laaja kirjo erilaisia hengellisiä perinteitä tai näkökulmia, kuten buddhalaisuutta, kristillisyyttä ja hindulaisuutta. Jotkut uudemmat uskonnolliset liikkeet, kuten raelismi ja skientologia, jakavat tiettyjä piirteitä transhumanismin kanssa, mutta pääosin transhumanistit pitävät edellä mainittuja liikkeitä vahingollisina kultteina ja WTA:n vuonna 2002 tekemän lausunnon mukaan "ei-hyväksyttävinä transhumanistiseen yhteisöön".

Sekulaarista asenteestaan huolimatta monet transhumanistit tavoittelevat päämääriä, jotka on aikaisemmin yhdistetty pelkästään uskontoon, kuten kuolemattomuutta. Suurin osa transhumanisteista ei myöskään usko sielun olemassaoloon, mutta monet uskovat siihen, että ihmismielen voi teoriassa siirtää esimerkiksi koneeseen. Jotkut pyrkivät myös kontrolloimaan "spirituaalisia" kokemuksia tai muuttuneita tietoisuuden tiloja teknologian avulla.

Julkaisussa "Journal of Evolution and Technology" on julkaistu tutkimuksia uskon ja transhumanismin suhteesta. Artikkelit pohtivat uskonnon suhdetta transhumanismiin, erityisesti kristinuskon suhdetta.

Fiktio ja taide

Transhumanistiset teemat ovat nousseet esiin liikkeen kehittymisen ja teknologian kehittymisen ohessa enimmäkseen tieteiskirjallisuudessa. Nykyisin science fiction sisältää useita kuvauksia teknologisesti muokatuista ihmisistä ja yhteiskunnista, kun aikaisemmin kuvaukset olivat pääosin pessimistisiä ja varoittelivat ihmisyyttä muuttavien teknologioiden huonoista puolista. Näkyvimpiä esimerkkejä ovat muun muassa 1980-luvun kyberpunk-genre, Iain M. Banksin Kulttuuri, Vernor Vingen Rainbows End ja Orion's Arm -projekti, Warhammer 40,000-universumin Adeptus Mechanicus-teknologiapapit sekä uusimpana venäläisen kirjailijan Viktor Pelevinin Transhumanism Inc (2021). Transhumanistiset skenaariot ovat suosittuja myös elokuvien puolella, esimerkkeinä Blade Runner, RoboCop, Gattaca, Matrix ja X-Men, sekä tietokonepeleissä kuten Deus Ex ja Halo.

Muiden taidemuotojen puolella esillä ovat olleet Natasha Vita-Moren lisäksi muun muassa performanssitaiteilijat Orlan ja Stelarc.

Katso myös

Kirjallisuutta

Blomqvist, Jarkko: Paremman ihmisen puolesta: Transhumanismi biologisen kansalaisuuden ilmentymänä. Pro gradu -tutkielma, sosiologia ja kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelma. Jyväskylän yliopisto, 2010. (PDF)
Ollila, Maija-Riitta: Tulevaisuuden paranneltu ihminen. Otava, 2023. ISBN 978-951-1-44001-7
Sotala, Kaj: Kehittyvä ihmiskunta. Helsinki: Finn Lectura, 2009. ISBN 978-951-792-433-7

Aiheesta muualla

Suomen Transhumanistiliitto
World Transhumanist Association (Arkistoitu – Internet Archive)
Journal of Evolution and Technology
Yksityisetsiva - suomalainen transhumanistinen blogi
Tomperi, Tuukka: Transhumanismi eli ihmisen ylittämisestä – Kommentteja keskusteluun ihmisen ja koneen. niin & näin 1/2001, 15–22.