Toteemipaalu

Toteemipaalu on Pohjois-Amerikan luoteisrannikon intiaanien perinteinen monumentti. Se toimii suvun tai klaanin vaakunana, ja heimot kunnioittavat sen kautta omaa historiaansa tai heille tärkeitä asioita tai tapahtumia. Toteemipaaluun on tyypillisesti veistetty ihmis- ja eläinhahmoja. Toteemipaalut veistetään yleensä yhdestä puusta, useimmiten jättituijasta, ja ne ovat usein lähes 20 metriä korkeita.

Alaskalainen toteemipaalu vanhassa postikortissa

Merkitys ja ominaisuudet

Toteemipaalut edustavat ja kunnioittavat tekijöidensä esivanhempia tai historiaa, ihmisiä tai tapahtumia. Toteemipaalussa on tyypillisesti symbolinen ja tyylitelty ihmishahmo, eläin tai yliluonnollinen hahmo, joka toimii suvun tai klaanin vaakunana tai kertoo sen vauraudesta. Yleisimpiä vaakunaeläimiä ovat ukkoslintu, susi, kotka, harmaakarhu, miekkavalas, sammakko, korppi ja lohi. Rikkailla ja vaikutusvaltaisilla suvuilla voi olla useampiakin vaakunaeläimiä.

Useimmat toteemipaalut ovat 3–18 metriä korkeita, mutta jotkin voivat olla yli 20-metrisiä. Toteemipaaluja tehdään eri tarkoituksiin:

• Talon tolpaksi rakennettu toteemipaalu tukee pitkätalon hirsiä.
• Talonedustan paalu sijaitsee talon sisäänkäynnin kohdalla, ja siinä on joskus oviaukko. Tällaisilla paaluilla kunnioitetaan esivanhempia, kerrotaan suvun tai klaanin sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta tai saavutuksista, tai kuvataan jotain hengellistä tapahtumaa.
• Hautapaalun sisään laitetaan vainajan jäännökset, ja se toimii samalla hautakivenä.
• Muistopaalulla kunnioitetaan vainajaa. Se on usein erityisen korkea.
• Häpeäpaalu pystytetään halventamaan naapuriheimoja, jotka eivät maksa velkojaan, tai joskus poliittisista syistä.

Tekotapa

Ihmishahmoinen toteemipaalu Alaskan Ketchicanissa

Toteemipaalu tehdään yleensä jättituijasta, joka on helposti työstettävä ja Luoteis-Amerikassa yleinen puu. Ennen puun kaatoa monet yhteisöt pitävät puulle seremonian kiitokseksi ja kunnianosoitukseksi. Veistäminen on perinteisesti ollut miesten työ, mutta nykyisin on myös naispuolisia veistäjiä. Toteemipaalun veistäminen voi kestää kuukausia: kuusimetrinenkin paalu vie kuutisen viikkoa. Veistäminen suoritetaan usein perinteisillä työkaluilla ilman sähköä, mikä hidastaa työtä. Veistäjä on perinteisesti asunut toimeksiantajansa vieraana, ja hänellä on ollut pari apulaista. Veistämisen jälkeen paalu voidaan maalata tai jättää maalaamatta. Perinteisiä värejä ovat musta, valkoinen, punainen, keltainen ja turkoosi.

Valmiin paalun pystyttämisen yhteydessä järjestetään yleensä seremonia, jossa paalun merkitystä ja sen vaakunaeläimien tarinaa selitetään. Seremonian yhteydessä järjestetään usein potlach-juhla. Paalulle kaivetaan maahan kuoppa, ja se vedetään köysillä ylös.

Aidon toteemipaalun pitää olla koulutetun paikallisen veistäjän tekemä, asiaankuuluvin seremonioin pystytetty ja paikallisten asukkaiden siunaama. Aito toteemipaalu maksaa nykyisin 25 000–100 000 dollaria.

Koska paalut on tehty puusta, ne kestävät vain noin sata vuotta, minkä jälkeen ne mätänevät. Intiaanit pitävät toteemipaalun tuhoutumista luonnollisena osana sen elämänkiertoa.

Yksityiskohta toteemipaalusta

Tyyli

Eri intiaaniyhteisöillä on toisistaan poikkeavia tyylejä. Esimerkiksi rannikon tsimšien paaluissa on usein vaakalinjoja hahmojen välissä, mutta haidojen hahmot ovat limittäin. Haidojen hahmot ovat litteitä, mutta kwakiutlien paalut ovat syvään kaiverrettuja ja niiden linnuilla on siivet ja nokat. Jotkin heimot suosivat talopaaluja ja toiset erillään seisovia.

Historia

Maailman korkein toteemipaalu Alert Bayssa

Toteemipaalujen alkuperää ei tunneta. On arveltu, että ensimmäiset toteemipaalujen veistäjät olivat Lounais-Alaskan haidoja. Heiltä tapa levisi Kanadan ja Washingtonin osavaltion rannikkoseuduille. Nykyaikaisia toteemipaaluja alettiin tehdä 1700-luvun lopulla, mutta niissä käytettävät kuvastot ja tarinat olivat olleet olemassa intiaanikulttuureissa jo kauan. Varhaiset toteemipaalut olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyajan paalut. Toteemipaalujen huippukausi alkoi 1800-luvulla. Silloin intiaanit saivat eurooppalaisilta metallisia työkaluja, joilla he pystyivät valmistamaan entistä suurempia paaluja.

Toteemipaaluja ei ole pidetty tai palvottu idoleina, talismaaneina tai pyhinä esineinä, eikä niiden ole uskottu sisältävän jumaluuksien sieluja. Varhaiset lähetyssaarnaajat luulivat paaluja kuitenkin käytettävän shamanistisissa rituaaleissa. Kun intiaaneja pyrittiin sulauttamaan valtaväestöön ja kääntämään kristinuskoon, pakanallisina pidettyjä toteemipaaluja vietiin heiltä pois ja niiden tekeminen taantui. Vuonna 1951 intiaaneja syrjivät lait kumottiin ja toteemipaalujen tuottaminen vilkastui jälleen. Intiaaneille on viime vuosikymmeninä alettu palauttaa joitain muualle päätyneitä vanhoja paaluja.

Alaskassa on nykyisin toteemipaalupuistoja, joissa paaluja on esillä. Tunnetuimpia tällaisia puistoja ovat Sitka National Historic Park (Sitka), Saxman Native Village (Ketchikan) ja Totem Bight State Historic Park (Ketchikan).

Ennätyspaaluja

Maailman korkeimpana pidetty toteemipaalu on 53-metrinen paalu Alert Bayssa Brittiläisessä Kolumbiassa, mutta se on tehty kolmesta osasta. Washingtonin Kalamassa on 43-metrinen toteemipaalu, mutta sen veistäjä ei ollut intiaani. Alaskan Kaken 40-metrinen paalu täyttää autenttisuuden kriteerit. Paksuin paalu on Duncanissa Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitseva, läpimitaltaan parimetrinen paalu. Vanhimmat yhä säilyneet paalut sijaitsevat Kuningatar Charlotten saarilla, ja ne ovat peräisin ajalta ennen 1880-lukua.

Muun maailman toteemipaalut

Pohjois-Japanin ainut ja Uuden-Seelannin maorit ovat myös luoneet toteemipaalujen kaltaisia monumentteja jumalilleen tai esi-isilleen.