Thommy Berggren
Thommy Berggren (oik. Tommy William Berggren[1], s. 12. elokuuta 1937 Mölndal) on ruotsalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hänet tunnetaan kansainvälisesti monista elokuvarooleistaan erityisesti Bo Widerbergin ohjaamissa elokuvissa.
Elämä ja ura
muokkaaThommy Berggren varttui Göteborgin lähellä, työskenteli pari vuotta merillä ja sitten tehtaassa. Hän opiskeli teatteria Göteborgin Pickwickklubbenin teatterikoulussa ja näytteli sitten Atelierteaternissa kunnes tuli hyväksytyksi Göteborgin kaupunginteatterin oppilaskouluun. Vuosina 1959–1963 hän näytteli Göteborgissa, kunnes sai kiinnityksen Tukholman Dramateniin. Samoihin aikoihin hän aloitti elokuvauransa Widerbergin elokuvissa. Hän näyttelee pääosaa myös muun muassa Roy Anderssonin elokuvassa Giliap (1975).
Teatteriohjaajana Berggren debytoi Dramatenissa vuonna 1993 Harold Pinterin näytelmällä Hemkomsten. Siitä lähtien hän on keskittynyt teatterityöhön ja ohjannut muun muassa Ibsenin, Strindbergin ja Beckettin tekstejä.
Berggrenillä on kolme lasta avopuolisonsa, tv-kokki Monika Ahlbergin kanssa. Esikoisen syntyessä Berggren oli jo yli 50-vuotias.[2]
Filmografia
muokkaa- 1961: Helmiäinen (Pärlemor)
- 1963: Lastenvaunut (Barnvagnen)
- 1963: Korppikortteli (Kvarteret Korpen)
- 1965: Rakkaus 65 (Kärlek 65)
- 1966: Hei Roland! (Heja Roland)
- 1967: Elvira Madigan
- 1968: Mustat palmupuut (Mustat palmupuut)
- 1969: Fröken Julie (tv)
- 1971: Joe Hill – kapinallinen (Joe Hill)
- 1975: Giliap
- 1979: Kristoffers hus
- 1983: Vuori kuun takana (Berget på månens baksida)
- 1985: August Strindberg: Ett liv (tv-sarja)
- 1986: Gösta Berlings saga (tv-sarja)
- 1987: Hjärtat
- 1988: En far
- 1992: Sunnuntailapsi (Söndagsbarn)
- 1998: Lasinpuhaltajan lapset (Glasblåsarns barn)
- 1998: Liv till varje pris
- 2002: Muraren, dokumentti Berggrenistä, ohj. Stefan Jarl
- 2003: Kontorstid
Lähteet
muokkaa- ↑ Sveriges befolkning 1970, DC-ROM, Versio 1.04, Sveriges Släktforskarförbund (2002).
- ↑ Hagen, Cecilia: Thommy Berggren: "Barnen är mina änglar" Expressen 16.10.2005, viitattu 3.4.2015.