Ted Nugent
Theodore Anthony "Ted" Nugent (s. 13. joulukuuta 1948 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rock-muusikko.
| Ted Nugent | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1948 |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1967– |
| Tyylilajit | Hard rock acid rock heavy metal glam metal southern rock psykedeelinen rock rock and roll |
| Soittimet | kitara, laulu |
| Yhtyeet | The Amboy Dukes, Damn Yankees |
| Levy-yhtiöt | Sony Music, Epic Records ja Supermarine Spitfire |
| Aiheesta muualla | |
| tednugent.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nugent syntyi Detroitissa ja on elämänsä aikana asunut muun muassa Los Angelesissa ja Jacksonissa Michiganissa. Nykyään hän asuu Teksasissa. Hän valmistui St. Viator High Schoolista vuonna 1966.
Nugentin ensimmäinen avioliitto oli Sandra Janowskin kanssa vuosina 1970–1976. He saivat yhteisiä lapsia, mutta liitto päättyi avioeroon. Janowski kuoli auto-onnettomuudessa 1982.[1] Nugent meni 21. tammikuuta 1989 uusiin naimisiin Shemane Dezielin kanssa.
Metsästyksen harrastajana tunnettu Nugent on vuodesta 1995 lähtien ollut National Rifle Associationin johtokunnan jäsen. Hän on kirjoittanut useisiin vetoomuksiin ja ollut myös poliittisesti aktiivinen. Hän on kertonut julkisuudessa harkinneensa asettumista ehdolle Michiganin kuvernööriksi. Hänet tunnetaan paleokonservatistisista mielipiteistään, ja hän on myös ilmoittanut asennoituneensa alkoholia ja huumausaineita vastaan.
Muusikonura
muokkaaNugent perusti The Amboy Dukes -yhtyeen Detroitissa 1960-luvun puolivälissä. Yhtye ehti julkaista muutamia albumeita, joista viimeiseksi jäi Tooth, Fang, Claw vuodelta 1974. Yhtye sai kohtuullista menestystä ja osa sen albumeista pääsi Yhdysvalloissa listoille.
Nugent lähti omille teilleen ja solmi vuonna 1975 levytyssopimuksen Epic Recordsin kanssa. Hän jatkaa soolouraansa yhä ja on lisäksi toiminut superyhtyeessä Damn Yankees. Sen debyyttialbumi Damn Yankees (1990) myi moninkertaista platinaa.
Nugentin ensimmäinen sooloalbumi oli Ted Nugent (1975), jonka kaikki laulut yhtä lukuun ottamatta olivat hänen omaa käsialaansa.
Nugentin kappaleista on myös tehty covereita. Hän herätti vuonna 2006 huomiota sanomalla, että Panteran versiossa hänen laulustaan "Cat Scratch Fever" ei ollut "sielua, ei munaa eikä tunnetta".[2] Hän on esiintynyt useaan otteeseen erilaisissa televisio-ohjelmissa. Hän oli tulossa konsertoimaan Suomeen heinäkuussa 2008, mutta konsertti peruuntui vähäisen lipunmyynnin vuoksi.[3]
Diskografia
muokkaa- Ted Nugent (1975, Epic Records)
- Free-for-All (1976, Epic Records)
- Cat Scratch Fever (1977, Epic Records)
- Weekend Warriors (1978, Epic Records)
- State of Shock (1979, Epic Records)
- Scream Dream (1980, Epic Records)
- Nugent (1982, Atlantic Records)
- Penetrator (1984, Atlantic Records)
- Little Miss Dangerous (1985, Atlantic Records)
- If You Can't Lick 'Em...Lick 'Em (1988, Atlantic Records)
- Spirit of the Wild (1995, Atlantic Records)
- Craveman (2002, Spitfire Records)
- Love Grenade (2007, Eagle Records)
- Shut Up & Jam! (2014, Frontiers Records)
- The Music Made Me Do It (2018)
- Detroit Muscle (2022)
Livealbumit
muokkaa- Double Live Gonzo! (1978, Epic Records)
- Intensities In 10 Cities (1981, Epic Records)
- Live at Hammersmith '79 (1997, Sony Records)
- Full Bluntal Nugity (2001, Spitfire Records)
- Extended Versions (2005, Sony BMG)
- Sweden Rocks (2008, Eagle Rock Records)
- Motor City Mayhem (2009, Eagle Rock Records)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Great Gonzos!: The Best of Ted Nugent (1981, Epic/Legacy Records)
- Out of Control (1993, Epic/Legacy)
- The Ultimate Ted Nugent (2002, Epic/Legacy)
Lähteet
muokkaa- ↑ http://www.imdb.com/name/nm0637823/bio
- ↑ Roadrunner Records
- ↑ Helsingin Sanomat 1.7.2008 s.C1
- ↑ Rolling Stone -lehti (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
muokkaa- Nyman, Jake: ”Ted Nugent”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 27–28. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ted Nugent Wikimedia Commonsissa