Tapani Valsta
Heikki Tapani Valsta (vuoteen 1935 Vallenius; 4. lokakuuta 1921 Ulvila – 21. huhtikuuta 2010 Helsinki[1]) oli suomalainen pianisti ja urkuri.[2]
Valsta suoritti Sibelius-Akatemiassa urkudiplomin vuonna 1946 Elis Mårtensonin johdolla ja pianodiplomin vuonna 1947 Ilmari Hannikaisen johdolla. Valsta piti ensikonserttinsa urkurina 1946 ja pianistina 1948.[3] Kirkkomuusikon loppututkinnon hän suoritti Helsingin kirkkomusiikkiopistossa 1949. Vuonna 1946 hän voitti järjestyksessä toisen Maj Lind -pianokilpailun. Valsta täydensi opintojaan Ranskassa ja Itävallassa vuosina 1949, 1954, 1961 ja 1964. Radio-orkesterin pianistina hän toimi 1953–1959, minkä lisäksi hänet muistetaan monien laulusolistien säestäjänä. Hän esiintyi myös kamarimuusikkona, etenkin Arto Noraksen ja Seppo Tukiaisen kanssa.
Valsta oli Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja sen edeltäjien Keski-Helsingin seurakunnan ja Suurkirkon seurakunnan urkurina vuodesta 1955 alkaen. Tämän ohella hän toimi Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettajana 1959–1961, lehtorina 1961–1967 ja professorina 1967–1985, jolloin hän jäi eläkkeelle. Lisäksi hän toimi Suomen solistiyhdistyksen varapuheenjohtajana ja Helsingin Kanttori-urkuriyhdistyksen puheenjohtajana.
Director musices -arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1956.
Tapani Valstan veli oli sellisti Esko Valsta.
Lähteet
muokkaa- ↑ Urkutaiteilija Tapani Valsta on kuollut. Helsingin Sanomat. 22.4.2010. Arkistoitu 19.3.2014. Viitattu 17.5.2010.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 785. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa 5, s. 565–566. ISBN 951-1-02595-0 - ↑ Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 24.4.2010, s. A 17. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Rahkonen, Margit: Valsta, Tapani (1921–2010). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.3.2021. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Valsta, Tapani hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)