Tanskan historia

Tanskassa on ollut pysyvää asutusta 11 000-luvulta eaa. alkaen. Maataloudesta tuli tärkeä elinkeino 3000-luvulla eaa. Tanskan valtakunta muodostui viikinkiajan kuluessa. Tanska ja Norja yhdistyivät 1400-luvulla. Tanska oli pitkään Pohjois-Euroopan voimakkain valtio, mutta menetti 1600-luvulla asemansa Ruotsille. Tanskan ja Ruotsin viimeinen sota käytiin vuonna 1812, jolloin Tanska menetti Norjan. 1900-luvun alussa Tanska noudatti puolueettomuuspolitiikkaa, mutta joutui vuosina 1940–1945 Saksan miehittämäksi. Nykyisin Tanska on pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio sekä Naton ja Euroopan unionin jäsen.

Tanskan lippua pidetään maailman vanhimpana valtiolippuna. Legendan mukaan se putosi taivaasta 15. kesäkuuta 1219 keskelle taistelukenttää. Lipun putoamista esittävä Christian August Lorentzenin maalaus vuodelta 1809.

Esihistoria

Tanskan alueella on ollut yhtenäinen asutus jo kivikaudelta lähtien. Ensimmäiset jääkauden jälkeiset merkit pysyvästä asutuksesta on ajoitettu noin vuoden 12 000 eaa. tienoille, ja maanviljelys yleistyi noin 3000 eaa. Myöhäiseltä kivikaudelta, noin 4000 eaa. on säilynyt monia esineitä, hautalöytöjä ja taidokkaita saviastioita. Esihistoriallisella ajalla samaan kulttuuripiiriin kuuluivat nykyisen Tanskan lisäksi myös Slesvig ja Skåne.

Tanska nousi pronssikaudella merkittävään asemaan Pohjois- ja Keski-Euroopan välisessä kaupassa. Todisteena tästä ovat tältä ajalta (1800–500 eaa.) peräisin olevat runsaat arkeologiset löydöt. Pronssikaudella Tanskassa kukoisti kulttuuri, joka hautasi vainajia arvoesineiden kanssa mahtaviin hautakumpuihin. Tanskasta on löydetty runsaasti pronssikautisia hautoja, jotka kertovat yhteisöstä, joka oli jakautunut eri yhteiskuntaluokkiin.

Esiroomalaisella rautakaudella yhteydet etelään ja kelttiheimoihin tiivistyivät. Monenlaisten löytöjen perusteella Tanskalla oli myös yhteyksiä Rooman valtakuntaan. Rautakaudelta ovat lisäksi peräisin kuuluisat soihin uhratut ruumiit, kuten Tollundin mies.

Muinaisenglantilaiset runoelmat Widsith ja Beowulf ovat varhaisimpia kirjallisia lähteitä, joissa kuvataan myöhäisrautakautisen Tanskan elämää ja kulttuuria.

Viikinkiretket

Pääartikkelit: Viikinkiaika ja Viikingit

Fyrkat on viikinkien linnan raunio noin vuodelta 980.

Panoraamakuva Roskilden viikinkilaivamuseosta

Viikinkiaika tarkoittaa noin vuosia 800–1050. Suuri osa viikingeistä oli lähtöisin Tanskan alueelta. Tanskalaiset viikingit suuntasivat ryöstöretkensä ennen kaikkea Englantiin ja Ranskaan. Tanskalaiset viikingit pitivät 800–900-luvuilla Englannissa hallussaan laajaa aluetta, jota kutsuttiin nimellä Danelagen.

Kuningas Harald Sinihammas kastettiin vuonna 965, mikä vakiinnutti kristinuskon aseman Tanskassa. Hänen poikansa Sven Haaraparta valloitti Englannin. Knuut Suuren kuoleman jälkeen vuonna 1035 Englanti irtaantui Tanskan otteesta.

Keskiaika

Tanskan kirkko itsenäistyi saksalaisesta Hampuri-Bremenin arkkihiippakunnasta, kun Lundin arkkipiispanistuin perustettiin vuonna 1104. Tanskassa oli 1100-luvulla monia sisällissotia. Valdemar I yhdisti kuningaskunnan piispa Absalonin kanssa. Hänen hallintoaikanaan Kööpenhaminasta tuli tärkeä kauppapaikka. Tanskasta tuli hetkellisesti Itämeren suurvalta. Valdemar ja hänen seuraajansa tekivät useita ristiretkiä varsinkin nykyisen Viron alueelle, jossa legendan mukaan Dannebrog putosi alas taivaasta taistelussa vuonna 1219. Tanskan mahti romahti 1220-luvulla.

Kalmarin unioni

Pääartikkeli: Kalmarin unioni

Kuningatar Margareeta I meni naimisiin Norjan kuningas Haakon VI:n kanssa yhdistääkseen kaksi kuningaskuntaa. Hänen elinaikanaan pohjoismaat yhdistyivät virallisesti Kalmarin unioniksi vuonna 1397. Margareetan kuoltua vuonna 1412, hallitsijaksi tuli siihen asti nimellisesti hallinnut Eerik Pommerilainen, jonka aikana unioni hajosi sisäisiin erimielisyyksiin. Unioni hajosi lopullisesti Kristian II:n surmattua Sten Sturen kannattajia Tukholman verilöylyssä.

Ruotsin erosi unionista lopullisesti vuonna 1521 Kustaa Vaasan johdolla. Norja pysyi unionin jäsenenä ja oli 1500-luvulta lähtien suorassa alissuhteessa Tanskaan.

Uskonpuhdistus

Pääartikkeli: Kreivisota

Uskonpuhdistus alkoi Tanskassa vuonna 1536. Fredrik I:n kuoltua katoliset piispat ottivat vallan maassa ja kielsivät Kristian III:n valinnan kuninkaaksi, koska hän oli reformaation kannattaja. Lyypekin pormestari ja useat aateliset vastustivat jyrkästi piispoja, mikä johti kirkon omaisuuden takavarikkoon ja papiston käännyttämiseen luterilaisuuteen.

Suurvalta-aika

Pohjoismaat vuonna 1646 Brömsebron rauhan jälkeen. Keltaisella Tanskan tuolloin Ruotsille menettämät alueet. Myös punaisella merkitty Hallanti menetettiin, mutta aluksi menetys oli määräaikainen vuoteen 1658. Tällöin Tanska menetti Hallandin lisäksi muun muassa Skånen.

Tanska oli suhteellisen voimakas 1500- ja 1600-luvuilla. Sen talous hyötyi kahdeksankymmenvuotisesta sodasta, koska Alankomaista saapui paljon ammattitaitoisia pakolaisia. Tanska kuului kolmikymmenvuotisen sodan häviäjiin, koska Kristian IV arvioi väärin voimansa hyökätessään Saksaan. Ruotsi hyökkäsi vuonna 1643 Lennart Torstenssonin johdolla Tanskaan, mikä johti Tanskan kannalta epäedulliseen Brömsebron rauhaan. Siinä Tanska joutui luovuttamaan Ruotsille Jämtlandin, Härjedalenin, Hallandin, Gotlannin ja Saarenmaan. Vuonna 1658 Tanska kävi toisen tappiollisen sodan Ruotsia vastaan. Roskilden rauhan tuloksena Tanska luovutti Ruotsille Skånen, Blekingen, Bornholmin saaren sekä Bohusin ja Trondheimin läänit. Tämän jälkeen käytiin vielä sota, jossa Ruotsi yritti valloittaa Tanskan kokonaan, mutta tämä hanke epäonnistui. Vuonna 1660 Kööpenhaminassa solmitussa rauhansopimuksessa Tanska sai takaisin Trondheimin läänin ja Bornholmin saaren.

Fredrik III pakotti aateliset luopumaan verovapaudestaan ja vakiinnutti kuninkaan valtaa.

Tanska valloitti 1600-luvulla myös siirtomaita. Niitä olivat Tanskan Länsi-Intia, joka käsitti nykyiset Yhdysvaltain Neitsytsaaret vuosina 1671–1917, sekä Tranquebar Intiassa 1620–1845. Myös Grönlanti oli siirtomaan asemassa vuoteen 1953, jolloin se muutettiin Tanskan maakunnaksi.

Orjuuskysymykset ja sodat suurvaltoja vastaan

Maaorjuus lakkautettiin vuonna 1788, mikä teki talonpojista maanomistajia. Samoihin aikoihin valistusajattelu ja nationalismi alkoivat kasvattaa suosiotaan. Tanskalla oli 1600-luvulta alkaen useita siirtokuntia Euroopan ulkopuolella. Grönlanti ja Islanti sijaitsivat Pohjois-Atlantilla. Trankebarin siirtokunta perustettiin Intian etelärannikolle vuonna 1620 ja Karibianmerellä oli kolme siirtokuntaa. Afrikan länsirannikolta otettiin orjia.

Napoleonin sotien kustannukset näännyttivät Tanskan ennestään hyvän talouden. Britannian kuninkaallinen laivasto hyökkäsi Kööpenhaminaan vuonna 1801. Kilpailu merten herruudesta kiihtyi, ja vuonna 1807 britit takavarikoivat Tanskan laivaston itselleen, mikä johti Tanskan liittoutumiseen Ranskan kanssa ja liittymiseen sotaan Ruotsia vastaan. Vuoteen 1813 mennessä Tanskan valtion kassa oli kuitenkin tyhjentynyt ja kuningas Fredrik VI antautui briteille ja ruotsalaisille vuonna 1814. Samana vuonna solmittiin Kielin rauha, jonka seurauksena Norja siirtyi Ruotsille ja Tanskalle luvattiin Pommerin alue.

Tanska joutui 1800-luvun puolimaissa kaksi kertaa sotaan saksalaisten naapurimaidensa kanssa. Ensimmäinen Saksan–Tanskan sota vuosina 1848–1851 alkoi, kun Tanskalle kuuluneiden Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien saksalaisväestö nousi kapinaan. Preussi tuli heidän avukseen. Sota jatkui pari vuotta, kunnes saksalaisten oli joulukuussa 1850 luovutettava Venäjän painostuksen vuoksi. Toinen Saksan–Tanskan sota syttyi kymmenisen vuotta myöhemmin vuonna 1864. Sota alkoi Preussin ja Itävallan hyökkäyksellä. Saksalaiset voittivat noin viiden kuukauden taistelujen jälkeen. Tanska joutui luovuttamaan voittajille Schleswig-Holsteinin, joka myöhemmin liitettiin Saksan keisarikuntaan.

1900-luvulta nykypäivään

Tanskasta tuli perustuslaillinen monarkia 5. kesäkuuta 1849. Naiset saivat äänioikeuden vuonna 1915. Tanska oli puolueeton ensimmäisessä maailmansodassa.

Tanska julistautui puolueettomaksi toisen maailmansodan alkaessa, mutta Saksa miehitti sen hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta 9. huhtikuuta 1940 operaatio Weserübungissa. Islanti julistautui itsenäiseksi vuonna 1944. Vuonna 1948 Tanska myönsi autonomian Färsaarille. Tanskasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuonna 1945 ja Naton jäsen vuonna 1949. Vuonna 1959 Tanska liittyi Euroopan vapaakauppa-alueeseen ja vuonna 1973 kansanäänestyksen jälkeen EEC:hen. Mutta eurovaluutta torjuttiin kansanäänestyksessä vuonna 2000.

Tanskan politiikan keskeinen vaikuttaja 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella oli sosiaalidemokraatti Anker Jørgensen, joka nautti laajaa arvostusta yli poliittisten rajojen. Jørgensen johti kaikkiaan viittä hallitusta ja hän oli Tanskan pääministeri vuosina 1972-73 ja 1975-83. Hänen valtakaudellaan Tanska taisteli talouden taantumaa vastaan ja jouduttiin toteuttamaan leikkauksia ja säästötoimia, joista huolimatta Jørgensen säilyi suosittuna. Tanska liittyi vuonna 1973 hänen valtakaudellaan EEC:n jäseneksi.

2. maailmansodan päättymisestä 1960-luvun loppuun kansantalouden kehitys oli suotuisaa ja väestö kaupungistui, mutta 1970-luvulla valuuttapolitiikka ja öljykriisi aiheuttivat talouden alamäkeä, ja 1980-luvun alussa työttömyys nousi yli kymmeneen prosenttiin ja valtionvelka 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuonna 1982 Poul Schlüteristä tuli ensimmäinen konservatiivinen pääministeri sataan vuoteen. Hän erosi 1993 tamilipakolaisiin liittyvän skandaalin vuoksi ja tilalle nousi sosiaalidemokraatti Poul Nyrup Rasmussen. Vuoden 2001 vaalit voitti konservatiivien ja liberaalien vaaliliitto johdossaan Anders Fogh Rasmussen, ja oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue sai 22 paikkaa. Maahanmuutto oli yksi Rasmussenin vaaliteemoista. Rasmussen menestyi myös 2005 ja 2007 vaaleissa. 2009 hän siirtyi NATOn johtotehtäviin ja tilalle nousi Lars Lokke Rasmussen.

Vuodesta 2001 Tanska on osallistunut sotatoimiin Afganistanin sodassa 400 sotilaan voimin. Vuonna 2003 Tanska oli mukana hyökkäämässä Irakiin. Se veti joukkonsa pois vuonna 2007.

Vuonna 2006 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi profeetta Muhammadista pilapiirroksen, joka herätti voimakkaita tunteita islamilaisissa maissa.

Vasemmistoblokki voitti vuoden 2011 kansankäräjävaalit, minkä seurauksena Helle Thorning-Schmidtistä tuli pääministeri. Hän on ensimmäinen naispääministeri Tanskan historiassa. Vuosien 2008-2009 taloustaantuman jälkeen talouskasvu on ollut hitaampaa kuin muualla Pohjoismaissa, syynä eurokriisi ja työn tuottavuuden hidas kasvu korkeista palkoista johtuen. Työllisyystilanne on tosin parempi kuin Euroopassa keskimäärin, ja velkaa suhteellisen vähän.

Vuoden 2015 kansankäräjävaalien jälkeen sosialidemokraatit pysyivät suurimpana puolueena, mutta suurin vaalivoittaja oli oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Tanskan kansanpuolue, joka sai 37 paikkaa ja nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vaaleissa 34 paikaa saaneen keskustaoikeistolaisen Venstren johtaja Lars Løkke Rasmussen muodosti vaalien jälkeen vähemmistöhallituksen. Marraskuussa 2016 pääministeri Rasmussen laajensi hallituspohjaa ottamalla hallitukseensa mukaan myös tukipuolueensa Liberaaliallianssin ja Konservaltiivisen kansanpuolueen, mutta myös laajennettu hallitus oli vähemmistöhallitus ja tarvitsi Tanskan kansanpuolueen tukea.

Vaikka Tanskan kansanpuolue ei ole ollut missään vaiheessa itse mukana hallituksessa, keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat olleet riippuvaisia sen parlamentaarisesta tuesta. Näin oli myös vaalikauden 2015-2019 vallassa oilleen Lars Løkke Rasmussenin hallituksen kohdalla. Hallitus toteuttikin Tanskan kansanpuoleen linjan mukaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tanskan maahanmuuttopolitiikka on ollut erittäin tiukkaa; burkan käyttö on kielletty, poliisille on annettu oikeus takavarikoda turvapaikkaa hakevien isot käteisvarat ja arvokorut, ulkomaalaisväestön asuttamille ongelmalähiöille on laadittu erillislait. Turvapaikkaa odottavien sosiaaliapuja on leikattu ja sidottu ne työvelvoitteeseen ja karkotusta odottaville suunniteltiin perustaa asumisyhteisö asumattomalle saarelle.

Tanskan muut valtapuolueet omaksuivat pitkälti Tanskan kansanpuolueen näkemykset maahanmuutosta. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi vuonna 2015 valittu Mette Frederiksen teki johtopäätöksen, että hallitsematon maahanmuutto luo sosiaalidemokraattien perinteiseen äänestäjäkuntaan turvattomuuden tunnetta, joka vie äänestäjiä demareilta oikeistopopulisteille. Niinpä Tanskan sosiaalidemokraattien omaksuma tiukka maahanmuuttopolitiikka ei eronnut enää millään kovin olennaisella tavalla oikeistopopulistien linjauksista. Sosiaalidemokraattien tiukkaa maahanmuuttolinjaa perusteltiin sillä, että hyvinvointivaltion ylläpito vaatii maahanmuuton voimakasta rajoittamista. Vaikka vuoden 2019 vaaleissa Tanskan kansanpuolue kärsi murskatappion, sikäli se oli laajemmassa katsannossa voittaja, että muut puolueet olivat omineet sen tiukan maahanmuuttopoliittisen linjan.

Tanskan kansankäräjävaaleissa kesäkuussa 2019 oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue kärsi murskatappion. Puolue sai vain 8,7 prosenttia äänistä, kun se oli saanut vuoden 2015 vaaleissa 21,1 prosenttia äänistä. Maahanmuuttoasioissa kansanpuolue jäi tavallaan oman menestyksenä vangiksi. Koska Tanska harjoitti jo erittäin kireää maahanmuuttopolitiikkaa ja niin keskustaoikeistolainen Venstre kuin sosiaalidemokraatitkin olivat omineet kansanpuolueen linjan omakseen, sille ei enää oikein jäänyt entiseen tapaan tilaa. Tanskan kansanpuolue oli saanut yhtä huonon vaalituloksen viimeksi 90-luvulla. Sosiaalidemokraatit ja Venstre onnistuivat menestyksellisesti yhdistämään kaksi äänestäjien suurinta huolta, ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton. Sosialidemokraatit saivat vaaleissa 25,9 prosenttia äänistä ja 48 paikkaa kansankäräjille. Pääministeri Lars Løkke Rasmussenin Venstre-puolue nosti myös kannastustaan lähes neljä prosenttiyksikköä ja sai 23,4 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa. Sosiaaliliberaali Radikale Venstre sai 8,6 prosenttia äänistä ja 16 paikkaa, Sosialistinen kansanpuolue taas sai 7,7, prosenttia ja 14 paikkaa. Enhedslisten (Yhtenäisyyslista, vihervasemmisto) sai 7,8 prosenttia ja 14 paikkaa. Konservatiivinen kansanpuolue sai 6,6 prosenttia äänistä ja 12 paikkaa. Yhteensä sosiaalidemokraattien johtama vasemmistoblokki sai 91 paikkaa ja Venstren johtama oikeistoblokki sai 75 paikkaa. Vasemmistoblokin sisällä sosiaalidemokraattien kannatus säilyi vuoteen 2015 verrattuna ennallaan, mutta sekä Radikale Venstre että Sosialistinen kansanpuolue lisäsivät selvästi kannatustaan. Kesäkuussa 2019 sosiaalidemokraattien johtaja Mette Frederiksen muodosti yhden puolueen vähemmistöhallituksen, jolla oli muiden vasemmistoblokin puolueiden parlamentaarinen tuki. 41-vuotiaasta Frederiksenistä tuli samalla Tanskan historian nuorin pääministeri.

Katso myös

• Danevirke
• Luettelo Tanskan kuninkaista
• Juutinrauman tulli

Aiheesta muualla

• Aarhusin yliopiston sivu Tanskan historiasta (Arkistoitu – Internet Archive) (tanskaksi)