Talouslaskennan ongelma

Talouslaskennan ongelma on sosialistisen taloustieteen, etenkin suunnitelmatalouden kritiikkiä. Sen esitti ensimmäisenä Ludwig von Mises vuonna 1920 ja sitä laajensi talousnobelisti Friedrich Hayek. Ongelmassa on kyse siitä, miten talouden resurssit jaetaan tai kohdennetaan järkevästi. Kapitalismin ratkaisu ongelmaan on hintajärjestelmä. Mises ja Hayek perustelivat, miksi tämä on ainoa mahdollinen ratkaisu ja miten ilman markkinahintojen tuomaa informaatiota sosialismissa ei voi tietää, miten resurssit kohdennettaisiin järkevästi. Tämän on katsottu todistavan, että sosialistinen suunnitelmatalous ei voi koskaan toimia hyvin. Asiasta etenkin 1920- ja 1930-luvuilla käyty keskustelu tunnetaan taloushistoriassa nimellä The Socialist Calculation Debate.

Ludwig von Mises

Ludwig von Mises esitti vuoden 1920 artikkelissaan "Economic Calculation in the Socialist Commonwealth", että sosialististen talouksien hintajärjestelmät ovat välttämättä vajavaisia, koska jos valtio omistaa tuotantovälineet, pääomahyödykkeille (mm. tehtaat, työkalut, raaka-aineet ja muut tuotantovälineet) ei ole olemassa hintoja. Markkinahintoja on vain kuluttajille vapailla markkinoilla myytävillä lopputuotteilla. Koska pääomahyödykkeet ovat hinnattomia, järjestelmä ei osaa kohdentaa niitä ja vastaavia resursseja tehokkaasti, eikä tiedä, minkä verran pääomahyödykkeitä tulisi tuottaa ja minne ne tulisi sijoittaa. Sosialismin kritiikkinsä Mises kehitti kokonaisuudeksi vuoden 1922 kirjassaan Socialism, an Economic and Sociological Analysis. Teoriaa edelleen kehitellyt Friedrich Hayek sai talous-Nobelin vuonna 1974.^lähde?

Laajempi selitys

Kritiikin mukaan yhteiskunnan tuntemia niukkoja voimavaroja ei voi osoittaa ylhäältä käsin mikään poliittinen taho järkeviin käyttötarkoituksiin, vaan tähän tarvitaan puhtaan yksityistä omistusoikeutta. Omistusoikeuden kautta niukoille voimavaroille syntyvät hinnat, jotka ohjaavat sekä kuluttajien että yrittäjien käyttäytymistä hajautuneesti markkinoilla.^lähde?

Teorian kannattajien esimerkkejä

Jos leivästä alkaa olla pulaa, kuluttajat ovat valmiita maksamaan niistä enemmän. Toisaalta leivän hinnanousu johtaa useampia kuluttajia ostamaan korvausvaikutuksen takia esimerkiksi perunoita ruoaksi, ja toisaalta korkeammat leivän hinnat houkuttelevat lisää leipureita alalle. Hintajärjestelmän tarkoitus on siis toisaalta toimia kannustimena käyttämään voimavaroja eniten ihmisten arvostamiin tarkoituksiin, kun toisaalta sen tarkoitus on jo epistemologinen: välittää tietoa taloudellisen tuotannon paikallisista olosuhteista pitkienkin matkojen taakse. Hiilikaivoksen ehtyminen Kiinassa nostaa hiilen hintaa paikallisesti, joka nostaa läheisen ruuvitehtaan hintaa ja lopulta kuvastuu eurooppalaiselle autovalmistajalle. Autovalmistaja yksinkertaisesti vertailee hintoja, mutta niihin on sisällytettynä koko tuotantoketjun alalta kustannukset ja niukkuudet. Hintamekanismin idea on siis toimia kyberneettisena palautejärjestelmänä.^lähde?

Jos taloudelliset voimavarat eivät liiku markkinoilla vaan poliittiset tahot ohjaavat niitä komentotaloudessa, syntyy talouslaskennan ongelma. Poliittisella voimavarojen käytöstä päättäjällä ei voi olla samankaltaista tietoa yksittäisten ihmisten haluista ja tarpeista, kuin mitä hintoihin on tiivistynyt. Siinä vaiheessa, kun lähikauppojen ruokavalikoiman olisivat suunnittelijat saaneet lähemmäksi ihmisten toivomaa tasoa, ihmisten halut ja tarpeet olisivat jo luultavasti muuttuneet ja valikoima taas uudistamisen tarpeessa.^lähde?

Tämä kuvastuu jatkuvasti poliittisessa resurssien allokoinnissa markkinaehtoisiin ratkaisuihin nähden: Neuvostoliitossa tuotanto takkuili jatkuvasti, kun suunnitteluvirasto oli unohtanut tilata nahkaa kenkätehtaalle tai tuputti tasaisesti samanlaisia vaatteita kauppojen hyllyille riippumatta siitä, mitä ihmiset halusivat. Kuukautissuojia ei juuri ollut saatavilla, koska ei ollut hintajärjestelmää kertomassa, mitä ihmiset halusivat niin paljon, että olisivat valmiit maksamaan siitä riittävän hinnan. Yhä samainen ongelma näkyy nykyisinkin julkisen terveydenhuollon tavattomassa kyvyttömyydessä vastata kysynnän vaihteluihin tai kulttuuritukiaisten kohdentumisessa lähinnä edellisen sukupolven pitämälle taiteelle uusien taidealojen kustannuksella.^lähde?

Yhä, vaikka talon rakennusta suunniteltaessa koko prosessin aikana kenenkään halut ja tarpeet ja sitä kautta suunnitelmat eivät olisi muuttuneet, ei kukaan omaa riittävää tietoa prosessin läpivientiin. Vasta, kun rakennukseen ryhdytään, aletaan nähdä kuinka taloa rakentavien duunarien, putkimiesten, sähkömiesten ja omistajan henkilökohtaiset suunnitelmat lomittuvat yhteen ja sovittuvat toisiinsa. Prosessin alussa ei ole olemassa tarvittavaa tietoa koko taloudellisen tuotantoprosessin läpivientiin, vaan se syntyy vasta prosessin myötä.^lähde?

Erilaisten tuotteiden vertailu

Koska pääomahyödykkeet ja työ ovat hyvin heterogeenisia (esim. eri henkilöiden ja jopa saman henkilön eri työpanokset ovat hyvin erilaisia), talouslaskennassa niiden vertailuun tarvitaan yhteinen mittatikku.^lähde?

Kapitalismissa tällainen on raha: on kannattavinta käyttää halvimpia tarjolla olevia kyseiseen tuotantoon sopivia pääomahyödykkeitä. Näin hinnat viestivät ja ohjaavat valitsemaan liikenevämpiä tuotantovälineitä niukimpien/kalleimpien sijaan, eikä mitään pääomahyödykettä tai työpanosta käytetä liikaa.^lähde?

Sosialismissa pääomahyödykkeille ei muodostu hintoja, jotka aidosti kertoisivat niiden tuottamiseen tarvittavien resurssien liikenevyydestä. Näin ollen tuotantopäätökset tapahtuvat ilman riittävää tietoa, joko byrokraattien tai poliitikkojen oikuista.^lähde?

Hyödyn suhteuttaminen pääoma- ja kulutushyödykkeisiin

Kuluttajien lopputuotteista maksamat hinnat vaikuttavat siihen, paljonko tehtailijat ovat valmiit maksamaan lopputuotteiden tuottamiseen käytettävistä pääomahyödykkeistä ja työstä. Näin nämäkin hinnat (mm. palkat) suhteutuvat siihen, paljonko kustakin panoksesta on lopulta hyötyä kuluttajalle, ja siten ohjaavat pääomahyödykkeiden ja työvoiman kohdentumista sinne, missä niistä maksetaan eniten, ts. missä niistä on eniten hyötyä.^lähde?

Kun näin kaikkien objektien hinnat mittaavat kyseisten objektien hyötyä kuluttajille ja ovat siten vertailukelpoisia, ihmisten on myös mahdollista päättää, kuluttaako kaikki rahansa heti vai säästääkö osa, sijoittaa se pääomahyödykkeisiin ja näin luoda uutta tuotantokapasiteettia, joka tuottaa lisää hyvää tulevaisuudessa.^lähde?

Jos samat kuluttajat voivat käyttää rahaansa niin investointeihin kuin kulutukseen, vaihtoehdot tulevat oikein verratuiksi toisiinsa ja järkeviä valintoja on mahdollista tehdä. Mikäli - sosialismin periaatteiden mukaisesti - valtio tai muu määrätty taho omistaa tuotantovälineet, pääomahyödykkeiden hinnat eivät ole vertailukelpoisia eikä ole mahdollista tehdä järkeviä talouspäätöksiä riittävällä informaatiolla, teoriassa todetaan.^lähde?

Hintojen kannustinjärjestelmä sovittaa oikein yhteen ristiriitaisia etuja kuten ihmisten halut saada halpoja, laadukkaita kenkiä tuottajien haluun myydä kalliita, huonosti tehtyjä kenkiä. Ilman tätä automaattista mekanismia, jossa jokainen kuluttaja arvioi itselleen ostamansa kengät suhteessa itse maksamaansa rahamäärään, ei ole mahdollista tuottaa jokaiselle vain niitä kenkiä, joita tämä pitää uhrattujen resurssien arvoisina. Tarvittaisiin asiantuntijoiden paneeli, ja sellaiset usein päätyvät alan tuottajien tai muun keskittyneen eturyhmän vaikutukselle alttiiksi.^lähde?

Tämä von Misesin teoria rahasta ja laskennasta on ristiriidassa Marxin työnarvoteorian kanssa. Marxin mukaan hyödykkeen arvon tulisi määräytyä siihen käytetyn työpanoksen mukaan, kun taas von Misesin mielestä vaivalloisinkin tuote on arvoton, jos kukaan ei halua sitä, ja arvo määräytyy kuluttajien kiinnostuksen mukaan, siis sen, paljonko kyseisestä hyödykkeestä ollaan valmiit maksamaan. Jälkimmäinen näkemys on nykyään taloustieteessä vallitseva vasemmalta oikealle.^lähde?

Yrittäjyys

Kolmas ehto talouslaskennalle (teorian mukaan) on yrittäjyys ja kilpailu. Mm. Kirzner (1973) ja Lavoie (1985) kertovat, miten yrittäjät tekevät voittoja tyydyttämällä ihmisten tarpeita markkinoilla. Aloille tulevat uudet yrittäjät painavat hintoja kohti rajakustannuksia. Näin hinnat lähenevät tasapainoa, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat, mikä lisää yleistä hyvinvointia, kun useamman kuluttajan tarpeet tyydytetään - paitsi ne tarpeet, joita he eivät pidä kustannustensa arvoisina. Hinnat ohjaavat yrittäjienkin toimintaa. Sosialismissa yrittäjien ei kannata ottaa riskejä, joten he vähemmän todennäköisesti reagoivat kuluttajien tarpeisiin.^lähde?

Koherentti suunnittelu

Neljäs ehto talouslaskennalle on eri tuotantojen suunnittelun koordinaatio. Tietämyksen ongelmaa on selittänyt Hayek (1937, 1945). Keskusjohtoinen taloussuunnittelu vaatii valtavasti informaatiota. Hajautettu suunnittelu, jossa vaikkapa jokainen tuottaja vain päättää omista toimistaan tarjolla olevien hintojen ym. perusteella, onnistuu, kun on olemassa vapaa hintamekanismi, koska yrittäjät ostavat tuotteita ja työtä samoilta markkinoilta keskenään ja näin kilpailevat niistä hinnoilla (mm. työn hinnoilla eli palkoilla). Näin hintamekanismissa kaikki yrittäjät (ja kuluttajat) näkevät hinnoissa muilta yrittäjiltä (ja kuluttajilta) tarvitsemansa tiedot kysynnästä ja tarjonnasta. Ilman hintamekanismia byrokraatit eivät voisi koskaan koordinoida toimintaansa Mises (1944) ja Hayek (1937) perustelivat. Siksi taloussuunnittelun keskittäminen on sosialismissa välttämätöntä.^lähde?

Vastustajat väittivät, että talous voidaan nähdä yhtälöiden kokoelmana, ja siksi keskussuunnitteluministeriössä harjoitettu työläs matematiikka riittää, ei tarvita hintoja. Hayek vastasi, että on mahdotonta saada riittävästi tietoa kyseisiin yhtälöihin, esimerkiksi kaikkien ihmisten kaikki mahdolliset halut. Osasyy tähän on se, että yksilöt eivät aina ymmärrä tietojensa hyödyllisyyttä tai heidän ei kannata välittää sitä tietoa keskussuunnitteluministeriölle (esimerkiksi valehtelemalla jonkin asian itselleen tärkeäksi voisi sosialismissa saada sen ilmaiseksi tai alihintaan vaikka ei oikeasti pitäisi sitä kustannustensa arvoisena - tai sitten vain pelkästään omien havaintojen analysointi ja kiteyttäminen yritysideaksi olisi turhan työlästä voittokannustimien puutteessa). Varhainen keskustelu aiheesta käytiin ennen nykyaikaisten tietokoneiden laskentatehon saavuttamista, mutta toisaalta myös ennen kaaosteorian keksimistä. 1980-luvulla Alex Nove esitti että jopa parhaiden tietokoneiden avulla laskentaan voisi mennä miljoonia vuosia.

Kapitalismi vastaan markkinasosialismi

Hayek (1935, 1937, 1940, 1945) korosti keskussuunnittelun tietämyksen ongelmaa, osin siksi, että hajautettu sosialismi näytti mahdottomalta, osin siksi, että hän keskittyi ehdotukseen markkinasosialismista ja Langen mallista, joita esittivät Oskar R. Lange (1938) ja Hayekin oppilas Abba Lerner (1934, 1937, 1938) esityksenä siitä, miten talouslaskennan ongelma voitaisiin ratkaista sosialismissa.

Lange ja Lerner myönsivät, että hinnat olivat välttämättömiä sosialismissakin. He esittivät, että sosialistivirkailijat voisivat jäljitellä joitain markkinoita ja saamaan siten sosialismin edes jonkin verran tehokkaaksi. Tosin tämä koskee vain varastossa olevia hyödykkeitä, eikä auta uusien investointien suunnittelemisessa.

Hayek vastasi, että markkinoiden simulointi sosialismissa epäonnistuisi, koska aito kilpailu ja yrittäjyys puuttuisivat: taloudellisesti merkityksellisiä hintoja ei olisi. Myös Lange ja Lerner myönsivät, että investointien suunnittelussa tulisi ongelmia, koska finanssimarkkinoita ei olisi mahdollista simuloida sosialismissa.^lähde?

Hintajärjestelmää ei voi jäljitellä

Hayek korosti myös, että paljon yksilöiden informaatiosta on sellaista, mitä muut eivät voi kerätä tai hyödyntää:

1. yksilöillä ei ole kannustinta jakaa informaatiotaan;
2. yksilö ei aina tiedä informaationsa tärkeyttä, ja kun hän huomaa sen, se on usein tärkeää niin vähän aikaa, että sitä ei ehditä välittää suunnittelijoille;
3. informaatio on hyödytöntä, ellei sitä voi muuntaa toisten yksilöiden tarjoaman informaation kanssa vertailukelpoiseen muotoon (rahaksi, hinnoiksi).

Tästä syystä, Hayek sanoi, tehokkaasti tietoa tulee saada hinnoista todellisilla markkinoilla (ei simuloiduilla).

Financial Markets

Viides talouslaskennan ehto ovat hyvin toimivat pääomamarkkinat. Taloudellinen tehokkuus on pitkälti sitä, että investoinnit kohdennetaan tehokkaasti - niiden korjaaminen on kallista, jos edes korjaamisen tarve tajuttaisiin. Investoijien on ennakoitava kuluttajien tarpeiden (kysynnän) tulevia trendejä.^lähde?

Futuurimarkkinoiden hinnat ovat keskeisiä talouslaskennassa. Niillä on mahdollista ostaa hyödykkeitä toimitettaviksi tiettyinä tulevaisuuden ajanhetkinä. Koska useimmille tuotteille ei ole olemassa varsinaisia (eksplisiittisiä) futuurimarkkinoita, tämän tehtävän hoitavat implisiittiset futuurimarkkinat, esimerkiksi kyseisiä hyödykkeitä (tulevaisuudessa) tuottavien yritysten osakkeiden markkinat. Koska talous muuttuu jatkuvasti, tämä laskennan ongelma on erityisen tärkeä.

Finanssimarkkinatkaan eivät ole täydellisiä, mutta ne toimivat yrityksen ja erehdyksen menetelmällä, Mises totesi. Virheitä tekevät yrittäjät menettävät rahojaan ja hyviä päätöksiä tekevät ansaitsevat lisää. Edellisten vaikutusvalta myöhemmissä investoinneissa siis vähenee ja jälkimmäisten lisääntyy - niin kauan kuin he tekevät hyviä päätöksiä. Jälkimmäisiä ovat ne, jotka parhaiten ennustavat kuluttajien tulevaa käyttäytymistä ja toimivat sen mukaan.^lähde?

Yhteenveto

Rahan käyttö kaikkien hyödykkeiden (pääomahyödykkeet, työ, kulutushyödykkeet) kaikilla markkinoilla (tuotteet ja finanssimarkkinat) yhdistettynä voittovetoiseen yrittäjyyteen ja darwinistiseen finanssimarkkinoien luonnonvalintaan saavat aikaan kapitalismin rationaalisen talouslaskennan.

Misesin mukaan sosialistinen laskenta on mahdotonta, koska sosialismi estää pääomahyödykkeiden vaihdon ja tehokkuuden. Sosialismin pyrkimys liialliseen tasaamiseen estää spekulaation finanssimarkkinoilla ja siten ylempänä kuvatun hinnanmuodostuksen. Näin ollen sosialismista puuttuu kapitalismin itseäänkorjaavuus, Mises sanoi.^lähde?

Esimerkki

Mises antoi seuraavan esimerkin valinnasta viinin ja öljyn välillä:

» On väistämätöntä, jopa sosialistisessa yhteiskunnassa, että 1000 hehtolitraa viiniä on parempi kuin 800, eikä ole vaikeaa päättää, haluaako yhteiskunta 1000 hehtolitraa viiniä vai 500 hehtolitraa öljyä. - - Kun näin päätetään, todellinen järkevän talouden ohjauksen vasta alkaa: miten tuottaa se. Se onnistuu vain talouslaskennan avulla.»

Tarvittavat välituotteet ovat maa, varasto, pullot, tynnyrit, öljy, kuljetus jne. Ei vain tarvitse järjestää näitä vaan myös tulee kilpailla muiden taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen kanssa. Ellei näille välituotteille (tuotantohyödykkeille) ole hintoja, on mahdotonta tietää, mikä on niille järkevin käyttö - samoilla resursseilla, eri suhteissa käytettyinä, voidaan tuottaa niin monia erilaisia asioita, ja kaikkea haluttua ei voida koskaan tuottaa.

Keskussuunnittelun toimeenpano

Hayek toteaa myös kirjassaan Tie orjuuteen, että keskussuunnittelu joutuu usein ottamaan resursseja alijohtajilta ja ryhmiltä, mikä toimiakseen vaatii armottomia johtajia ja jatkuvaa vahvaa pakon ja rangaistuksen uhkaa, jotta suunnitelmat voitaisiin jotenkuten tehokkaasti panna toimeen. Tämä yhdessä keskussuunnittelun epäonnistumisten kanssa johtaa sosialismin vähitellen tielle painostavaan diktatuuriin. John Jewkes teki samoihin aikoihin samantyyppisen analyysin kirjassaan Ordeal by planning.

Kritiikkiä

Bryan Caplan, valtavirran taloustieteilijä, on todennut, että vaikka talouslaskennan ongelma on todellinen ongelma sosialismille, hänestä Mises ei ole todistanut, että juuri se ongelma johti sosialististen valtioiden romahtamiseen.

»Itävaltalaiset ovat käyttäneet liikaa talouslaskennan argumenttia. Ilman yksityiskohtaista empiiristä todistusaineistoa ei voida todistaa, että juuri tämä on kaikkein tärkein sosialismin ongelma vai vain yksi satojen muiden joukossa. Mistä tiedämme, ettei työn kannustimien ongelma tai innovaatioiden (kannustimien puuttumisen) ongelma, (sosialismissa kansalaisten ilman lupaa tekemien) pimeiden markkinoiden ongelma tai jokin muu ongelmista ole tärkeämpi?»

Itävaltalaiset ovat vastanneet muun muassa, että pisimpään pystyssä pysyneet sosialistiset järjestelmät ovat nojautuneet kapitalistisiin markkinoihin (kotimaisiin ja ulkomaisiin) määrittäessään talouslaskennassaan käyttämiään hintoja, kopioidessaan näiden innovaatioita ja jopa tuomalla ja viemällä hyödykkeitä. Myös kotimaiset pimeät markkinat ja lahjajärjestelmät ovat tuoneet markkinajärjestelmät sosialistimaihin. Keskussuunniteltu puhdas globaali sosialismi ei voisi hyödyntää tällaisia kapitalismin etuja.

Markkinoiden tehottomuus

Sosialistit ovat esittäneet, että markkinat eivät ole aina tehokkaita. Valtavirran taloustieteilijät, esimerkiksi Paul Samuelson, ovat todenneet, että kokonaisuudessaan markkinat allokoivat resurssit tehokkaasti (ei tarkoita täydellistä tehokkuutta vaan merkittävää tehokkuutta vaihtoehtoihin nähden).

Talousnobelisti Milton Friedman on sanonut, että monopolistisesti toimivat markkinat eivät ole tehokkaat. Mikäli markkinatalousmaassa vallitsee vapaakauppa, kilpailupaine ulkomailta saa monopolit toimimaan kilpailullisesti (tehokkaasti). Maissa, joissa valtio rajoittaa tuontia, ulkomaankauppa ei voi hoitaa tätä roolia mutta, mikäli monopoliyritys väärinkäyttää asemaansa, uudet kilpailijat voivat tulla markkinoille ja saada asiakkaikseen monopoliyritykseen tyytymättömät kuluttajat, mikä vähentää tehottomuutta.

Friedmanin mukaan mitään kuluttajille pitkäaikaisesti haitallista monopolia ei ole syntynyt missään kapitalismin aikana muuten kuin valtion sääntelyn seurauksena: valtio on esimerkiksi kieltänyt kilpailun tai rajoittanut sitä (vrt. Suomen apteekkiluvat ja taksiluvat, joiden lukumäärä on rajoitettu, Alko ja tuonnin rajoitukset).

Joseph Schumpeter on esittänyt, että usein suuret yritykset tuottavat erityisen paljon innovaatioita ja investointeja ja siten kehittävät taloutta. Toisaalta monet aiemmat suuryritykset ovat veltostuttuaan kadonneet tai kutistuneet.

Jotkut kriitikot^lähde? ovat esittäneet, että sitten kun kaikkea on loputtomasti, sosialismikin voi toimia. Tähän on vastattu, että jos sellainen aika koittaa, sitten sosialismia ei tarvita, ja toisaalta sellainen tila ei ole vakaa, vaan aina keksitään uusia hyödyllisiä asioita, joita ei välttämättä ole loputtomasti.

Katso myös

• Enrico Barone
• Otto Neurath
• Itävaltalainen koulukunta
• Niukkuus

Kirjallisuutta

• Boettke, Peter 1990 The Political Economy of Soviet Socialism
• Caldwell, B: 1997. Hayek and Socialism The Journal of Economic Literature V35 1856-1890
• Cottrell, Allin and Cockshott WP "Calculation, Complexity and Planning: The socialist calculation debate once again" Review of Political Economy
• Dickinson, H. D. 1933 Price Formation in a Socialist Community in The Economic Journal
• Dickinson, H. D. 1939 The Economics of Socialism
• Hayek, F. A. 1935 Collectvist Economic Planning
• Hayek, F. A. 1937 Economics and Knowledge Economica V4 N13 33-54.
• Hayek, F. A. 1940 The Competitive "Solution" Economica V7 N26 pp 125-149
• Hayek, F. A. The Road to Serfdom
• Hayek, F. A. 1945 The Use of Knowledge in Society The American Economic Review
• Hayek, F. A. 1952 The Counter Revolution of Science
• Hayek, F. A. 1967 The New Confusion about Planning
• Kirzner, Israel 1973 Competition and Entrepreneurship
• Lavoie, Don 1985 Rivalry and Central Planning
• Oscar Lange On the Economic Theory of Socialism I, 1936, Review of Economic Studies. V4 N1 53-71
• Oscar Lange 1937 "On the Economic Theory of Socialism II, . Review of Economic Studies. V4 N 123-142
• Oscar Lange On the Economic Theory of Socialism, 1938.
• Oscar Lange 1942 The Economic Operation of a Socialist Society I II Contributions to Political Economy V6 p3-12, 13-24
• Oscar Lange 1957a Political Economy of Socialism
• Oscar Lange 1957b. Role of Planning in a socialist economy
• Oscar Lange 1967 The Computer and the Market in Socialism, Capitalism, and Economic Growth Feinstein Ed.
• Lachmann, L: 1978 Capital and Its Structure. Sheed, Andrews, and McMeel, Kansas City
• Lavoie, D: 1981. A Critique of the Standard Account of the Socialist Calculation Debate Journal ofLibertarian Studies N5 V1 41-87
• Lavoie, Don 1985 Rivalry and Central Planning
• Lerner, A. P. 1934 Economic Theory and Socialist Economy The Review of Economic Studies V2 N1 51-61
• Lerner, A. P. 1936 A note on Socialist Economics The Review of Economic Studies V4 N1 72-76
• Lerner, A. P. 1937 Statics and Dynamics in Socialist Economics The Economic Journal V47 N186 253-270
• Lerner, A. P. 1938 Theory and Practice in Socialist Economics The Review of Economic Studies V6 N1 71-5
• Lerner, A. P. 1944 The Economics of Control
• MacKenzie, D. W. 2008 "Social Dividends, Bureacratic Rules, and Entrepreneurial Discretion" Eastern Economic Journal
• MacKenzie, D. W. 2006 "Oscar Lange and the Impossibility of Economic Calculation", Studia Economicze
• Mises, L. E. 1912 The Theory of Money and Credit
• Mises, L. E. 1920 Economic Calculation in the Socialist Commonwealth, reprinted in Hayek (1935)
• Mises, L. E. 1922 [1936] Socialism, and Ecomomic and Sociological Analysis
• Mises, L. E. 1933 Planned Economy and Socialism; reprinted in Selected Writings of Ludwig von Mises, The Liberty Fund (2002) Richard M Ebeling ed.
• Mises, L. E. 1944 Bureacracy
• Mises, L. E. 1944 Omnipotent Government
• Mises, L. E. 1949 Human Action
• Mises, L. E. 1957 Theory and History
• Roemer, John (1994). A Future for Socialism, Verso Press.
• Stiglitz, J: 1994. Whither Socialism? MIT Press
• Vaughn, Karen. 1980. Economic Calculation under Socialism: The Austrian Contribution. Economic Inquiry 18:535–54
• Yunker, James A. Post-Lange Market Socialism" 1995, Journal of Economic Issues

Aiheesta muualla

• The Socialist Calculation Debate and the Austrian Critique of Central Economic Planning (Arkistoitu – Internet Archive) by Andrew Chamberlain
• The Impossibility of Economic Calculation Under Socialism by Ludwig von Mises
• The Use of Knowledge in Society^{[vanhentunut linkki]} by Friedrich Hayek
• Oskar Lange and the Impossibility of Economic Calculation (Arkistoitu – Internet Archive) by D.W. MacKenzie
• Socialism: Still Impossible After All These Years (Arkistoitu – Internet Archive) by Peter J. Boettke and Peter T. Leeson
• The “Economic Calculation” controversy: unravelling of a myth (Arkistoitu – Internet Archive) by Robin Cox
• Must Economies Be Rational? (Arkistoitu – Internet Archive) by David Gordon
• The economics of information, market socialism and Hayek's legacy (Arkistoitu – Internet Archive)
• Information and Economics: A Critique of Hayek (Arkistoitu – Internet Archive) by Allin F. Cottrell and W. Paul Cockshott
• Review Essay to Towards a New Socialism? by Allin F. Cottrell and W. Paul Cockshott by Len Brewster
• Real Socialism Wouldn't Work Either (Arkistoitu – Internet Archive)
• Calculation, Complexity and Planning: The Socialist Calculation Debate Once Again (Arkistoitu – Internet Archive)
• The End of Socialism and the Calculation Debate Revisited by Murray Rothbard
• Socialism: A Property or Knowledge Problem? by Hans-Hermann Hoppe