Tabernaakkeli
Tabernaakkeli (lat.) tarkoittaa:
- Sakramenttikaappia eli rakennelmaa, jossa katolisessa kirkossa säilytetään pyhitetty ehtoollisleipä eli hostia. Tabernaakkelikaappi on yleensä koristeellinen rakennuksen muotoinen laite, joka on sijoitettu alttarille tai seinän syvennykseen. Nykyisin kaapit ovat yleensä sakramenttikappelissa.[1][2][3]
- Ilmestysmajasta käytetään monissa kielissä nimitystä tabernaakkeli. Se on pyhäkköteltta, jonka Israelin kansa rakensi Vanhan testamentin mukaan erämaavaelluksellaan,[1] tai kannettavaa lipasta, jossa liitonarkkia säilytettiin.[3]
- Joissakin protestanttisissa kirkkokunnissa sanaa käytetään myös temppelistä.[1]
- Tabernaakkeliksi sanotaan myös pylväiden kannattamaa koristeellista katosta alttarin päällä. Goottilaisessa arkkitehtuurissa tabernaakkeli on veistoksia varten tehty teräväharjainen katosrakennelma, jota pienet pylväät kannattelevat.[2]
.jpg)
Sakramenttikaappi, Strzegom Puola. Myöhäisgotiikkaa, kuten myös oikealla oleva tabernaakkeli.
Sakramenttikaappi, Wallfahrtskirche Mauer, Itävalta, 1506.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c ”tabernaakkeli”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
- ↑ a b Taiteen pikkujättiläinen, s. 721. (3. painos) Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ a b Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 739. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7