Svensk Ungdom
Svensk Ungdom (SU) on vuonna 1943 perustettu Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen nuorisojärjestö.[4] Järjestön suomenkielinen nimi on RKP-nuoret.[5]
| Svensk Ungdom | |
|---|---|
| RKP-nuoret | |
|
|
|
| Perustettu | 1943 |
| Johto |
|
| Ideologia |
liberalismi[1] sosiaaliliberalismi[2] |
| Toimisto | Simonkatu 8A, Helsinki |
| Äänenkannattaja | Liber |
| Jäsenmäärä | n. 2 000[3] |
| Värit | magenta, turkoosi |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– NCF – LYMEC – IFLRY |
| Kotisivu |
su |
RKP-nuorten puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2022 Julia Ståhle ja varapuheenjohtajiksi Anton Broända sekä Morris Liemola.[6] Järjestön pääsihteeri on Malin Lindholm.[7] Svensk Ungdomilla on ollut historiansa aikana kaikkiaan 36 puheenjohtajaa.[8][9][10] Heistä Pär Stenbäck, Carl Olof Tallgren ja Christoffer Taxell ovat toimineet myös RKP:n puheenjohtajana ja Stenbäck, Tallgren, Taxell, Grels Teir ja Astrid Thors ministereinä.
RKP:llä on ollut vuodesta 2008 opiskelijaliitto Liberaalit Opiskelijat LSK, josta sittemmin on tullut Svensk Ungdomin korkeakoulupoliittinen työryhmä. Muita työryhmiä ovat tasa-arvotyöryhmä (JämU), kansainvälinen työryhmä (IU), talous- ja työpoliittinen työryhmä (EPU) ja toimintatyöryhmä (Verkus).[11]
Helmikuussa 2020 järjestö lopetti yhteistyön Perussuomalaisten Nuorten kanssa yhdessä muiden puolueiden nuorisojärjestöjen kanssa, koska PS-nuoret ei irtisanoutunut fasismista ja etnonationalismista.[12]
RKP-nuoriin kuului noin 2 000 jäsentä vuonna 2024.[3]
Toiminta ja organisaatio
muokkaaSvensk Ungdomilla on neljä piirijärjestöä: Helsingin ja muun Suomen, Uudenmaan, Turunmaan sekä Pohjanmaan piirit.[13] Paikallisjärjestöjä on 42.[14] Jäseneksi voivat liittyä 14–29-vuotiaat.[15]
Järjestön korkein päättävä elin on vuosittain kokoontuva liittokokous, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa järjestön poliittisen ohjelman hyväksyntä. Liittokokousten välillä Svensk Ungdomin päätöksenteosta vastaa liittokokouksen valitsema liittohallitus.[16]
Svensk Ungdom on kansainvälisten poliittisten nuorisojärjestöjen Euroopan liberaalinuorten,[4] Kansainvälisen liberaalinuorten liiton[17] ja Pohjoismaiden Keskustanuorten[18] jäsenjärjestö.
Svensk Ungdomin puheenjohtajat
muokkaa- Olav Ahlbäck (1943–1948)
- Christoffer Schildt (1948–1953)
- Grels Teir (1953–1957)
- Hans W. Hansson (1957–1960)
- Carl Olof Tallgren (1960–1962)
- Hugo Skott (1962–1964)
- Nils Malmberg (1964–1966)
- Rainer Erlund (1966–1967)
- Pär Stenbäck (1967–1970)
- Christoffer Taxell (1970–1972)
- Jan-Erik Granö (1972–1973)
- Olav Jern (1973–1975)
- Björn Månsson (1975–1977)
- Mikael Ingberg (1977–1979)
- Mårten Johansson (1979–1981)
- Astrid Thors (1981–1983)
- Nina Maria Wilkman (1983–1984)
- Kjell Westermark (1984–1985)
- Max Arhippainen (1985–1987)
- Joakim Lönnroth (1987–1989)
- Anders Dahlqvist (1989–1991)
- Rikard Korkman (1991–1994)
- Örn Witting (1994–1996)
- Stefan Svennfors (1996–1998)
- Marcus Rantala (1998–2000)
- Magnus Öster (2000–2001)
- Linda Lindholm (2001–2003)
- Fredrik Guseff (2003–2005)
- Anna Bertills (2005–2007)
- Minna Lindberg (2007–2008)
- Oscar Ohlis (2008–2010)
- Fredrika Åkerö (2010–2012)
- Niklas Mannfolk (2012–2014)
- Ida Schauman (2014–2017)
- Christoffer Ingo (2017–2019)
- Frida Sigfrids (2019–2022)
- Julia Ståhle (2022–2024)
- Dan Cederlöf (2024–)
Talous
muokkaaRahoitus
muokkaa| Rahoituksen lähde | 2020 | 2019 | 2018 | 2017 | 2016 | 2015 | 2014 | 2013 | 2012 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[20][21] | 209 000 € | 209 000 € | 226 500 € | 226 500 € | 225 000 € | 220 100 € | 220 050 € | 222 500 € | 226 500 € |
| Svenska Kulturfonden[22] | 30 000 € | ||||||||
| Föreningen Konstsamfundet[22] | 12 000 € | ||||||||
| Svenska folkskolans vänner[22] | 6 000 € | ||||||||
| Stiftelsen Tre Smeder[22] | 30 000 € | ||||||||
| Stiftelsen Brita Maria Renlunds Minne[22] | 30 000 € |
Lähteet
muokkaa- Svensk Ungdomin verkkosivut (ruotsiksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ RKP-nuorten politiikka Svensk Ungdom. 2020. Arkistoitu 9.4.2020. Viitattu 9.1.2020.
- ↑ Politiskt program Svensk Ungdom. 2020. (ruotsiksi) Viitattu=9.1.2020
- ↑ a b Miten menee poliittisilla nuorisojärjestöillä? Demokraatti. 5.11.2024. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ a b Svensk Ungdom European Liberal Youth. Arkistoitu 18.5.2019. Viitattu 18.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Stadgar för Svensk Ungdom (pdf) 10.5.2015. Svensk Ungdom. Viitattu 9.1.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Förbundsstyrelsen Svensk Ungdom. 2023. Viitattu 11.4.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Personal Svensk Ungdom. Viitattu 17.10.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b Liittohallitus (Internet Archivessa, tallennettu 12.11.2014) Svensk Ungdom. Arkistoitu 12.11.2014. Viitattu 18.5.2019.
- ↑ a b Valta vaihtui RKP-nuorissa – ex-puheenjohtaja ei hakenut jatkoa 7.5.2017. Turun Sanomat. Viitattu 18.5.2019.
- ↑ a b Frida Sigfrids vald till ny ordförande för Svensk ungdom 5.5.2019. Vasabladet. Viitattu 18.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Utskott – Svensk Ungdom su.fi.
- ↑ Pajala, Mikko: Kahdeksan puolueen nuorisojärjestöt kieltäytyvät yhteistyöstä Ps-nuorten kanssa, kunnes järjestö irtautuu fasismista ja etnonationalismista Helsingin Sanomat. 24.2.2020. Viitattu 18.11.2020.
- ↑ Piirit Svensk Ungdom. Viitattu 18.5.2019.
- ↑ Bli medlem 2020. Svensk Ungdom. Viitattu 9.1.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Om oss Svensk Ungdom. Viitattu 18.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Missä ja miten toimimme? (Internet Archivessa, tallennettu 26.4.2008) Svensk Ungdom. Arkistoitu 26.4.2008. Viitattu 14.6.2012.
- ↑ Our Members International Federation of Liberal Youth. (englanniksi)
- ↑ Mikä on Nordiska Centerungdomens Förbund? Nordiska Centerungdomens Förbund.
- ↑ Ida Schauman SU:n uusi puheenjohtaja 28.4.2014. Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Viitattu 18.5.2019.
- ↑ Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 23.5.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 24.5.2018. Viitattu 23.5.2018.
- ↑ Nuorisojärjestöjen avustuksista puhkesi sanaharkka – Vihreiden varapuheenjohtaja: "Miksi keskusta taas rikkoo hallitusohjelmaa?" Yle Uutiset. Viitattu 18.11.2020.
- ↑ a b c d e Tomi Venho: Kabinetin puolella - Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 116. (Julkaisu 18/2018) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7