Wikipedia

Suur-Pirkkala

entinen Ylä-Satakunnan pitäjä

Suur-Pirkkalalla tarkoitetaan entistä Ylä-Satakunnan pitäjää ja seurakuntaa. Se perustettiin 1200-luvun puolen välin tienoilla, jota ennen alue oli osa Sastamalan seurakuntaa. Ensimmäinen asiakirjamaininta Suur-Pirkkalan pitäjästä on kuitenkin vasta vuodelta 1374 (nimellä Birkala), mutta verotustietojen perusteella voidaan päätellä sen olleen olemassa jo ennen vuotta 1328. Vuoteen 1636 mennessä Suur-Pirkkala hajosi usean seurakunnan erottua siitä.

Pirkkalan pitäjä 1636–1895. Vaaleanpunaisella vuonna 1895 eronnut Ylöjärvi. Vuonna 1921 syntyivät Pohjois-Pirkkala (sinisellä) ja Etelä-Pirkkala (punaisella). Violetilla on merkitty jakamaton Messukylän ja Pirkkalan kylien jakokunta. Messukylä erosi Pirkkalasta 1636, mutta raja pitäjien välillä käytiin vasta isojaon yhteydessä 1758, jolloin alueen sai Messukylä.
Suur-Pirkkalan sijoittuminen Suomen kartalla.

Kirkko

muokkaa

Pirkkalan ensimmäisen kirkkorakennuksen rakennusaikaa tai -paikkaa ei tunneta. Kirkkopitäjän perustamisen ajankohdaksi esitetään 1200-luvun puolta väliä tai loppupuolta.[1] Yleinen käsitys on, että ensimmäinen pitäjänkirkko olisi sijainnut ns. Pirkkalan vanhan kirkon paikalla. Alueen tärkein asutuskeskus kuitenkin oli Pyhäjärven toisella puolella Nokianvirran rannalla, ja Vanhan kirkon paikan ympäristö oli 1200-luvulla rämeistä ja tulvien vaivaamaa.[2]

Ns. Pirkkalan vanhan kirkon paikalle on rakennettu kirkko luultavasti 1540-luvulla, sillä seuraavassa kirkossa käytetyssä kellossa oli vuosiluku 1543. Todennäköisesti tätäkin ennen paikalla on ollut puukirkko. Ainoa mitä kirkon ulkomuodosta varmasti tiedetään on se, että siinä oli torni. 1540-luvulla rakennettu kirkko paloi perimätiedon mukaan vuonna 1645 ja uusi rakennettiin samalle paikalle 1647. Kuitenkin vielä 1700-luvulla paikkaa pidettiin kirkolle sopimattomana, kun pohdittiin uuden kirkon rakentamista.[3] Uusi kirkko rakennettiin vuosina 1829–1838 Pyhäjärven pohjoispuolelle Viikinmäelle ja vanha, huonokuntoinen kirkko purettiin 1858. Pirkkalan pappila jäi kuitenkin järven eteläpuolelle, vanhan kirkon läheisyyteen. Seurakunnan jakautuessa viimeisen kerran 1921, uusi kirkko rakennettiin Pirkkalan vanhan kirkon paikalle.[4]

Seurakunta

muokkaa

Alkuperäinen Pirkkalan emäseurakunta palveli laajaa aluetta, sillä se oli Satakunnan itäisin seurakunta, ja rajoittui siksi etelässä ja idässä Hämeeseen, sekä pohjoisessa asumattomaan Pohjanperän erämaahan. Laaja seurakunta kuitenkin hajosi pian, kun alueen muut merkittävät (Pirkkalan lisäksi) asutuskeskukset saivat omat kirkkonsa (Vesilahti–Lempäälä 1346, Kangasala 1366, Ruovesi 1571 ja Messukylä 1636) Jäljelle jäänyt Pirkkalan pitäjä oli vieläkin laaja-alainen (joskus käytetään nimeä Vanha Pirkkala erotuksena nykyisestä ”Tynkä-Pirkkalasta”). Siitä erotettiin vuonna 1895 Ylöjärvi, jonka jälkeen vuonna 1921 kunta jaettiin Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaan (nykyiset Pirkkala ja Nokia sekä Tampereen länsiosa).[5]

Huomioitavaa on, että Pyhäjärven eteläranta sai ensimmäisen kivikirkkonsa vasta vuonna 1921, vaikka Suur-Pirkkalan emäseurakunnasta erotetuilla alueilla on useita keskiaikaisia kivikirkkoja tai kivisakasteja (Lempäälä, Messukylä, Nokia, Vesilahti).[6]

Kauppapaikka

muokkaa

Pohjanlahdelta Ylä-Satakuntaan nouseva vesireitti haarautuu Kokemäenjoen niskassa kolmeen suuntaan: etelässä Vesilahti-Lempäälä ja Häme, idässä Kangasala ja sen erämaa-alueet sekä pohjoisessa Näsijärven erämaa-alueet. Hypoteesien mukaan alueelle tarvittiin kauppapaikka, kun viikinkien idäntie sulkeutui 1000-luvulla ja kaupankäynti vilkastui Ylä-Satakunnassa.[7] Tämän kauppapaikan oletetaan syntyneen Suur-Pirkkalan alueelle, mutta sen sijaintia ei varmasti tunneta, vaikka Voionmaa ja Jalmari Jaakkola sijoittavat sen Pirkkalan vanhan kirkon välittömässä läheisyydessä olevaan Pirkkalankylään.[7] Muina vaihtoehtoina on esitetty Tohlopin rantaa tai Tammerkoskea (joko kosken itä- tai länsiranta), jonne Pirkkalan muutenkin runsas saksalais- ja skandinaavisperäinen paikan- ja talonnimistö voimakkaasti keskittyy.[8] Horsma-ahon mukaan kauppapaikan sijainti tunnetaan varmuudella 1300-luvun puolessa välissä, jolloin se siirtyi Tohlopin rannalle.[9]

Pirkkalankylä

muokkaa

Pirkkalankylä oli Pyhäjärven eteläpuolisen Pirkkalan tärkein asutuskeskus. Varmaa Pirkkalankylän osalta on ainoastaan se, että aikaisemmin suhteellisen harvaanasutun alueen väestö kasvoi voimakkaasti ja nopeasti 1200-luvun alussa. Oliko syynä sitten kauppapaikka tai uuden kirkon sijainti on epävarmaa. Erään teorian mukaan alue oli hämäläisten muinaisuskossa ollut pyhä, joka rajoitti alueen väestön toimintaa Pyhäjärven etelärannalla. Tähän viittaa itse nimi Pyhäjärvi, kuten alueen monet hiisi- alkuiset paikannimet. Kristinuskon saapuessa alueelle tämä rajoittava tabu olisi sitten poistunut.[10] Perimätiedon mukaan kirkon rakentamisen jälkeen alueella asunut Hiisi muutti järven pohjoispuolelle, jossa se ahdisteli erityisesti kirkkoonmatkaavia naisia.[11]

Hiisinimet Pirkkalankylän välittömässä läheisyydessä osoittavat joka tapauksessa alueella olleen muinaisen palvontapaikan, jonka myös perimätieto vahvistaa. (Hiidenmäki, Hiidenlähde, Hiidenmaa, Hiidenlaidun ja ikivanha Hiidentie, lisäksi Tursiannotko, Pyhäjärvi ja Pyhäjoki) Ja koska tällaiset pitäjien yhteiset palvontapaikat, eli hiidet, toimivat kauppapaikkoina esihistoriallisella ajalla, voidaan Pirkkalankylää pitää mahdollisena kauppapaikkana.[9] Myös tapa rakentaa kirkko vanhalla pakanalliselle palvontapaikalle mahdollistaa ensimmäisen kirkon sijainnin Pirkkalankylässä, vaikka asutuksen painopiste olikin järven pohjoispuolella.[12]

Pirkkalan nimi

muokkaa

Nimen Pirkkala tai Birkala alkuperä on ongelmallinen. Asiasta on esitetty erilaisia teorioita: Pehr Adrian Gadd mainitsi 1750-luvulla ilmestyneessä kertomuksessaan Ylä-Satakunnan oloista, että Pirkkala olisi saanut nimensä sanasta bircka 'käydä kauppaa' tai pirkkalaisista, joilla Gaddin mukaan olisi ollut seudulla ensimmäinen oleskelupaikkansa. Henrik Gabriel Porthan esitti, että Pirkkala olisi ollut Mälarenin Björkön saarella sijainneen Birkan kauppiaiden perustama ruotsalainen siirtokunta.[13] Jalmari Jaakkola esitti vuonna 1923 teoksessaan Pirkkalaisliikkeen synty, että Pirkkalan nimi tulisi pohjoiseen levinneestä länsieurooppalaisesta kaupankäyntijärjestelmästä (bjärköarätt, Bjärkön oikeus), jossa erikoisasemassa olleet kauppapaikat tunnettiin Pohjois-Euroopassa birkoina tai samantapaisilla nimillä.[14] Lappalaisia Pohjois-Ruotsissa verottaneet pirkkamiehet eli pirkkalaiset olivat Jaakkolan käsityksen mukaan lähtöisin Pirkkalan pitäjästä: hän otaksui että verottajat nimettiin lähtöalueensa mukaan. Myöhemmässä vaiheessa pirkkalalaislähtöisiä verottajia olisi tämän teorian mukaan asettunut Perämeren alueen jokilaaksoihin pysyvästi asumaan.[15]

Toisen teorian mukaan sekä pirkkamiehet että Pirkkala saivat toisistaan riippumatta nimensä suoraan birk-sanasta. Jouko Vahtola puolestaan katsoo, että pirkkamiesten ja Pirkkalan nimillä ei ole etymologista yhteyttä. Hänen mukaansa pirkkamiesten nimeen sisältyy "erioikeutta" tarkoittava sana. Pirkkamiehet olivat ryhmä, joka oli saanut 1200-luvun lopulla privilegion lappalaisten verottamiseen ja kaupankäyntiin Lapissa.[16]. Vahtolan mukaan Peräpohjolan ja Norrbottenin pirkkamiehillä ei ole mitään erityistä yhteyttä muinaiseen Suur-Pirkkalaan, vaikka Pirkkalankin väki harjoitti eränkäyntiä kaukana kotoa.[17] Pirkkalan nimestä Vahtola taas esittää, että se tulisi henkilönimestä Pirkka. Pirkka taas tulisi alasaksan nimistä Birck tai Bircke. Horsma-ahon mukaan tätä teoriaa eivät kuitenkaan tue Pirkkalan asutus- tai henkilönimet. Myös Seppo Suvanto pitää Birck-teoriaa kaukaa haettuna. Hän pitää teoriaa birk- tai bjärk-termistä oikeana. Tätä teoriaa eivät kielentutkijatkaan ole kumonneet. Suoraan ruotsalaisesta Birkan kaupungista Pirkkalan nimi ei kuitenkaan ole voinut tulla, sillä Birka menetti merkityksensä jo 900-luvulla.[9]

Kaukovallan mukaan Pirkkalan nimi tulee pirkasta (pykäläpuu, jota käytettiin oikeusuhteiden selvittämiseen tai esimerkiksi velkakirjana).[18]

Nykyinen maakunta Pirkanmaa on saanut nimensä vasta 1900-luvulla keksittynä.

Lähteet

muokkaa
  • Horsma-aho, Olavi & Taberman, Raili (toim.): Pitkin poikin Pirkkalaa. Pirkkala: Pirkkalan kunta, 1997. ISBN 951-96871-1-4
  • Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Nokia: Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta, 1974. ISBN 951-99036-1-5
  • Saarenheimo, Juhani: Kun toimeen tartuttiin. (Hämeen historia vuoteen 1945) Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2078-9
  • Hämeen historia 1. (Esihistoria ja keskiaika) Hämeenlinna: Karisto, 1955.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Horsma-aho, s. 126 (Seppo Suvanto: 1200-luvun puoliväli, Juhani Saarenheimo: 1200-luvun loppupuoli)
  2. ↑ Horsma-aho, s. 126–127
  3. ↑ Horsma-aho, s. 126–127
  4. ↑ Horsma-aho, s. 129–130
  5. ↑ Horsma-aho, s. 49
  6. ↑ Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9
  7. ↑ a b Saarenheimo, 1974, ss. 14–16
  8. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 19
  9. ↑ a b c Horsma-aho, s. 48
  10. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 35–36
  11. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 17–18
  12. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 17
  13. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 13.
  14. ↑ Jalmari Jaakkola: Pirkkalaisliikkeen synty. Turku: Turun suomalainen yliopisto 1923.lähde tarkemmin?
  15. ↑ Jaakkola, Jalmari: Suomen varhaishistoria. Helsinki WSOY 1935lähde tarkemmin?
  16. ↑ Vahtola, Jouko: Tornion- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. (väitöskirja) Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1980 ISBN 951-95472-1-5
  17. ↑ Vahtola, Jouko: Tornion- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Rovaniemi 1980.
  18. ↑ Saarenheimo, 1974, s. 16
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suur-Pirkkala&oldid=22878312”