Street Poetry

Street Poetry; Hanoi Rocks
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	keväällä 2007
Julkaistu	5. syyskuuta 2007
Formaatti	CD
Tuottaja(t)	Hanoi Productions
Tyylilaji	rock, hard rock, glam rock, glam punk
Levy-yhtiö	WolfGang Records
Listasijoitukset
	Suomen virallinen lista: 6.
Hanoi Rocksin muut julkaisut

Street Poetry on suomalaisen rock-yhtyeen Hanoi Rocksin kymmenes albumi, joka julkaistiin 5. syyskuuta 2007. 9. kesäkuuta 2007 yhtye ilmoitti saaneensa albumin valmiiksi koko kevään kestäneen studiotyöskentelyn jälkeen. Suomessa albumin julkaisi WolfGang Records, muualla Euroopassa englantilainen Demolition Records ja Japanissa Victor Entertainment/JVC Music. Albumilta julkaistu CD-single "Fashion", joka julkaistiin Suomessa 7. toukokuuta ja Japanissa sekä Euroopassa 21. kesäkuuta, meni heti suoraan ilmestyttyään Suomen singlelistan ykköseksi. 8. elokuuta julkaistiin myös internetistä ladattava yhden kappaleen single "This One’s for Rock’n’Roll", joka meni heti ilmestyttyään Suomen virallisen latauslistan 10. sijalle. Itse albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 6.^[1]

Levyn julkaisua juhlittiin Tavastia-klubin keikoilla 14.–15. syyskuuta kolmella keikalla, joista yksi oli ikärajaton. Tämän jälkeen yhtye lähti kiertueelle, joka kattoi Skandinavian, Euroopan ja Japanin, jossa se oli Loud Park -festivaalien pääesiintyjä.

Levyn nimi tulee ajalta, jolloin alkuperäinen 1980-luvun Hanoi Rocks (Michael Monroe, Andy McCoy, Nasty Suicide, Sam Yaffa, Razzle) asui Lontoossa. Eräs laitapuolenkulkija vietti aikaansa Ladbroke Groven metroasemalla ja kirjoitti muistiinpanoja ja runoja kaikesta, mitä näki. Tätä henkilöä kutsuttiin nimellä "Street Poet" (suom. Katurunoilija), ja tätä henkilöä kunnioittavasti muistaen albumin nimeksi tuli "Street Poetry" (Katurunoutta).

Kappaleet

Kaikki kappaleet säv. ja san. Michael Monroe ja Andy McCoy ellei toisin mainita.


Nro	Nimi	Säv&san	Kesto
1.	Hypermobile	Monroe, McCoy ja Conny Bloom	4.05
2.	Street Poetry		3.58
3.	Fashion		3.16
4.	Highwired		3.29
5.	Power of Persuasion	Monroe, McCoy ja Bloom	4.16
6.	Teenage Revolution (taustalaulajina Suomenlinnan peruskoulun lapsikuoro)		3.36
7.	Worth Your Weight In Gold		3.34
8.	Transcendental Groove		3.04
9.	This One’s for Rock’n’Roll		3.44
10.	Powertrip	Monroe, McCoy ja Bloom	3.39
11.	Walkin' Away	Monroe, McCoy ja Bloom	3.56
12.	Tootin' Star	Monroe, McCoy, Bloom ja Andy Christell	2.41
13.	Fumblefoot and Busy Bee		2.05

Kokoonpano

Michael Monroe – laulu, saksofoni, huuliharppu, piano
Andy McCoy – sähkökitara, laulu, piano
Conny Bloom – sähkökitara, laulu
Andy "A.C" Christell – bassokitara, laulu
Lacu – rummut, laulu

Vastaanotto

Eräät kriitikot ovat kehuneet albumia Hanoi Rocksin ensimmäiseksi kunnon rock-albumiksi sitten alkuperäisen yhtyeen hajoamisen vuonna 1985. Eräissä arvioissa albumia on pidetty parempana kuin epätasaista mutta monta hittiä sisältänyttä Twelve Shots on the Rocksia vuodelta 2002 ja toiseksi viimeisintä albumia Another Hostile Takeoveria, joka herätti kahtiajakoa puolesta kriitikoissa puolesta ja vastaan. Kriitikkojen suosiollisista arvosteluista huolimatta Street Poetry nousi ilmestyttyään vasta Suomen virallisen albumilistan 6. sijalle. Esimerkiksi Nyt-liitteen 36. numerossa arveltiin, että Street Poetry olisi noussut kärkikolmikkoon Eppu Normaalin Syvään päähän- ja CMX:n Talvikuningas-albumien kanssa. Nyt-liite piti Street Poetrya parhaana Hanoi Rocks -albumina 20 vuoteen. Lehti kirjoitti, että Twelve Shots on the Rocks oli yhtyeen alun kangertelua ja Another Hostile Takeover taas oli ohilyönti. Lehden mukaan albumin "soitto on täynnä sähköä, soundi lihaksikas ja Michael Monroe laulaa kenties vahvemmin kuin koskaan".^[2] Soundissa taas kirjoitettiin, että levy on rehellistä rockia, mutta McCoy ja Monroe eivät enää pysty tekemään samanlaisia hittejä kuin nuorina 1980-luvulla. Lehden arvostelun kirjoittajan Tero Alangon mielestä levyltä ei löytynyt mitään erityisen tarttuvaa kappaletta ja piti alkuperäisen Hanoi Rocksin tuotantoa parhaimpana.^[3] Musiikkiin ja trendeihin erikoistunut Unik Paperin arvostelun kirjoittanut Jarkko Mäkelä piti levyä ihan onnistuneena, mutta valitti, että tasapaksulta kuulostavalta albumilta puuttuivat hitit, joita oli kuitenkin löytynyt useampikin Twelve Shots on the Rocks- ja Another Hostile Takeover-albumeilta. Lehti ei uskonut, että muuten raikkaalta kuulostavalta albumilta nousee mitään erityisiä hittejä.^[4] Kaikki arviot ovat olleet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että albumi kuulostaa perinteisesti Hanoi Rocksilta.