Stanley Matthews
Stanley Matthews (1. helmikuuta 1915 Hanley, Stoke-on-Trent – 23. helmikuuta 2000 Stoke-on-Trent) oli englantilainen jalkapalloilija.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 1. helmikuuta 1915 | ||
| Syntymäpaikka | Hanley, Stoke-on-Trent, Yhdistynyt kuningaskunta | ||
| Kuolinaika | 23. helmikuuta 2000 (85 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Stoke-on-Trent, Yhdistynyt kuningaskunta | ||
| Pelipaikka | keskikenttä | ||
| Pituus | 175 cm[1] | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1931–1947 | Stoke City | ||
| 1947–1962 | Blackpool FC | ||
| 1962–1965 | Stoke City | ||
| Yhteensä | 700 | (71) | |
| Maajoukkue | |||
| 1934–1957 | Englannin jalkapallomaajoukkue | 54 | (12) |
Stanley Matthews oli ensimmäinen englantilainen jalkapalloilija, joka aateloitiin.[2] Hänestä tuli myös kaikkien aikojen ensimmäinen Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi valittu pelaaja vuonna 1956.[3]
Nuoruus
muokkaaMatthewsin isä oli kuria ja urheiluhenkeä arvostanut parturi Jack Matthews, joka nyrkkeili iltaisin rahasta. Jack Matthews oli varsin hyvä nyrkkeiljä. Hänen sanotaan nyrkkeilleen noin 350 ottelua ja hävinneen niistä vain yhdeksän.[2] Vaikka isä oli urheilija ja kasvatti poikansa kuntoilemaan, Stanley Matthewsin jalkapalloinnostuksesta hän ei aluksi pitänyt. Isä suostui hyväksymään jalkapalloharrastuksen, jos poika pelaisi koululaismaajoukkueessa ennen 14-vuotispäivää, ja näin tapahtui.lähde?
Peliura
muokkaa
Stanley Matthews edusti ammattilaisena Stoke Cityä 1932–1947 ja 1961–1965. Blackpool FC:n joukkueessa hän oli tällä välillä 1947–1961. Hän pelasi siis ammattilaisena 50-vuotiaaksi asti. Matthews pelasi ensimmäisen ottelunsa Englannin liigassa 19. maaliskuuta 1932 Bury FC:ta vastaan ja viimeisen ottelunsa 6. helmikuuta 1965 Fulhamia vastaan. Hänen pelipaikkansa oli käytännöllisesti katsoen aina keskikentän oikea laita. Ammattilaisuran parhaaksi saavutukseksi jäi Englannin Cupin voitto vuonna 1953. Vuosina 1948 ja 1951 Matthewsin edustama Blackpool FC oli ollut Cupin finaalissa häviävänä osapuolena.[4] Vuoden 1951 tappion jälkeen jo 36 -vuotias Matthews oli ollut varma, että hän vielä kerran pelaa Cupin finaalissa. Isä oli kuolinvuoteellaan sanonut, että älä lopeta pelaamista ennen kuin voitat cup-finaalin Wembley Stadiumilla.lähde?
Stanley Matthews saavutti urallaan todella suuren suosion. Vuonna 1934 ottelussa Manchester City-Stoke rikottiin Wembleyn ulkopuolella pelattujen ottelujen yleisöennätys (84 569) ja vuoden 1946 Boltonin mustan lauantain yhtenä syynä pidetään Matthewsin suosiota. Silloin 33 ihmistä kuoli Englannin cupin ottelussa, kun tuhansia ihmisiä tunkeutui stadionille ilman pääsylippuja.
Englannin maajoukkueessa hän pelasi 54 ottelua ajalla 1934–1957 ja teki niissä 12 maalia. Jos sodan aikana pelatut epäviralliset ottelut lasketaan, niin maaotteluita Matthewsille kertyi 74.[5] Hän osallistui MM-kisoihin vuosina 1950 ja 1954 jolloin Englanti sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Toimittajat valitsivat Matthewsin Englannin vuoden jalkapalloilijaksi vuosina 1948 ja 1963.[6]
Jäähyväisottelunsa Stanley Matthews pelasi 28. huhtikuuta 1965, kun Stoke FC kohtasi kansainvälisen yhdistelmäjoukkueen, jossa pelasivat muun muassa Karl-Heinz Schnellinger, Lev Jašin ja Ferenc Puskás.
Valmentajana
muokkaaPelattuaan 698 Englannin liigan ottelua Matthews siirtyi valmentajaksi ensin Port Valeen, sitten hän muutti Maltalle valmentamaan sikäläistä Hiberniansia, jossa oli myös pelaajana jopa 55-vuotiaaksi. Hän valmensi vielä "Stan's Men" -joukkuetta Sowetossa sekä viimeksi Kanadassa. Grangemouthissa hänet nähtiin hyväntekeväisyysottelussa vielä 1981 eli 66 vuoden iässä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Stanley Matthews Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ a b Football legend Matthews dies 23.2.2000. BBC News. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ European Footballer of the Year Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Sir Stanley Matthews The Telegraph. 24.2.2000. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Sir Stanley Matthews - International Appearances Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ England - Players Awards Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- Miehet
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
- Naiset
2018: Ada Hegerberg • 2019: Megan Rapinoe • 2020: ei jaettu • 2021: Alexia Putellas • 2022: Alexia Putellas • 2023: Aitana Bonmatí • 2024: Aitana Bonmatí