Staatsoper Unter den Linden

Staatsoper Unter den Linden (myös Lindenoper) on Saksan pääkaupungin Berliinin vanhin oopperatalo ja vanhin säilynyt teatterirakennus. Se sijaitsee nimensä mukaisesti Unter den Linden -kadun varrella.

Historia

1700-luku

Oopperatalo alkuperäisessä muodossaan noin vuonna 1745.

Preussin kuningas Fredrik II Suuri toimeksiantoi alkuperäisen oopperarakennuksen rakennuttamisen vuonna 1741. Hoviooppera vihittiin 7. joulukuuta vuonna 1742 Carl Heinrich Graunin teoksella Cleopatra e Cesare. Oopperarakennus oli osa Forum Fridericianumin (nyk. Bebelplatz) kokonaisuutta ja sen suunnittelusta oli vastannut arkkitehti Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff. Se oli myös ensimmäinen kuninkaallinen teatterirakennus Saksassa sekä suurin tuon ajan Euroopassa. Vuonna 1787 rakennusta uudistettiin arkkitehti Carl Gotthard Langhansin johdolla.

1800-luku

Oopperatalo vuonna 1832.

Oopperarakennus paloi maan tasalle vuoden 1843 elokuussa. Vuotta myöhemmin vihittiin uusi, Carl Gotthard Langhansin suunnittelema oopperarakennus käyttöön Giacomo Meyerbeerin teoksella Ein Feldlager in Schlesien. Rakennusta uudistettiin jonkin verran vuonna 1869.

Vuonna 1842 Gottfried Wilhelm Taubert aloitti oopperassa säännöllisten sinfoniakonserttien perinteen. Samana vuonna Giacomo Meyerbeer seurasi Gaspare Spontinia oopperan Generalmusikdirektorina. Vuoden ajan myös Felix Mendelssohn Bartholdy johti oopperassa sinfoniakonsertteja.

1900-luku

Oopperatalo nimettiin nykyiselleen, Staatsoper Unter den Lindeniksi vuonna 1918 Saksan keisarikunnan romahdettua. Käytyään läpi suuren kunnostusoperaation, oopperatalo jälleenavattiin vuoden 1928 huhtikuussa.

Toisessa maailmansodassa Staatsoper tuhoutui Berliinin ilmapommituksissa kahdesti. Ensimmäinen tuhoutuminen tapahtui vuoden 1941 huhtikuussa, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen E. Meffertin johdolla. Toinen tuhoutuminen tapahtui helmikuussa 1945. Oopperatalo rakennettiin jälleen uudelleen, tällä kertaa Richard Paulickin johdolla vuosina 1952–1955. Tuolloin se rakennettiin alkuperäistä Knobelsdorffin oopperataloa mukaillen. Molempien jälleenrakennusurakoiden jälkeen ooppera avattiin Richard Wagnerin teoksella Die Meistersinger von Nürnberg.

Sodan päätyttyä ooppera sai 1945 nimen Deutsche Staatsoper Berlin. Ennen Paulickin johtamien jälleenrakennustöiden valmistumista vuonna 1955 ooppera soitti Admiralspalastissa. Vuosina 1983–1986 oopperataloa restauroitiin laajalti. 1990-luvulla se sai takaisin nimensä Staatsoper Unter den Linden.

Merkittäviä kantaesityksiä

Näyttämö ennen konserttia.

1742: Carl Heinrich Graun, Cleopatra e Cesare
1746: Carl Heinrich Graun, Demofoonte, Re di Tracia
1755: Carl Heinrich Graun, Montezuma
1798: Johann Friedrich Reichardt, Die Geisterinsel
1800: Johann Friedrich Reichardt, Lieb und Treue
1801: Johann Friedrich Reichardt, Jery und Bäteli
1825: Gaspare Spontini, Alcidor
1829: Gaspare Spontini, Agnese di Hohenstaufen
1833: Heinrich Marschner, Hans Heiling
1844: Giacomo Meyerbeer, Das Feldlager in Schlesien
1849: Otto Nicolai, Die lustigen Weiber von Windsor
1895: Wilhelm Kienzl, Der Evangelimann
1899: Albert Lortzing, Regina
1902: Ethel Smyth, Der Wald
1904: Ruggiero Leoncavallo, Der Roland von Berlin
1922: Franz Schmidt, Fredigundis
1924: Ernst Krenek, Die Zwingburg
1925: Alban Berg, Wozzeck
1926: Franz Schreker, Der singende Teufel
1930: Darius Milhaud, Christophe Colomb
1931: Hans Pfitzner, Das Herz
1934: Alban Berg, Sinfonische Stücke aus Lulu
1935: Paul Graener, Der Prinz von Homburg
1935: Eduard Künneke, Die große Sünderin
1938: Werner Egk, Peer Gynt
1939: Rudolf Wagner-Régeny: Die Bürger von Calais
1949: Leo Spies/Tatjana Gsovsky: Don Quixote
1951: Paul Dessau, Die Verurteilung des Lukullus
1957: Werner Egk, Der Revisor
1966: Paul Dessau, Puntila
1969: Paul Dessau: Lanzelot
1974: Paul Dessau, Einstein
1979: Paul Dessau, Leonce und Lena
1989: Siegfried Matthus, Graf Mirabeau
1999: Elliott Carter, What next?
2005: Hans Zender Chief Joseph
2007: Hans Werner Henze Phaedra

Aiheesta muualla

Oopperan viralliset sivut