Spokanet
Spokanet ovat intiaanikansa historiallisesti Washingtonin ja Idahon osavaltioiden alueella Yhdysvalloissa. Nykyisin heidän reservaattinsa sijaitsee Spokanen kaupungin ulkopuolella Washingtonissa ja heimolla on 2 879 virallista jäsentä.
| Spokanet | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 2 879 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | salishilainen kieli, englanti | |||
Historia
muokkaa
Spokanet ovat tiettävästi peräisin Brittiläisen Kolumbian alueelta, kuten lähiseudun muut salish-intiaanit. 1700-luvun puoliväliltä lähtien he asuttivat Spokane-joen aluetta nykyisten Washingtonin ja Idahon osavaltioiden alueella. Näihin aikoihin spokanet olivat myös omaksuneet hevosten käytön kalispel-intiaaneilta ja he tekivät biisonien metsästysretkiä Suurten tasankojen alueella. Tautiepidemiat verottivat sittemmin heidän määräänsä ja monet olivat kuolleet Lewisin ja Clarkin retkikunnan kulkiessa alueella vuonna 1805.[1]
Jonkin aikaa Lewisin ja Clarkin retkikunnan saapumisen jälkeen spokanien alueella alkoivat vaikuttaa amerikkalaiset turkiskauppiaat, sekä brittiläiset Hudson’s Bay ja North West Company-yhtiöt. Lähetyssaarnaajia alkoi saapua 1830-luvulta lähtien. Lähetystyö spokanien parissa ei tuonut juurikaan tuloksia, mutta sen sijaan uudet isorokko-epidemiat vaikuttivat profeettatanssi- ja unikultti-liikkeiden suosioon. Kaivosten perustaminen ja kaivostyöläisten saapuminen tulehdutti siirtolaisten ja paikallisten intiaanien välejä. Vuonna 1858 spokanet ottivat osaa siirtolasiten vastaiseen Coeur d’Alene -sotaan. Vuonna 1877 syttyneessä Nez percé -sodassa spokanet päättivät pysyä puolueettomina. Samana vuonna osa spokaneista siirrettiin virallisesti vuonna 1881 perustettuun Spokane-reservaattiin. Loput spokanet päätyivät seuraavalla vuosikymmenellä coeur d’alenien, colvillien ja salishien reservaatteihin.[1]
1900-luvun alkupuolella spokanet menettivät osan maistaan palstoittamisen yhteydessä. Little Fallsin (1908) ja Grand Couleen (1935) patojen rakennuttamisen hankalaoittivat myös kalastuksen harjoittamista.[1] Patojen rakennuttaminen vähensi merkittävästi etenkin jokiin nousevan lohen määrää.[2] 1950-luvulla alkoi uraanin louhinta ja samalla vuosikymmenellä spokanet olivat lähes menettää virallisen asemansa heimona niin sanotun terminaatiopolitiikan takia. Vuonna 1966 solmitulla sopimuksella spokanet saivat menettämistään maista 6,8 miljoonaa dollaria.[1] Spokanien heimolla oli vuonna 2017 2 879 virallista jäsentä.[3]
Kulttuuri
muokkaa.jpeg)
Spokanet kuuluvat niin sanottuun ylätasankojen intiaaneihin, joiden kulttuurissa on vaikutteita tasankointiaanien ja luoteisrannikon intiaanien kulttuureista.[2] Spokanien kieli kuuluu salish-kieliin. Maantieteen mukaan spokanet jakautuivat kolmeen eri ryhmään, ylä-, ala- ja keskiryhmään. Ryhmät jakautivat edelleen eri heimokuntiin ja edelleen eri sukuihin. Eri heimokuntia johtivat päälliköt ja apupäälliköt. Päällikön asema on mahdollisesti ollut alun perin perinnöllinen, mutta päällikköjä on valittu heidän kykyjensä perusteella. Spokaneilla on ajoittain ollut myös koko heimon päällikköjä.[1]
Spokanet asuivat kolmen talvikuukauden ajan kiinteissä kylissä viettäen muun vuoden puolipaimentolaisina. Spokanet rakennuttivat muulle ylätasanon alueelle tyypillisiä puurakennuksia, sekä suurempia rakennuksia yhteisöllisiä tapahtumia vartren. Kesäisin käytettiin väliaikaisia pienempiä rakennuksia ja lopulta spokanet omaksuivat myös tipien rakentamisen. Spokanet metsästivät paikallista riistaa ja myöhemmin myös biisoneja tasankoalueilla. Toinen merkittävä ravinnon lähde olivat lohet, joita savustettiin ja kuivattiin talvikuukausien varalle. Metsästyksen ja kalastuksen ohella harjoitettiin eri kasvien, juurien ja marjojen keräilyä. Miehet kalastivat ja metsästivät, kun taas naiset keräilivät ja valmistivat käsitöitä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker: Encyclopedia of American Indian History, s. 1151-1152. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-818-7 (englanniksi)
- ↑ a b Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 75, 378. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
- ↑ Spokane Tribe of Indians Spokane Tribe of Indians. Viitattu 29.1.2019. (englanniksi)