Spandaun vankila
Spandaun vankila oli Länsi-Berliiniin kuuluvalla Spandaun hallintoalueella, Wilhelmstadtin kaupunginosassa. Se rakennettiin vuonna 1876 sotilasvankilaksi. Vuodesta 1919 alkaen siellä pidettiin myös siviilivankeja. Siihen aikaan sinne mahtui 600 vankia.[1]
Vuonna 1946 liittoutuneet ottivat koko vankilan hallintaansa, koska olettivat että toisen maailmansodan sotarikoksista tuomittaisiin kymmeniä ihmisiä. Nürnbergin oikeudenkäynneissä tuomittiin kuitenkin vain seitsemän sotasyyllistä vankeusrangaistukseen:
- Rudolf Hess, elinkautinen vankeus (teki itsemurhan 1987)
- Walther Funk, elinkautinen vankeus (vapautettiin 1957)
- Erich Raeder, elinkautinen vankeus (vapautettiin 1955)
- Albert Speer, 20 vuotta vankeutta (vapautettiin 1966)
- Baldur von Schirach, 20 vuotta vankeutta (vapautettiin 1966)
- Konstantin von Neurath, 15 vuotta vankeutta (vapautettiin 1954)
- Karl Dönitz, 10 vuotta vankeutta (vapautettiin 1956)
Rudolf Hessin kuoltua vuonna 1987 vankila purettiin, koska pelättiin että siitä tulisi uusnatsien palvonnan kohde. Vankilan purkujäte ajettiin Pohjanmereen, ja puretun vankilan paikalle rakennettiin ostoskeskus.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Spandau Prison Western Allies Berlin
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Spandaun vankila Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Britannia Centre Spandau Wikimedia Commonsissa