Song Qingling

Song Qingling tai Soong Ching-ling (perint.: 宋慶齡; yksink.: 宋庆龄; pinyin: Sòng Qìnglíng; Wade–Giles: Sung Ch'ing-ling; 27. tammikuuta 1893, Shanghai - 29. toukokuuta 1981, Peking) oli kiinalainen poliitikko. Hän oli Kiinan tasavallan perustajan Sun Yat-senin toinen vaimo ja myöhemmin Sunin perustamassa Kuomintang-puolueessa vaikuttanut poliitikko. Hän jatkoi uraansa Kiinan kansantasavallassa Kiinan sisällissodan jälkeen ja kuoli leukemiaan vuonna 1981.

Song Qingling
宋慶齡
Song Qingling vuonna 1937.
Henkilötiedot
Syntynyt	27. tammikuuta 1893 Shanghai
Kuollut	29. toukokuuta 1981 (88 vuotta) Peking
Poliitikko
Puolue	Kuomintang
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Sun Yat-sen

Qingling ja Sun Yat-sen.

Song Qingling syntyi kristittyyn perheeseen vuonna 1893. Hänen äitinsä oli opiskellut länsimaissa ja hänen isänsä Charlie Song (Charlie Soong, Song Jiashu, 宋嘉樹) oli shanghailainen liikemies, joka oli viettänyt aikaa Yhdysvalloissa ja saanut vihkimyksen metodistipapiksi. Qinglingin sisko Song Ailing (Soong Eling) meni naimisiin hongkongilaisen liikemiehen, hallituksen ministerin Kong Xiangxin kanssa mutta vaurastui myös itse liiketoiminnallaan. Qinglingin muita merkittäviin asemiin nousseita sisaruksia olivat sisko Soong Mei-ling ja veli T.V. Soong. Qingling kävi koulua ensin lähetyskoulussa Shanghaissa ja 15-vuotiaana hän lähti opiskelemaan Wesleyan Collegeen Yhdysvaltojen Georgiaan.

Qinglingin isä Charlie Songilla oli läheiset yhteydet Sun Yat-seniin, ja perhe muutti Sunin mukana Japaniin tämän lähtiessä maanpakoon vuonna 1913. Vuonna 1915 Qingling ilmoitti vanhemmilleen aikovansa avioitua Sunin kanssa. Aie oli vanhemmille järkytys. Sun oli tuolloin 49-vuotias ja edelleen avioliitossa vaimonsa kanssa, minkä lisäksi parilla oli kolme lasta. Qingling oli vasta 22-vuotias, ja nykyaikaisten tapojen mukaisesti eläneet vanhemmat eivät aikoneet järjestää hänen avioliittoaan, kuten Kiinassa oli perinteisesti tehty. Vaikka avioeroihin suhtauduttiin tuolloin kielteisesti, Sun otti lopulta eron entisestä vaimostaan ja meni naimisiin Qinglingin kanssa.

Sun Yat-sen ja Qingling palasivat Kiinaan vuonna 1917, jossa Sun johti seuranneiden kuuden vuoden ajan kuutta eri tasavaltalaishallitusta Kantonista käsin. Neuvostoliiton tuella hän perusti Kuomintang-puolueen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen mukaisesti ja liittoutui Kiinan kommunistisen puolueen kanssa. Qingling matkasi miehensä mukana, ja hän oli näyttävästi julkisuudessa, mikä oli Kiinan mittakaavassa uusi ilmiö. Hänestä tuli myös Kuomintang-puolueen naistenosaston johtaja. Tammikuussa 1925 Sun matkusti Pekingiin neuvotteluihin sotilashallituksen kanssa. Saman vuoden maaliskuussa hän menehtyi syöpään. Poliittisessa testamentissaan hän toivoi puolueen jatkavan radikaaleja uudistuksia, ja Qingling omistautui miehensä perinnön vaalimiselle. Hän toimi myös puolueen vasemmistosiiven hallitseman hallituksen jäsenenä Wuhanissa.

Kuomintang

Qingling tapaamassa sotilaita Chongqingissa 1940-luvulla.

Kuomintang jakautui vuonna 1926, ja sen jälkeen Tšiang Kai-šekin johtama oikeistosiipi pääsi lopulta valtaan. Vasemmiston edustajia surmattiin, ja Qingling pakeni Moskovaan syyskuussa 1927. Samassa kuussa Tšiang Kai-šek meni näyttävää julkisuutta saaneissa menoissa naimisiin Song Meilingin kanssa. Qingling vastusti parin avioliittoa kiivaasti, ja hän rikkoi poliittiset välinsä perheensä kanssa. Vuonna 1929 hän palasi Kiinaan osallistuakseen Sun Yat-senin virallisiin hautajaisiin Nanjingissa, ja vuodesta 1931 hän asui Shanghain ranskalaisessa osassa. Shanghaista käsin Qingling kampanjoi Kuomintangia vastaan etenkin puolueen ajaman myönnytyslinjan takia Japanin uhatessa. Hän keräsi myös rahaa eri hyväntekeväisyysprojekteihin ja perusti kiinalaisen kansalaisoikeusjärjestön. Vuodesta 1932 lähtien hän johti kansallista pelastusyhdistystä, joka pyrki luomaan Kuomintangin ja kommunistisen puolueen yhteisen rintaman Japania vastaan. Yhdistyksestä tuli nopeasti Kiinan kolmanneksi suurin poliittinen järjestö, jota valtiovalta myös vainosi. Monien muiden radikaaleja uudistuksia ajaneiden aktivistien joutuessa vankilaan tai tullessa murhatuiksi Qinglingia suojeli kuitenkin hänen maineensa Sun Yat-senin leskenä. Kuomintangin ja kommunistien yhteistyö Japania vastaan toteutui lopulta Xi’anin välikohtauksen jälkeen vuonna 1936.

Maailmansota ja Kiinan kansantasavalta

Song Qingling, Mao Zedong ja Deng Xiaoping Moskovassa vuonna 1957.

Vuonna 1937 syttyi Kiinan–Japanin sota. Japanin joukkojen edetessä kohti Shanghaita Qingling pakeni Hongkongiin, jossa hän työskenteli lääketarvikkeiden lähettämisessä Kiinan kommunistien hallitsemille alueille. Vain hieman ennen Hongkongin kukistumista vuonna 1941 hän matkusti puolestaan lentokoneella Chongqingiin, jossa hän toimi Kuomintangin pakolaishallituksen jäsenenä. Chongqingissa hän sovitteli myös välejään siskojensa kanssa tehden esimerkiksi yhteistyötä esimerkiksi sotaan ja sosiaaliavustuksiin liittyneissä eri hankkeissa. Sodan jälkeen Qingling ajoi kommunistisen puolueen ja Kuomintangin koalitiohallituksen perustamista, mutta sodan jälkeen syttyi koalition sijaan sisällissota. Vuodesta 1948 Qingling toimi Kuomintangista irtautuneen Kuomintangin vallankumouskomitean kunniapuheenjohtajana. Qinglingin perhe pakeni maasta vuonna 1949, mutta hän itse jäi kommunistien vuonna 1949 perustamaan uuteen kansantasavaltaan.

Kansantasavallassa hän sai muodollisen virallisen aseman varapuheenjohtajana, minkä lisäksi hän teki edelleen töitä sosiaaliavustusten parissa. Hän julkaisi myös englanninkielistä lehteä China Reconstructs ja johti Kiinan naistenliittoa. Shanghain asuntonsa lisäksi Qinglingin käyttöön luovutettiin kartano Pekingistä, joka toimii nykyisin museona. Kulttuurivallankumouksen melskeissä kartano ryöstettiin ja hänen vanhempiensa haudat häpäistiin. Zhou Enlai antoi lopulta määräyksen hänen suojelustaan. Mao Zedongin kuoltua Qingling tuki uudistusliikettä. Vuonna 1981 hän kuoli 20 vuotta aikaisemmin todettuun leukemiaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Song Qingling Wikimedia Commonsissa