Sesse Koivisto
Maija-Liisa ”Sesse” Koivisto (o.s. Saraja; 24. toukokuuta 1932 – 10. tammikuuta 2021 Helsinki)[1][2][3] oli suomalainen biologi ja tietokirjailija.[4] Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1955. Tämän jälkeen hän työskenteli muutaman vuoden biologian ja maantiedon opettajana, kunnes jäi kotiäidiksi.[5][6]
| Sesse Koivisto | |
|---|---|
 Sesse Koivisto ja kaksi ahmanpentua vuonna 1971. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Maija-Liisa ”Sesse” Koivisto (o.s. Saraja) |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1932 |
| Kuollut | 10. tammikuuta 2021 Helsinki |
| Ammatti | biologi, opettaja ja tietokirjailija |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Helsingin yliopisto |
| Tunnustukset | Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (1972) |
Koiviston puoliso oli Ilkka Koivisto yli 40 vuotta aina vuoteen 1994 asti, jolloin he erosivat.[6] Vuosina 1968–1992 Koivistot asuivat Helsingin Korkeasaaressa, kun Ilkka Koivisto työskenteli Korkeasaaren eläintarhan johtajana.
Sesse ja Ilkka Koivisto saivat vuonna 1972 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon yhdessä kirjoittamastaan kirjasta Puusta pudonnut: Havaintoja eläimistä ja ihmisistä. Sesse Koiviston myydyin kirja on kuitenkin Eläintarha olohuoneessamme.[7] Sesse ja Ilkka Koivistolla on kolme lasta: Minna (s.1956), Kimmo (s. 1961) ja nuorin kirjailija Aura Koivisto.[2]
Avioeron jälkeen Sesse Koivisto eli parisuhteessa professori Kari Lagerspetzin kanssa tämän kuolemaan, vuoteen 2012 saakka.[5] Hän kuoli 88-vuotiaana.[4]
Teoksia
muokkaa- Puusta pudonnut: Havaintoja eläimistä ja ihmisestä (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1971)
- Eläintarha olohuoneessamme (1973)
- Safariopas (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1973)
- Kerrotaan satu (1975)
- Kwa heri (1975)
- Tarinoita eläinten saarelta (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1977)
- Ihmisen ääni (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1978)
- Mäyräkoiran päiväkirja (1979)
- Metsäsuomen eläimiä ja kotieläinpuisto Ähtärissä (yhdessä Bo Bjurströmin kanssa, 1980)
- Vallesmannin perhe (1982)
- Lotta Heidin sota (1983)
- Savannien liituraidat ja pussaavat pulut: Koivistot kertovat eläimistä (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1984)
- Rakkaat ja raivostuttavat eläinystävämme (1985)
- Eläinmaailman emoja ja poikasia (yhdessä Ilkka Koiviston kanssa, 1987)
- Ville Villisian tarina (yhdessä Anu Vanaksen kanssa, 1987)
- Kätkössä rastaanmuna (1988)
- Viivy vielä leppälintu (1990)
- Kevät tuli elokuussa (1997)
- Öisin valvoo leopardi (2002)
- Enkeli savannilla (2006)
- Huvila Kulosaaressa (2012)
- Tapiiri sohvapöydän alla (2017)
Lähteet
muokkaa- ↑ Sesse Koivisto (Saraja), Näsinmäen hautausmaa, Porvoo BillionGraves. Viitattu 31.7.2024.
- ↑ a b Manninen, Tuomas: Sesse Koivisto on kuollut Ilta-Sanomat. 10.1.2021. Viitattu 10.1.2021.
- ↑ Luostarinen, Matti: Ilkka Koivistoa muistellen Clusterart. 20.9.2020. Viitattu 10.1.2021.
- ↑ a b Laari, Susanna: Korkeasaareen sijoittuvista teoksista tunnettu Sesse Koivisto on kuollut – Kirjoitti villieläimistä, joista tuli olosuhteiden pakosta perheenjäseniä Helsingin Sanomat. 11.1.2021. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 14.1.2021.
- ↑ a b Kerttula, Suvi: Sesse Koivisto: "Suruni olen jo surrut". Ilta-Sanomat, Plus-liite, 25.3.2017, s. 24–25. Helsinki: Sanoma Media Finland.
- ↑ a b Koivisto, Sesse: Eläintarha olohuoneessamme. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00664-9
- ↑ Pietilä, Arto: Sesse Koivisto Kustannus HD. Viitattu 11.1.2021.