Seppo Kolehmainen
Seppo Veli Kolehmainen (18. tammikuuta 1933 Pielavesi[1] – 23. helmikuuta 2009[2] Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Kolehmainen toimi freelancerina, teatterinäyttelijänä ja ohjaajana sekä ääninäyttelijänä.
| Seppo Kolehmainen | |
|---|---|
 Seppo Kolehmainen vuonna 1958 Suomen Teatterikoulun harjoituksissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1933 Pielavesi |
| Kuollut | 23. helmikuuta 2009 (76 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1955–2006 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kolehmainen esiintyi liki kolmessakymmenessä suomalaisessa elokuvassa ja useissa televisiosarjoissa. Hänet tunnetaan muun muassa tv-sarjasta Ilkamat (1970), jossa hän esitti kirkkoherraa. Kolehmainen esiintyi myös monissa 1950-luvun sotilasfarsseissa. Ääninäyttelijänä häntä on kuultu muun muassa Albert Barillén Olipa kerran ihminen- ja Olipa kerran elämä -televisiosarjoissa sekä muissa Barillén historiallisissa opetussarjoissa, kuten myös lastensarjoissa Mumindalen, Sherlock Koira, Muskettikoirien paluu, Maalaishiiri ja kaupunkihiiri sekä Jake Long – amerikkalainen lohikäärme, Lilo & Stitch ja Keisarin uusi koulu. Sarjakuunnelmassa Knalli ja sateenvarjo hän oli Vinku-Wilkins.
Kolehmainen esiintyi 1950-luvulta lähtien pitkään Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa.
Kolehmainen kuoli 76-vuotiaana helsinkiläisessä sairaalassa pitkän sairauden jälkeen.[2] Hänet on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle.[3]
Elokuvat
muokkaa- Sankarialokas (1955)
- Poika eli kesäänsä (1955)
- Tyttö lähtee kasarmiin (1956)
- Muuan sulhasmies (1956)
- Vääpelin kauhu (1957)
- Niskavuoren naiset (1958)
- Sotapojan heilat (1958)
- Autotytöt (1960)
- Kauppamatkustajan kuolema (1961)
- Nuoruus vauhdissa (1961)
- Kultainen vasikka (1961)
- Tie pimeään (1962)
- Kustaa III (1963)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Vodkaa, komisario Palmu (1969)
- Meiltähän tämä käy (1973)
- Pohjantähti (1973)
- Sadeaika (1981)
- Pedon merkki (1981)
- Salameno (1982)
- Harjunpää ja kylmä kuolema (1983)
- Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983)
- Niskavuori (1984)
- Dirty Story (1984)
- Harjunpää ja ahdistelija (1985)
- Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985)
- Pekka Puupää poliisina (1986)
- Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva (1990)
- Pekko Aikamiespojan poikamiesaika (1993)
- Ihmeperhe (2004)
Lähteet
muokkaa- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 224. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X
- ↑ a b Näyttelijä Seppo Kolehmainen on kuollut yle.fi. 25.2.2009. YLE. Viitattu 22.6.2023.
- ↑ Seppo Veli Kolehmainen 1933-2009 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 2.6.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Seppo Kolehmaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Seppo Kolehmainen Elonetissä.