Savon ja Karjalan lääni
Savon ja Karjalan lääni (tai Savo-Karjalan lääni, ruots. Savolax och Karelens län) oli vuosina 1775–1831 toiminut Suomen lääni. Läänin perusti Kustaa III vuonna 1775, antaen vähän myöhemmin Kuopiolle uudelleen kaupunkioikeudet ja tehden siitä uuden läänin pääkaupungin. Uusi lääni käsitti entisen Kymenkartanon ja Savon läänin pohjoisosan. Savon ja Karjalan lääniin kuuluivat jokseenkin kokonaan nykyiset Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat, sekä tämän lisäksi suuri osa nykyisen Etelä-Savon maakunnan pohjoisosaa. Suomen siirryttyä Ruotsilta Venäjälle ja Vanhan Suomen palattua muun maan yhteyteen, alettiin uumoilla lääniuudistusta, joka toteutui vuonna 1831. Uudistuksessa Savon ja Karjalan läänin eteläosat siirrettiin uuteen Mikkelin lääniin ja jäljelle jääneistä osista muodostettiin Kuopion lääni.
Maaherrat
muokkaaMaaherrat läänin jakoon asti:[1]
- Otto Ernst Boije 1775–1781
- Georg Henrik von Wright 1781–1786
- Simon Vilhelm Carpelan 1786–1791
- Anders Johan Ramsay 1791–1803
- Eric Johan von Fieandt 1803
- Olof Wibelius 1803–1809
- Simon Vilhelm Carpelan 1809–1810
- Gustaf Aminoff 1810–1827
- Carl Klick 1828–1829
- Lars Sackleen 1829–1831
Lähteet
muokkaa- ↑ Lääninhallitus (vaatii kirjautumisen) laaninhallitus.fi. Arkistoitu 7.8.2015. Viitattu 16.3.2012.