Salmin kihlakunta
Salmin kihlakunta (ruots. Salmi härad) oli yksi Viipurin läänin kihlakunnista, joka käsitti läänin pohjoisimman osan Laatokan pohjoispuolelta. Siihen kuuluivat Soanlahden, Suistamon, Korpiselän, Suojärven, Salmin ja Impilahden kunnat.[1] Kihlakunta oli olemassa vuosina 1847–1945.[2]
Salmin kihlakunta muodostettiin vuonna 1847 Käkisalmen pohjoiseen kihlakuntaan aiemmin kuuluneista Salmin, Suojärven ja Suistamon pitäjistä sekä Kitelän ja Korpiselän kappeleista.[2] Kihlakunnan alueessa ei perustamisen jälkeen tapahtunut suuria aluemuutoksia. Kihlakunnan alue laajeni jonkin verran länteen vuonna 1885, kun tuolloin perustettu Salmin kihlakuntaan yhdistetty Soanlahden kunta muodostettiin pääasiassa Sortavalan kihlakuntaan kuuluneesta Ruskealan kunnasta.[2] [3] Toinen aluemuutos tapahtui vuonna 1935,[4] kun Sortavalan kihlakuntaan kuuluneesta Sortavalan maalaiskunnasta siirrettiin Janaslahden, Purovaaran ja Mäkisalon kylät Impilahden kuntaan.[2] [5]
Salmin kihlakunta luovutettiin talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 13. maaliskuuta 1940 lähes kokonaan Neuvostoliitolle, jonka vuoksi kihlakunta lakkautettiin valtioneuvoston asetuksella 9. toukokuuta 1940 ja Suomen puolelle jäänyt Korpiselän kunnan läntisin osa liitettiin Ilomantsin kihlakuntaan ja Kuopion lääniin.[6] Luovutetut alueet vallattiin kuitenkin takaisin seuraavana vuonna alkaneen jatkosodan hyökkäysvaiheessa ja pian tämän jälkeen Salmin kihlakunta perustettiin uudelleen, kun hallinto siirrettiin osittain sotilashallinnolta siviilihallinnolle. Salmin kihlakunnan henkikirjoittajan virkaa ei kuitenkaan perustettu heti uudelleen, vaan se yhdistettiin Sortavalan kihlakunnan henkikirjoittajan viran kanssa, jota hoidettiin Sortavalasta käsin. Salmin ja Sortavalan henkikirjoittajien virat perustettiin kuitenkin uudelleen 1. tammikuuta 1943. Suomen menetettyä alueen uudelleen jatkosodan päättäneessä Moskovan välirauhassa 1944, kihlakunnan henkikirjoittaja evakuoitiin Varpaisjärvelle.[2] Suomen puolelle jäänyt Korpiselän länsiosa siirrettiin valtioneuvoston päätöksellä uudelleen Kuopion läänin Ilomantsin kihlakuntaan 1. tammikuuta 1945, kuten oli tehty talvisodan jälkeenkin.[7] Salmin kihlakunnan henkikirjoittajan virka lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä 1. tammikuuta 1945 alkaen. Salmin kihlakunnan henkikirjoittajan seuraajana toimi Siirtoväen siviilirekisteritoimiston henkikirjoittaja vuosina 1946–1954.[2]
Kihlakunta vuonna 1940
muokkaaVuonna 1940 Salmin kihlakuntaan kuuluivat seuraavat kunnat:[8]
Kihlakunnan maapinta-ala oli 9 111,09 km² (1.1.1938), ja sen väkiluku oli 59 967 henkeä (31.12.1939).[8]
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Iso tietosanakirja 11, s. 827. Helsinki: Otava, 1936.
- ↑ a b c d e f Arkistonmuodostaja: Salmin kihlakunnan henkikirjoittaja VAKKA-arkistotietokanta (Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen yhteinen kokoelmatietokanta). Suomen arkistolaitos. Viitattu 17.5.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ruskealan pitäjän historiikki (Historiikin tiedot teoksesta Ruskealaa sanoin ja kuvin) Ruskeala Seuran verkkosivu. Ruskeala Seura ry. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Huomautus: Vakka-arkistotietokanta ilmoittaa vuodeksi 1923, mutta Impilahti.net-sivusto ilmoittaa vuodeksi 1935. Vuotta 1935 tukevat myös Iso tietosanakirja 5 vuodelta 1933, joka ilmoittaa Impilahden maapinta-alaksi 889,4 km² sekä Suomen tilastollinen vuosikirja 1941, joka ilmoittaa Impilahden maapinta-alaksi 904,3 km² vuonna 1938. Eli alueliitos olisi tapahtunut tässä välissä, mikä selittäisi pinta-alan kasvun. Lisäksi Iso tietosanakirja 5 ilmoittaa Janaslahden, Purovaaran ja Mäkisalan kylät kunnallisesti Sortavalan maalaiskuntaan, mutta seurakunnallisesti Impilahden seurakuntaan kuuluviksi vuonna 1930.
- ↑ Mäkisalo Impilahti.net. 26.6.2011. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja, Uusi sarja -XXXIX- vuonna 1941. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1942.
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja, Uusi sarja -XLII- vuosina 1944-45. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1946.
- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 16–43) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 23.12.2013.