Saarnastuoli

Saarnastuoli tai saarnatuoli on kirkkojen etuosassa sijaitseva erillinen puhujakoroke, josta pidetään saarnoja. Saarnastuolin alkukohtana on ollut piispanistuin eli kathedra, joka sijaitsi kirkon alttarin takana ja jolla istuen piispa piti saarnansa. Saarnastuoli on toisaalta kehittynyt lukupulpetista, ambosta, josta luettiin Raamatun tekstit ja rukoukset. Niitä alettiin rakentaa, kun seurakunnat kasvoivat, ja saarnatehtävät siirtyivät enimmäkseen papeille.

Saarnastuoli Turun linnan kirkossa.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon asehuone, jossa sisäänkäynnin yläpuolella näkyy ulkosaarnastuolin aukko.

Saarnastuoli on kirkon etuosassa, usein kuorin ja kirkkosalin rajalla tai jopa kirkkosalin puolella, usein kirkon pohjoissivulla, ns. evankeliumipuolella (kirkkosalista katsoen vasemmalla puolella).

Saarnastuolista pidetään jumalanpalveluksen saarna. Aikaisemmin saarnan jälkeen sieltä voitiin lukea kirkolliset tiedotukset, muun muassa avioliittoon kuulutukset, kuolleiden ja kastettujen nimet, jotka nykyään liitetään usein saarnan jälkeen seuraavaan esirukoukseen. Myös viralliset ilmoitukset kirkollisten elinten kokouksista ja muuta tarvittavaa voitiin lukea saarnastuolista, mutta tällaisten ilmoitusten lukeminen jumalanpalveluksissa on loppunut lähes kokonaan. Vielä 1800-luvulla saarnastuolista luettiin kunnallisia ja valtiollisia kuulutuksia ja julistuksia. Vuonna 1907 kuultiin saarnastuolista viimeisen kerran keisarillinen kuulutus, mutta tämänkin jälkeen monet muut viralliset kuulutukset julkistettiin kirkoissa. Käytäntö päättyi lopulta vuonna 1925.

Imatran Kolmen ristin kirkon saarnastuoli, jossa vihreä saarnastuoliliina. Oikealla kuvassa näkyy hiemen alttarikaidetta.

Saarnastuolin historiaa

Saarnastuolit tulivat kirkkoihin 1200-luvulla. Niitä rakennettiin lähinnä kiertelevien kerjäläismunkkien harjoittamaa saarnatoimintaa varten. Saarnatuoli sijoitettiin kuuluvuuden takia korkealle. Ulkonäkönsä, joka oli hallitseva saarnatuoleissa aina 1900-luvun alkuun saakka, saarnastuolit saivat 1600-luvulla, jolloin ne saatettiin koristaa hyvinkin rikkaasti. Vanhemmissa saarnastuoleissa on usein rintasuojus ja kaikukatos. Myöhemmin saarnastuolille on hankittu symbolisia selityksiä, kuten että korkealle sijoitettu saarnastuoli kuvaa evankeliumin ja Jumalan sanan saarnan korkeaa asemaa. Saarnastuolin, ehtoolliskalkin ja kastemaljan samankaltaisen muodon on nähty muistuttavan kolmen armovälineen yhteenkuuluvuudesta. Saarnastuolin massiivinen koko ja sijainti korkealla, kirkon lehterien tasolla, alettiin ymmärtää ja selittää symbolisesti; oli kyse saarnan keskeisyyden painottamisesta, vaikka saarnastuoli oli vain tekninen apuväline äänen kuuluvuuden takaamiseksi suurissa kirkoissa.

Rikkaasti koristellut, joskus mahtipontiset saarnastuolit ja niiden myöhäsyntyiset symboliset selitykset ovat jumalanpalvelusteologian kehittyessä jääneet sivuun. Useissa läntisissä kirkoissa onkin 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana tullut yleiseksi, että jumalanpalveluksen saarna pidetään kirkon kuorissa olevan ambon, lukupulpetin ääreltä. Samoin uusien kirkkojen saarnastuolit ovat vaatimattomampia ja usein vain parin porrasaskelman korkeudella kuorin lattiasta. Suomessa on tavallista, että saarnastuolin kirjatelineestä riippuu kristillisin symbolein koristeltu liina, "saarnastuoliliina".

Helsingin Lähetyskirkon alttari-saarnastuoli vuodelta 1900. Alttari on alttarikaiteen ympäröimä. Sen yläpuolella, seinällä olevan ristin alla on saarnastuoli

Vanhimmat saarnastuolit Ruotsin valtakunnassa, ja siten myös Suomessa, ovat 1500-luvulta. Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli on Hattulan keskiaikaisessa Pyhän Ristin kirkossa.

Alttarisaarnastuoli

Saksalainen Hueckeswagenin Paavalin kirkon (Pauluskirche) kuori, jossa alttarin yläpuolella on saarnastuoli ja kirkon urut sen yläpuolella.

1700-luvulla oli etenkin Saksassa, evankelisissa kirkoissa, kehittynyt tapa rakentaa saarnastuoli alttarin yläpuolelle kuoriin korostamaan saarnastuolin ja alttarin, saarnan ja ehtoollisen samanarvoisuutta (kanzelaltar). Tällainen käytäntö hävisi kuitenkin pian käytöstä ja vuonna 1836 Ruotsissa kiellettiin saarnastuolien rakentaminen alttarin yläpuolelle. Suomessa tällaisia alttarisaarnastuoleja on muutama.

Ulkosaarnastuoli

Monissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa on asehuoneessa ulkosaarnastuoli. Niitä oli etenkin Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa. Käynti ulkosaarnastuoliin on esimerkiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkossa asehuoneen lounaisnurkasta muurin sisällä olevia portaita. Ulkosaarnastuoli oli käytössä suurina juhlapyhinä, kun kirkko täyttyi. Sieltä myös luettiin maallisen hallinnon alaan kuuluvia tiedotuksia ja kuulutuksia.

Saarnastuolin symboliikka

Saarnastuoli itsessään ei symboloi mitään, mutta siihen on liitetty useita symboleja. Mikäli saarnastuoli on viisikulmainen, on se usein tehty kuvaamaan Jeesuksen viittä salaisuutta: syntymä, kärsimys, ylösnousemus, taivaaseen astuminen ja paluu, joita saarnastuolista pitäisi selittää. Monesti saarnastuolin kirjatelineestä laskeutuu liina, mutta se on vain koriste.

Joissakin kirkoissa pilarissa, jossa saarnastuoli on kiinni, on kuva lain tauluista muistutuksena, että evankeliumin julistuksen pohjana on lain julistus. Kyyhkynen mahdollisessa kaikukatoksessa on Pyhän Hengen vertauskuva ja muistutuksena puhujan johdatuksesta. Ehtoollisen kuvaus saarnastuolissa muistuttaa sanan ja sakramenttien yhteenkuuluvuudesta. Usein saarnastuoleissa on myös kuvattuna evankelistat. Joissakin saarnastuoleissa on vanha tiimalasi, ei vain ajan mittaamista varten, vaan kehottamassa ottamaan ajan rajallisuudesta vaarin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saarnastuoli Wikimedia Commonsissa

• Saarnastuoli; Kirkollinen sanasto; Suomen ev.lut.kirkko (Arkistoitu – Internet Archive)