Rusketus
Rusketus on ihon tummumista auringonvalossa. Se on elimistön suojakeino auringonsäteilyn sisältämää ultraviolettisäteilyä (UV) vastaan.[1] Auringon säteilylle altistumisen lisäksi rusketuksen voi saada solariumista, rusketusvoiteesta tai rusketussuihkeesta.
Historia
muokkaaRusketus on ollut länsimainen kauneusihanne vasta 1800-luvulta alkaen. Sitä ennen yläluokka oli viettänyt aikaansa sisätiloissa ja alempi sosiaaliluokka ulkona, minkä vuoksi vaalea iho oli nähty yläluokkaisuuden merkkinä ja siksi kauniina, ja ruskettunut iho alaluokkaisuuden merkkinä. Teollistumisen myötä alempi sosiaaliluokka siirtyi sisätiloihin, ja vain eliitti sai hankittua rusketuksen vapaalla ulkoilmaelämällä. Sen myötä rusketuksesta tulikin menestyksen merkki. Rusketuksen suosio kasvoi edelleen 1960-luvulla, kun etelänlomat yleistyivät, ja kun uusi väritelevisio toi esille maailmantähtien rusketuksen. Solariumit yleistyivät Suomessa 1980-luvulla.[2]
Säteilyn aiheuttama rusketus
muokkaa
Rusketusta aiheuttavat etenkin UVB-säteet. Myös suuret määrät UVA-säteitä käynnistävät rusketusprosessin, mikä tekee mahdolliseksi solariumin käytön ruskettumisessa.[1] Solariumin UVA-säteily ei kuitenkaan paksunna ihoa suojaavaa sarveiskerrosta, minkä vuoksi se ei juurikaan suojaa palamiselta auringossa kuten auringonotto.[3]
Ruskettumisen vaatima UV-säteilyn aallonpituusalue vaihtelee ihmisten välillä perinnöllisistä syistä. Jotkut ruskettuvat aaltopituudeltaan vain alle 360 nanometrin UV-säteilyllä. Tämän vuoksi noin joka kymmenes ei rusketu lainkaan solariumissa, jossa säteilyn aallonpituus on pitempi. Jotkut ihmiset sen sijaan voivat ruskettua jopa näkyvällä violetilla valolla.[1]
Rusketus perustuu kemiallisesti siihen, että ihon orvaskesikerroksessa olevat pigmenttiä tuottavat solut eli melanosyytit valmistavat melaniinia aminohappo tyrosiinista. Melaniinin muodostumiseen osallistuu yli 80 geeniä. Melanosyytin tuottamat melaniinijyväset eli melanosomit nousevat melanosyyttien ulokkeiden kautta orvaskeden soluihin ja asettuvat siellä suojaaviksi hatuiksi solujen tumien yläpuolelle. Tämä tekee ihosta tummemman.[1]
Ihon melaniini voi olla ruskeaa tai mustaa eumelaniinia, tai vaaleampaa feomelaniinia. Eumelaniinit suojaavat UV-säteilyltä paremmin kuin feomelaniinit. Tämän vuoksi säteilyn aiheuttamat mutaatiot ovat harvinaisia mustassa ihossa, jossa on paljon eumelaniinia ja yleisempiä vaaleassa ihossa, jollainen etenkin punatukkaisilla on.[1]
Melaniinijyväset alkavat ilmestyä tyvi- ja okasoluihin noin kahden päivän kuluttua UV-altistuksen jälkeen. Valkoisen ihmisen iho on ruskettunut maksimaalisesti kolmessa viikossa, jos aurinkoa on saatu lähes päivittäin. Mustassa ihossa UV-säteily sen sijaan ei lisää melaniinin määrää.[3] Punatukkaiset ihmiset ruskettuvat huonosti, sillä heillä on ihossaan feomelaniineja.[1] Albiinot eivät rusketu lainkaan.[3]
Ruskettumista on myös nopeaa lajia. Valmis melaniini harmaantuu yön aikana, mikä saa ruskettuneen henkilön ihon näyttämään aamulla sairaan väriseltä. Vähäinenkin UV-säteily kuitenkin tummentaa pigmentin jo 15 minuutissa, joten aamuauringolle altistuminen ruskettaa ihmisen väliaikaisesti esimerkiksi työmatkan aikana. Tällainen nopea rusketus katoaa 2–6 tunnissa UV-säteilyn loppumisesta.[3]
Kun ihon solut uusiutuvat ja vanhat solut hilseilevät pois, myös melaniini poistuu ihosta. Voimakas rusketus katoaa kokonaan noin yhdessä vuodessa. Sairas iho uudistuu nopeammin kuin terve.[1]
Keinorusketus
muokkaaRusketuksen voi saada myös keinotekoisesti. Purkissa myytävän keinorusketusvoiteen voi sivellä iholleen, tai rusketusaineen voi suihkuttaa liuoksena iholle. Käsittelyn jälkeen ihoa ei pestä muutamaan tuntiin, jona aikana väri kehittyy.[4]
Keinoruskettavien aineiden ruskettava vaikutus perustuu dihydroksiasetoniin (DHA), joka on myrkytön sokeri. Keinorusketusaineiden DHA on yleensä tehty glyserolista. Se reagoi sarveiskerroksen valkuaisaineiden kanssa, jolloin muodostuu ruskeita melanoideja. Keinorusketus katoaa luonnollisen hilseilyn mukana usein muutamassa päivässä, viimeistään parissa viikossa.[4]
Keinorusketuksesta voi saada paljon tasaisemman kuin säteilyn aiheuttamasta rusketuksesta. Se ei kuitenkaan suojaa UV-säteilyltä, vaan keinoruskettunut iho palaa auringossa samoin kuin ruskettumaton ihokin. Muuten keinorusketuksen käyttö ei ole iholle haitaksi pitemmässäkään käytössä, ja sen avulla voidaan välttää auringonvalon rypyttävä vaikutus ihoon.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hannuksela, Matti: Hyvä, paha aurinko: nauti auringosta turvallisesti. Duodecim, 2006. ISBN 9516562191