Rumiko Takahashi
Rumiko Takahashi (jap. 高橋留美子, s. 10. lokakuuta 1957[1], Niigata, Japani[2]) on japanilainen mangataiteilija. Tuottelias Takahashi on erittäin suosittu kotimaassaan, ja hänen laajoja mangasarjojaan on julkaistu paljon myös Japanin ulkopuolella. Hänen luomansa Ranma 1/2 oli keskeinen mangan läpimurrossa Eurooppaan. Hän on yksi harvoja naisia, jotka tekevät ns. shōnen-mangaa. Lajityypin pääasiallinen kohdeyleisö ovat pojat ja nuoret miehet, mutta Takahashilla on paljon myös naispuolisia lukijoita.
| Rumiko Takahashi | |
|---|---|
| 高橋留美子 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1957 Niigata, Japani |
| Taiteilija | |
| Kuuluisimpia töitä | Ranma 1/2 |
Uran alku ja läpimurto
muokkaaTakahashin ura lähti nousuun 1978, kun hän voitti kotimaassaan Shonen Sunday -lehden uusien sarjakuvataiteilijoiden kilpailun.[3] Takahashi työskenteli ensin Kazuo Umezun apulaisena. Hänen ensimmäinen oma pitkä sarjansa oli Urusei yatsura, jonka julkaiseminen Shōnen Sundayssä alkoi 1978. Komediasarja kertoo nuoren miehen rakkaudesta avaruusolentoon. Urusei yatsurasta on tehty 195-osainen televisiosarja ja kuusi anime-elokuvaa, joista Beautiful Dreamer – Vastustamattomat olennot (1984) on julkaistu myös suomeksi tekstitettynä. Kaksi ensimmäistä elokuvaa on ohjannut Mamoru Oshii.[4][5]
Kansainvälinen menestys
muokkaaLaajimmin tunnettu lienee 38 taskukirjana julkaistu Ranma ½ -sarja. Se oli yksi keskeisistä sarjoista mangan läpimurrossa Eurooppaan.[6] Sarja oli suosittu myös Yhdysvalloissa ja siitä tehty anime oli myös suosittu kansainvälisesti.
Komediallinen taistelusarja kertoo nuoresta miehestä nimeltä Ranma Saotome. Ranma on saanut kiinalaiseen taikalähteeseen pudotessaan kirouksen, jonka vuoksi hän muuttuu kylmän veden vaikutuksesta naiseksi. Kuuma vesi muuttaa hänet takaisin mieheksi. Sarjaa kuljettavat tästä syntyvät tilanteet sekä se, että Ranma on kihlattu Tendon perheen Akane-tyttärelle, mistä syntyy lisää sotkuja.[7]
Tyyli
muokkaaTakahashin sarjojen keskeisiä aineksia ovat fantasia, monenlaiset henkiolennot ja itämaisten taistelulajien mestarit. Tarinoita kuljettavat eteenpäin romantiikka sekä slapstick- ja tilannehuumori. Shōnen-mangalle tyypilliseen tapaan mieslukijoita "lahjotaan" ajoittain fanipalvelulla esimerkiksi kylpylöissä. Takahashia on kritisoitu sarjojen loppuratkaisujen epämääräisyydestä ja tarinan heikosta kuljetuksesta hahmojen ollessa sinänsä persoonallisia.[3]
Hänen viimeisin pitkä sarjansa, keskiaikaiseen Japaniin sijoittuva fantasiatarina Inuyasha on 558 lukua pitkä. Sen viimeinen luku julkaistiin 2008. Pitkien sarjojen lisäksi Takahashi on julkaissut lukuisia lyhyitä töitä. Vuonna 2009 hän alkoi työstää uutta sarjaansa Rinne, jossa Sakura-niminen tyttö yhdessä Rinne-nimisen luokkatoverinsa kanssa auttavat kummituksia tuonpuoleiseen. Sarja on Takahashin tavalliseen tyyliin sekoitus toimintaa, huumoria ja romantiikkaa. Ensimmäinen osa ilmestyi Suomessa 2010. Sarjan suomentaminen kuitenkin lopetettiin osan 14 jälkeen kustantajan lopetettua mangapokkareiden suomentamisen.[8]
Teokset
muokkaa- Urusei yatsura (うる星やつら, Shōnen Sunday, 1978—1987)
- Maison Ikkoku (めぞん一刻, Big Comic Spirits, 1982—1987)
- Ichi-pondo no fukuin (One Pound Gospel) (1ポンドの福音, Young Sunday, ilmestynyt epäsäännöllisin välein 1987—2007)
- Ranma ½ (らんま1/2, Shōnen Sunday, 1987-1996, suomeksi julkaissut Egmont Kustannus 2003—2006)
- Ningyo Series (Mermaid Saga) (人魚シリーズ, Shōnen Sunday, 1984—1994)
- Inuyasha (犬夜叉, Shōnen Sunday, 1996-2008, suomeksi julkaissut Egmont 2005—2010)
- Rumic World (kokoelma lyhyitä sarjoja)
- Rumic Theater (kokoelma lyhyitä sarjoja)
- Rinne (suomeksi Egmont 2010-2013 14 numeroa, kustantaja lopetti mangasarjojen julkaisemisen)
Lähteet
muokkaa- ↑ https://id.loc.gov/authorities/names/n94004405.html
- ↑ https://myanimelist.net/people/1891/Rumiko_Takahashi
- ↑ a b Artikkeli Anime-lehdessä 2/2014 Petri Pohjonen s. 54
- ↑ Urusei Yatsura Movie 1: Only You Films. Filmaffinity. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Cimi, Chris: Mamoru Oshii Is One Of Anime’s Most Important Directors News. 26.5.2020. Otaquest. Arkistoitu 1.7.2020. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Jari Lehtinen, Janne Kemppi, Outi Vanamo: Mangan mestarit. BTJ kustannus 2007, ISBN 978-951-692-674-5 s. 15
- ↑ Takahashi Ranma 1/2 1-38 Egmont 2004-2006
- ↑ Anime-lehti 8/2013, Verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Rumiko Takahashi Anime News Networkissa (englanniksi)
- Rumic World – laaja sivusto Takahashista ja hänen töistään (englanniksi)
- Inu-Yasha official web (japaniksi)