Rok-lintu

tarujen jättiläislintu

Rok-lintu (arabiaksi رخ rukhkh, persian sanasta رخ rukh) on keskiaikaisten arabialaisten legendojen jättiläislintu. Rokin kerrotaan olevan kuolematon ja niin suuri, että se pystyy kantamaan norsuja ja muita suuria eläimiä.[1][2] Tarinoissa sanotaan, että kun rok lentää ylitse, taivaat pimenevät ja siipien lyönneistä syntyvät hurjana riehuvat tuulet.

Rok-lintu kantamassa norsua. Charles Maurice Detmoldin kuvitusta Tuhannen ja yhden yön tarinoihin vuodelta 1924.
Rok-linnun muna. Ranskalaista kuvitusta Sindbad Merenkulkijan tarinoihin.

Useimmiten on esitetty, että Rok-linnun legenda on alkujaan viitanut Madagaskarilla esiintyneisiin norsulintuihin. Norsulinnut olivat suuria strutsimaisia lintuja, jotka kuolivat kuitenkin sukupuuttoon 1300-lukuun mennessä. Varhaiset arabimerenkävijät ovat siis kuitenkin voineet nähdä eläviäkin norsulintuja merimatkoillaan. Arabialaiseen kansanperinteeseen taru siirtyi ehkä heidän mukanaan, mutta tarinaan alettiin pian liittää myös hyvin erikoisia myyttisiä yksityiskohtia ja samalla rok muuttui oikeasta eläimestä puhtaasti tarunomaiseksi hahmoksi.[3] Alkuperästä on esitetty kuitenkin myös muita versioita. Rokin kaltaisia mutta erinimisiä jättiläislintuja on Aasian tarustossa useita. Rok muistuttaa esimerkiksi persialaista Simurgh-lintua, ja jotkut ovat siksi esittäneet rokilla olevan persialaisen taustan. Linnun on myös arveltu saattaneen olla alkujaan kiinalainen P’eng-tarulintu.[2]

Arabikirjailijat kirjoittivat esimerkiksi kuinka rok pystyy lentämään norsu kynsissään, kuinka sen siivissä oli 10 000 valtavaa sulkaa. Sen munien väitettiin olevan vuoren kokoisia.[3] Mainitaan myös, että rokin siivet olivat 18 900 metriä pitkät, ja että lintu elää Kiinan lähellä sijaitsevilla syrjäisillä saarilla.[2] Ibn Battuta kirjoitti 1300-luvulla, että rokilla kerrottiin olevan tapana hyökkäillä laivojen kimppuun.[2]

Varhaisimpien mainintojen ajoittaminen voi olla hyvin epäselvää, mutta mahdollisesti se mainitaan jo esimerkiksi Buzurg bin Shahriyarin teoksessa Ajaib al-Hind 900-luvulta.[3] Rukh-nimeä linnusta käytettiin säilyneissä arabialaisissa lähteissä ensimmäisen kerran noin vuonna 1169.[2] Ehkä kuuluisimmin se liitettiin Sindbad Merenkulkijan tarinaan teoksessa Tuhat ja yksi yötä.[3] Sindbad kohtaa rokin kahdesti.[4] Tarinasta tuli hyvin luettu ja Sindbad Merenkulkijan tarinan kautta rok siirtyi myös länsimaiseen tietoisuuteen.[3]

Venetsialainen löytöretkeilijä Marco Polo kertoi matkakertomuksessaan, että Kublai-kaanille oli tuotu rokin höyhen Madagaskarin seuduilta. Näiden höyhenten on sittemmin arveltu olevan sulkaa muistuttavia raffiapalmun lehviä.[1] Polon mukaan rok näytti suurelta kotkalta ja ilmestyi tiettyyn aikaan vuodesta. Linnulla oli Polon mukaan tapana saalistaa norsuja poimimalla ne ilmaan ja pudottamalla ne maahan.[2]


Lähteet

muokkaa
  1. a b Roc Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.1.2020.
  2. a b c d e f Ahmed Al-Rawi: The Rukh and the influence of Chinese mythology 29.9.2015. Springer Nature. Viitattu 4.1.2020.
  3. a b c d e Lecomte, E.J. van Donzel, Wolfhart Heinrichs ja C. Edmund Bosworth: Encyclopaedia of Islam, Volume VIII (Ned-Sam), s. 595. BRILL, 1998. ISBN 978-90-04-09834-3 (englanniksi)
  4. Niki Gamm: The great birds of Middle Eastern legend: Myths or reality? Hürriyet Daily News. 14.7.2012. Viitattu 4.1.2020.