Riukiunkaniini

Riukiunkaniini (Pentalagus furnessi) on Japanille kuuluvilla Riukiusaarilla elävä alkukantainen jänislaji. Se on jäänne muinaisista jäniksistä, jotka elivät Aasiassa, mutta kuolivat mantereelta myöhemmin. Sitä kutsutaankin eläväksi fossiiliksi.

Riukiunkaniini
Uhanalaisuusluokitus
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo:	Jänikset Leporidae
Suku:	Riukiunkaniinit Pentalagus
Laji:	furnessi
Kaksiosainen nimi
Pentalagus furnessi (Stone, 1900)
Riukiunkaniinin levinneisyys
Katso myös
Riukiunkaniini Wikispeciesissä   Riukiunkaniini Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Riukiunkaniineilla on lyhyet jalat, tanakka vartalo ja suhteellisen isot ja käyrät kynnet. Sen pituus on 43–51 cm ja hännän pituus noin 15 mm. Korvat ovat noin 45 millimetrin pituiset eli varsin pienikokoiset muihin jäniksiin verrattuna. Ruumiinpaino on täysikasvuisella riukiunkaniinilla 2–3 kiloa. Turkki on pörröinen ja tiheä. Se on selästä tummanruskea ja sivuilta punaruskea, vatsan puolelta se on vaaleampaa punaruskeaa.

Erikoista riukiunkaniinissa on myös sen käyttämä kutsuhuuto, joka on hieman samantapainen kuin piiskujäniksillä. Useimmilla jäniksillä ei ole kykyä luoda kutsuhuutoja.

Levinneisyys

Riukiunkaniinia tavataan ainoastaan kahdella pienellä saarella, Amami Ōshimalla ja Tokunoshimalla, jotka sijaitsevat eteläisen Kyūshūn ja Okinawan välillä. Saaria peitti aiemmin tiheä ja märkä metsä (etenkin tammia), mutta näistä alkuperäismetsistä on 70–90 % hävitetty vuoden 1980 jälkeen. Riukiunkaniini sopeutuu kuitenkin myös muuttuneisiin metsiin ja sitä tavataan nyt alkuperäisten metsien lisäksi käpypalmustoissa ja heinäisillä alueilla. Se välttää asutusta ja viljelmiä.

Elintavat

Riukiunkaniinit ovat aktiivisia yöllä. Päivällä ne nukkuvat piilossa, esimerkiksi luolissa. Poikaselle emo kaivaa kolon, jonka se peittää päivän ajaksi. Yöllä emo avaa kolon, ruokkii poikaset ja sulkee sen uudelleen maalla ja kasveilla.

Lisääntyminen

Riukiunkaniini synnyttää yleensä yhden, harvoin kaksi poikasta.

Uhat

Riukiunkaniinien metsästys loppui virallisesti vuonna 1921, jolloin Japani antoi sille virallisen suojelustatuksen. Suurimpia uhkia ovat kuitenkin metsän raivaus sekä koirat, kissat ja muut ihmisen alueelle tuomat eläimet. Erityisesti mangustit, joita asukkaat vapauttivat saarille tappamaan myrkyllisiä käärmeitä, ovat vakava uhka kaniinin tulevaisuudelle. Metsän raivaus vaikuttaa paitsi elintilan vähenemiseen, myös siihen, että päivällä nukkuvat kaniinit ovat helppoja saaliita petoeläimille, joilta ne eivät pääse suojaan.

Aiheesta muualla

• Arkivessa kuvia ja videoita riukiunkaniinista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)