Ritva Valkama
Ritva Karin Valkama (oik. Valkama-Palo; 13. marraskuuta 1932 Jyväskylä – 8. toukokuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä.[3] Hän ansioitui niin teatterilavoilla kuin televisiossakin.
| Ritva Valkama | |
|---|---|
 Ritva Valkama vuonna 1961. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. marraskuuta 1932 Jyväskylä |
| Kuollut | 8. toukokuuta 2020 (87 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Pertti Palo (1957–2010) |
| Näyttelijä | |
| Palkinnot | |
|
Pro Finlandia -palkinto 1986 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura
muokkaa
Valkama valmistui ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1951 ja näyttelijäksi Suomen Teatterikoulusta vuonna 1956.[3] Ensimmäiset roolinsa Suomen Kansallisteatterissa hän teki jo opiskeluaikoina 1955–1956.[4]
Vuonna 1979 alkanut Parempi myöhään... -televisiosarja teki Valkamasta koko kansan suosikin.[3] Valkamaa ja hänen aisapariaan Pentti Siimestä luultiin ohjelman perusteella useasti aviopariksi. Valkama ja Siimes voittivat kolmena peräkkäisenä vuonna (1979–1981) Telvis-patsaat suosituimpina televisioesiintyjinä.
Vuonna 1985 Valkama nimitettiin Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professoriksi, mutta hän jätti viiden vuoden määräaikaisen tehtävän jo vuonna 1987.[5] Valkama toimi kuitenkin 1990-luvulle näyttelijäntyön lehtorina.[3] Kesällä 1987 ja 1988 Valkama ohjasi Uuden Iloisen Teatterin kesärevyyt ja esiintyi niissä myös itse. Vuonna 1994 hän siirtyi eläkkeelle, mutta näytteli edelleen vierailijana eri teattereissa. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke[6] ja vuonna 2000 teatteritaiteen valtionpalkinto ansiokkaasta näyttelijäntyöstä.[7]
Ritva Valkama näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa suosituissa näytelmissä Kvartetti[8] (2002−2011) ja Elokuu[9] (2009–). Viimeisen kerran Valkama esiintyi Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmässä Ihmisen osa huhtikuussa 2013.[10] Suomen Kansallisteatterissa Valkama teki vuonna 2000 Big Maman roolin näytelmässä Kissa kuumalla katolla.
Valkokankaalla Valkama nähtiin muun muassa elokuvissa Murheenkryynin poika, Virtaset ja Lahtiset, Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon, Liian iso keikka ja Uuno Turhapuron veli. Hän myös antoi äänensä eri piirroshahmoille muun muassa piirroselokuvissa Liisa Ihmemaassa, Dinosaurus, Sammakoiden ennustus ja Peppi Pitkätossu.
Yksityiselämä
muokkaaValkama oli kahden näyttelijän, Reino Valkaman ja Irja Nissisen tytär.[3] Vuodesta 1957 hän oli naimisissa näyttelijä Pertti Palon (k. 2010) kanssa. 1960-luvulla pariskunnalle syntyi kolme tytärtä. Heistä Sanna-Kaisa Palo on näyttelijä. Maiju Palo toimii televisioalalla tuotantokoordinaattorina. Vanhin tytär Riitta-Mari asuu New Yorkissa. Näyttelijä Emmi Parviainen on puolestaan Sanna-Kaisa Palon tytär.
Teatterikiinnityksiä
muokkaaTelevisio
muokkaaTelevisiosarjoja
muokkaa- Tapaus Ritva Valkama (1972) – useita rooleja
- Mustat ja punaiset vuodet (1973)
- Iltalintu (1976–1978) – useita rooleja
- Parempi myöhään... (1979–1980) – useita rooleja
- Reinikainen (1982) – omana itsenään
- Ollaan kuin kotonanne (1982) – useita rooleja
- Koettakaa vedellä, vastasi palopäällikkö (1983) – Tuulikki Järvelä
- Musta tuntuu (1985) – Lilli Nygren
- Joulukalenteri (1987 ja 1996) – Vaapukkalan postimestari Olga P. Postinen
- Tiikerihai (1988) – useita rooleja
- Sketsofrenia (1991) – useita rooleja
- Hirveä juttu (1993)
- Napaseutu (1994) – Alma Kujala
- Akkulaturit (1995–1996) – useita rooleja
- Ottaako sydämestä? (1995–1996) – Reetta
- Mahdottoman tavallinen Jorma Laine (1996)
- Verisiskot (1997)
- Kaverille ei jätetä (1999)
Televisio-ohjelmia
muokkaa- Mestari Patelin (1985)
- Maitoa, maitoa! (1987, UIT-revyyn televisiotaltiointi)
- Kanavanvaihtaja (1988, UIT-revyyn televisiotaltiointi)
- Venla-Gaala 1990 (1991, juontajana)
- Haluatko ministeriksi? (2001, TV1:n vappuohjelma)
Elokuvia
muokkaa| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1954 | Olemme kaikki syyllisiä | Leenan huonetoveri |
| 1955 | Isän vanha ja uusi | 2. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa |
| Villi Pohjola | ilotyttö | |
| 1957 | Vihdoinkin hääyö... | |
| 1958 | Murheenkryynin poika | keittäjätär |
| 1959 | Vatsa sisään, rinta ulos! | keittäjätär |
| Virtaset ja Lahtiset | Tuula Virtanen | |
| 1962 | Juurakon Hulda (uudempi tv-versio) | Hulda Juurakko |
| 1964 | Punta vaadittaessa (tv-elokuva) | nainen |
| 1975 | Rakastunut rampa | Mimmi "von" Rumfelt |
| 1977 | Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon | Kreetta Tuura |
| Viimeinen savotta | Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjätär | |
| Metsästys joulun alla | Polven emäntä | |
| 1978 | Piilopirtti | Oili Kukkola |
| 1979 | Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti | Emma Takinainen, trokari |
| 1980 | Tulitikkuja lainaamassa | Miina |
| 1986 | Liian iso keikka | Konstaapeli Eevariitta Raitakari |
| 1989 | Anni tahtoo äidin | isoäiti |
| 1994 | Uuno Turhapuron veli | Signe Karkama |
| 1995 | Ihmeelliset kyyneleet (Petri tårar) | piispa |
Äänirooleja
muokkaa- Liisa Ihmemaassa (1951) – Herttakuningatar
- Peppi Pitkätossu (1997) – rouva Rissanen
- Dinosaurus (2000) – Eema
- Sammakoiden ennustus (2003) – Elise
Lähteet
muokkaa- ↑ Palkinnonsaajat Ida Aalberg -säätiö. Viitattu 25.11.2014.
- ↑ Strömberg, Jari: Näyttelijä Ritva Valkama on kuollut Yle Uutiset. 8.5.2020. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 8.5.2020.
- ↑ a b c d e Lahtinen, Outi: ”Valkama, Ritva (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 262–264. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2014).
- ↑ Valkama Ritva. Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 20.12.2014.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 781. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Alkio, Jyrki: Taiteilijaeläkkeisiin muutoksia. Helsingin Sanomat, 8.5.1996, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Teatterin valtionpalkinto näyttelijä Ritva Valkamalle 10.10.2000. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.11.2014.
- ↑ Kvartetti Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ Elokuu Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 25.1.2014.
- ↑ Näyttelijälegenda Ritva Valkama hyvästeli näyttämöt Ilta-Sanomat. 14.4.2010. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.11.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ritva Valkaman uran vaiheita. Yle Elävä arkisto.
- Valkama, Ritva hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)