Wikipedia

Risto Björlin

suomalainen painija

Risto Uolevi ”Riku” Björlin (s. 9. joulukuuta 1944 Vaasa) on suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painin olympiamitalisti ja Euroopan-mestari. Björlin edusti seuratasolla Vaasan Tovereita, Vaasan Voima-Veikkoja ja Kuortaneen Kuntoa.[1] Hän paini pääasiassa alle 57 kilon sarjassa, johon hän oli poikkeuksellisen pitkä, 170-senttinen.[2]

Risto Björlin
Henkilötiedot
Koko nimi Risto Uolevi Björlin
Syntynyt9. joulukuuta 1944 (ikä 80)
Vaasa
Kansalaisuus  Suomi
Puoliso Riitta Ahonpää
Lapset 2
Uran tiedot
Lempinimi Riku
Aktiivisena 1962–1976
Pituus 170 cm
Paino 57 kg
Laji Paini
Seura
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten kreikkalais-roomalainen paini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia München 1972 57 kg
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Modena 1969 57 kg
Hopeaa Hopeaa Madrid 1974 57 kg
Pronssia Pronssia Västerås 1968 57 kg

Björlin osallistui painiuransa aikana kolmiin olympiakisoihin, joista viimeisissä, Münchenissä 1972 hän voitti pronssimitalin. Björlin sai EM-kilpailuissa pronssia, hopeaa sekä kirkkaimpana saavutuksenaan Euroopan mestaruuden 57-kiloisissa vuoden 1969 kisoista Modenasta.[1]

Omien sanojensa mukaan Björlin ei uhrannut kaikkea urheilulle, vaan keskittyi samanaikaisesti myös perhe- ja siviilielämään. Muidenkaan mielestä hän ei harjoittelijana ollut ”itsensä rääkkääjä”.[3]

Uran alkuvuodet

muokkaa

Björlinin ensimmäinen painiseura oli Vaasan Toverit. Hän saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa vuonna 1962, jolloin hän sijoittui 52-kiloisten sarjassa hopealle Reino Salimäen jälkeen. Seuraavana vuonna hän edusti Vaasan Voima-Veikkoja, voitti Suomen-mestaruuden ja paini neljä ottelua Hälsingborgin MM-kilpailuissa.[4] Tokion 1964 olympialaisten edustuspaikasta hän kilpaili Salimäen kanssa ja voitti tämän toisessa katsastusottelussa pistein 7–0 ensimmäisen ottelun päätyttyä tasan. Tokiossa hän sai vastaansa kaksi kovaa vastustajaa, Italian Ignazio Fabran ja Länsi-Saksan Rolf Lacourin, ja hävisi molemmille.[5]

Björlin siirtyi sarjaa ylemmäksi 57-kiloisiin vuonna 1965. Tässä sarjassa hän pysyikin pitkään, vaikka loppuaikoina se tiesi kovaa laihduttamista ennen punnitusta.[5] Kuortaneelle muuton myötä hän siirtyi edustamaan Kuortaneen Kuntoa.[6] Vuonna 1966 Björlin voitti ensimmäisen Pohjoismaiden-mestaruutensa ja sijoittui Essenin EM-kilpailuissa neljänneksi.[7] Vuonna 1967 hän uusi Pohjoismaiden-mestaruutensa[8] ja sijoittui kärkikuusikkoon Bukarestin MM-kilpailuissa.[7][8] Vuonna 1968 hän voitti kolmannen kerran PM-kultaa [8] ja saavutti pronssia Västeråsin EM-kilpailuissa.[7][8] Méxicon olympialaisissa hän voitti selätyksellä Guatemalan J. Raxon Tubacin (ajassa 4.38) ja Puolan Józef Lipieńin (ajassa 9.00), mutta hävisi pisteillä Jugoslavian Karlo Covicille ja kultaa lopulta voittaneelle Unkarin János Vargalle sijoittuen kahdeksanneksi.[7][9]

EM-kultaa ja olympiapronssia

muokkaa

Vuoden 1969 MM-kilpailuissa Mar del Platassa Björlin karsiutui kolmen ottelun jälkeen,[7] mutta PM-kilpailuissa hän voitti jälleen kultaa.[8] Modenan EM-kilpailut olivat tavallista heikompitasoiset, koska Itäblokin maat lähtivät kisoista pois lippukiistan vuoksi. Björlin otti kisoissa kaksi selkä- ja kaksi työvoittoa, mikä riitti voittamaan kultamitalin ennen Jugoslavian Covicia ja Italian Giuseppe Bognannia.[7]

Itä-Berliinin EM-kilpailuissa 1970 Björlin ei menestynyt,[10] mutta samana vuonna hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden[8] ja sijoittui Edmontonin MM-kilpailuissa kuuden parhaan joukkoon.[10] Sofian EM-kilpailuihin 1971 valittiin Björlinin sijasta nouseva tähti Pertti Ukkola. Katowicen EM-kilpailuissa 1972 Björlin voitti Bulgarian Hristo Traikovin, mutta Traikov voitti lopulta kultaa, ja Björlin sijoittui viidenneksi. SM-kilpailuissa Björlin hävisi Ukkolalle, mutta tuli valituksi Münchenin olympialaisiin 57-kiloisten sarjaan, kun taas Ukkola joutui laihduttamaan 52-kiloisiin.[10]

Münchenin olympialaisissa Björlin joutui viime hetkiin saakka tekemään kovasti töitä päästäkseen punnituksessa alle säädetyn 57 kilon painorajan.[2] Painimatolla hän aloitti urakkansa selättämällä Tanskan Jørn Krogsgaardin ajassa 2.48. Kahdelle seuraavalle vastustajalleen hän oli aiemmin hävinnyt, mutta nyt hän voitti Yhdysvaltain David Hazewinkelin pistein 5–2 ja Korean An Chun-Youngin pistein 4–2. Neljännellä kierroksella Björlin selätti Tšekkoslovakian Jan Neckářin ajassa 1.21 ja sai viidennelle kierrokselle lepovuoron.[10][11] Kahdessa viimeisessä ottelussaan Björlin kärsi pistetappion olympiavoittoa puolustaneelle János Vargalle ja Länsi-Saksan Hans-Jürgen Veilille, mutta kun Neuvostoliiton Rustem Kazakov voitti seitsemännellä kierroksella Vargan, sai Kazakov kultaa, Veil hopeaa ja Björlin pronssia.[11][12]

Vuonna 1973 Björlin jätti Helsingin EM-kilpailut väliin, mutta keskittyminen Teheranin MM-kilpailuihin ei tuonut menestystä. Madridin EM-kilpailuihin 1974 Björlin pääsi vain sen ansiosta, että katsastukset voittanut Pertti Ukkola loukkasi kätensä. Madridissa Björlin saavutti kuitenkin Suomen ainoan mitalin, hopeaa Neuvostoliiton Farhat Mustafinin voittaessa kultaa.[13] Vuonna 1975 Björlin voitti kuudennen Pohjoismaiden-mestaruutensa, tällä kertaa 63 kilon sarjassa.[8][13] Leningradin EM-kilpailuissa keväällä 1976 hän hävisi kummatkin ottelunsa ja lopetti kilpauransa siihen. Kesällä hän toimi vielä Pertti Ukkolan harjoitusvastustajana. Montréalin olympialaisissa Ukkola voitti kultaa.[13]

Painimaton ulkopuolella

muokkaa

Risto Björlin oli yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi.[2] Hän valmistui ammattikoulun levyseppälinjalta, mutta ei tehnyt koskaan tämän alan töitä. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Vaasassa, ensin Jääkäripataljoonassa ja sitten Rannikkopatteristossa.[4]

Huhtikuussa 1965 hän avioitui Riitta Ahonpään kanssa, ja perheeseen syntyivät lapset Marjut (s. 1966) ja Markus (s. 1971). Oy Strömberg Ab:n kojeistoasentajan töistä hän siirtyi 1960-luvun puolivälissä ensimmäiseen pidempiaikaiseen työpaikkaansa, Kuortaneelle liikuntasihteeriksi ja raittiusohjaajaksi.[5] Oman painiuransa jälkeen hän toimi Suomen Painiliiton valmentajana vuosina 1978–1980.[1][3]

Saavutukset

muokkaa
  • Olympiapronssia Münchenissä 1972 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 57 kg)
  • EM-kultaa Modenassa 1969, EM-hopeaa Madridissa 1974 ja EM-pronssia Västeråsissa 1968 (sarja 57 kg)
  • PM-kultaa 1966–1970 (sarja 57 kg), 1975 (sarja 63 kg)
  • SM-kilpailut[14]
    • SM-kultaa 1963 (sarja 52 kg), 1970, 1976 (sarja 57 kg)
    • SM-hopeaa 1962 (sarja 52 kg), 1967, 1968, 1969, 1971, 1972 (sarja 57 kg)
    • SM-pronssia 1974 (sarja 57 kg)
  • 20 maaottelua[1]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Siukonen, s. 23
  2. ↑ a b c Väätäinen, s. 442
  3. ↑ a b Väätäinen, s. 449
  4. ↑ a b Väätäinen, s. 443
  5. ↑ a b c Väätäinen, s. 444
  6. ↑ Väätäinen, s. 444, 446
  7. ↑ a b c d e f Väätäinen, s. 445
  8. ↑ a b c d e f g Wrestlingdatabase
  9. ↑ Kluge, s. 60
  10. ↑ a b c d Väätäinen, s. 446
  11. ↑ a b Kluge, s. 262-263
  12. ↑ Väätäinen, s. 447
  13. ↑ a b c Väätäinen, s. 448
  14. ↑ TUL

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Risto_Björlin&oldid=22769506”