Reija Hirvikoski
Reija Katriina Hirvikoski (s. 23. helmikuuta 1954 Helsinki)[1] on freelancer-lavastaja ja pukusuunnittelija. Koulutukseltaan Hirvikoski on taiteiden tohtori. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1979–1984 lavastustaiteen osastolla ja jatko-opiskelijana 1995–2005. Väitöskirjansa Hirvikoski teki vuonna 2005 aiheesta Tahdon tiellä – lavastajan rooli ja asema (2005). Hirvikoski sai vuonna 2006 valtion taiteilija-apurahan väitöskirjansa tutkimustulosten soveltamiseen ja lisätutkimukseen. Hän toimi Suomen OISTAT-keskuksen puheenjohtajana 2005–2015 ja kansainvälisen OISTAT Performance Design komission puheenjohtajana sekä kansainvälisen OISTATin hallituksessa 2009–2015. Hirvikoski valittiin vuosiksi 2009–2015 Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton (TeMe) puheenjohtajaksi[2] ja nimitettiin näyttämötaiteen taiteilijaprofessoriksi vuosille 2009–2014[3].
| Reija Hirvikoski | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. helmikuuta 1954 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | lavastaja, pukusuunnittelija |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Hirvikoski on palkittu ensimmäisenä suomalaisena naislavastajana Jussi-palkinnolla vuonna 1987 elokuvan Lumikuningatar visuaalisesta suunnittelusta.[4] Hirvikoski on työskennellyt visuaalisena suunnittelijana vuodesta 1979 yhteensä yli sadassa produktiossa: elokuvassa (muun muassa Lumikuningatar 1987), televisiossa (muun muassa MTV3 Uutisstudio 2001) ja teatterissa (muun muassa Kalevala, Helsingin kaupunginteatteri 1984; Virkoja, Oulun kaupunginteatteri 1987; Tiikerin varjo, Teatteri Pieni Suomi 1988; Jos talviyönä matkamies, Helsingin Juhlaviikot 1996; Viivi ja Wagner, Turun kaupunginteatteri 2002; Kunnia, Tampereen Työväen Teatteri 2004; Mania 2004 ja Idiootti 2009, Espoon Kaupunginteatteri; Kauppamatkustajan kuolema, Turun kaupunginteatteri 2005; Elämän musiikki 2006, Elektra 2008 ja Rikos ja rangaistus Oulun kaupunginteatteri 2011; Kainon laulu 2014, Sara ja Erik 2016 ja Kissa kuumalla katolla 2017 Tampereen Työväen Teatteri, Arktinen hysteria Kansallisteatteri 2017, Lempi Rovaniemen Teatteri 2020-2023) sekä Lempi Helsingin kaupunginteatteri 2024. Useat hänen suunnittelemansa lavastukset ovat olleet maailmankantaesityksiä.
Reija Hirvikoski toimi skenografian alan maailmannäyttelyn Prahan Quadrennialin (PQ07) Suomen osaston tuottajana ja näyttelyn suunnitteluryhmässä, PQ11 Suomen osaston kuraattorina ja tuottajana sekä WSD2013/ Cardiff (World Stage Design) kilpailunäyttelyn kansainvälisen kuraattoriryhmän ja palkintoraadin puheenjohtajana. Lisäksi Hirvikoski toimi Valtion näyttämötaidetoimikunnan varapuheenjohtajana (2010–2013).
Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[5].
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993.
- ↑ "Taide- ja kulttuurialojen liiton puheenjohtaja vaihtui" YLE. 19. huhtikuuta 2009. Viitattu 20. heinäkuuta 2009.
- ↑ "Hirvikoski ja Vainio taiteilijaprofessoreiksi" YLE. 28. elokuuta 2009. Viitattu 5. syyskuuta 2009.
- ↑ Toni Lehtinen: Reija Hirvikoski pohtii väitöskirjassaan lavastajan ja ohjaajan välistä suhdetta Turun Sanomat. 4. marraskuuta 2005. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Reija Hirvikosken internetsivusto
- Reija Hirvikoski Elonetissä.
- Reija Hirvikoski Internet Movie Databasessa. (englanniksi)