Wikipedia

Rautaa ja kettinkiä

Kirkan albumi 1973

Rautaa ja kettinkiä on suomalaislaulaja Kirkan vuonna 1973 julkaistu albumi. Se jäi hänen viimeiseksi studioalbumikseen levy-yhtiö Scandialle.

Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Rautaa ja kettinkiä
Kirka
Studioalbumin Rautaa ja kettinkiä kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1973[3]
 Studio  Finnvox, Helsinki
 Julkaistu 1973
 Formaatti LP, MC, CD, digitaalinen
 Tuottaja(t) Matti Laipio
 Tyylilaji poprock, rock, progressiivinen pop[1]
 Kesto 43.40[2]
 Levy-yhtiö Scandia
Muut kannet

Albumin takakansi.
Listasijoitukset

Suomi: 17. (syyskuu 1973)[4]

Kirkan muut julkaisut
Nykyaikaa
1972 		Rautaa ja kettinkiä
1973 		Kirkan parhaita
1974
Singlet albumilta Rautaa ja kettinkiä
  1. ”Varrella virran” / ”Häikäisy oot vaan”
    Julkaistu: 1973

Albumilla on pääasiassa rocktyylistä käännösmateriaalia muun muassa Alice Cooperilta, Doorsilta, Elton Johnilta ja Van Morrisonilta, joista poikkeavat The Islanders -kitaristi Eero Luparin progressiivishenkiset sävellykset ”Hyvä ihminen” ja ”Pyörivä talo”. Levy-yhtiön aloitteesta mukaan tuli myös kevyempää musiikkia. Lauluista tunnetuin on ”Varrella virran”, josta Kirka sai parin vuoden tauon jälkeen ison menestyskappaleen. Albumin tuotti Matti Laipio, ja Kirkaa säestää levyllä hänen oma taustayhtyeensä Islanders sekä Olli Heikkilän johtama studio-orkesteri.

Rautaa ja kettinkiä ei ollut ilmestyessään suuri menestys. Se nousi Suomessa listasijalle 17, ja kriitikot suhtautuivat siihen enimmäkseen varauksellisesti. Albumi on myöhemminkin jäänyt Kirkan tuotannossa melko vähälle huomiolle.

Tausta

muokkaa

Kirkan kaupallinen suosio oli vuosina 1972–1973 taantumassa. Vaikka hänet esimerkiksi valittiin Suosikin vuoden 1972 Grand Prix -äänestyksessä Suomen suosituimmaksi laulajaksi, hänen levynsä eivät myyneet entiseen tapaan. Kirkan edellinen iso hitti ”Mamy Blue” oli ilmestynyt 1971, ja vuoden 1972 singleistä listoilla oli ainoastaan käväissyt ”Pikku veli”. Myöskään albumia Nykyaikaa ei myyty kovinkaan hyvin. Seurannut vuosi 1973 oli jatkunut vaikeana, ja raskaimpana kokemuksena Kirkan isoveli Sammy Babitzin kuoli huhtikuun lopulla auto-onnettomuudessa.[5]

Työstö

muokkaa

Nykyaikaa-albumin vaisuista myyntiluvuista huolimatta levy-yhtiö Scandia antoi Kirkalle uuden mahdollisuuden levyttää albumi, jonka kaikki kappaleet eivät edustaisi valtavirtamusiikkia.[6]

Tuottaja Matti Laipio on muistellut levyn tekemistä:

»En muista, että minulle olisi annettu Scandian johdosta minkäänlaisia myyntipaineita jälkimmäisen albumin menestyksen suhteen. Tuolloin elettiin vielä niitä hetkiä, jolloin levy-yhtiöissä ei ollut siirrytty niin kutsuttuun taskulaskinaikaan. Ainoa mistä piti pitää huolta oli se, ettei studiossa kulunut levytettäessä liian monta työpäivää, koska Scandia maksoi muusikoille liiton taksat.[6]»

Albumi nauhoitettiin Helsingin Finnvox-studiossa.[7] Matti Laipio ei ollut tyytyväinen albumin äänimaailmaan, joka jäi hänen mielestään miksauksessa liian vaatimattomaksi. Myös rumpuja hän piti liian ohuen kuuloisina.[6]

Etukannen kuvan otti Olavi Kaskisuo ja takakannen mustavalkoiset studiokuvat Jarmo Santavuori.[7]

Musiikki

muokkaa

Tyyli

muokkaa

Rautaa ja kettinkiä on Kirkan aiempiin albumeihin verrattuna ilmaisultaan ja soitoltaan rauhallisempi.[8] Petri Lahti kuvaa sen edustavan ”maanläheistä rockia eri sävyin”. Kappaleet valikoituivat Matti Laipion levykokoelmasta, Scandian näytelevyistä ja Kirkan keikkaohjelmistosta.[9] Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia (1998) mainitsee albumilla olevan muutamia ”jytäraitoja”.[10] Edellinen Nykyaikaa-levy oli sisältänyt myös englanniksi laulettuja lauluja, mutta nyt Kirka palasi kokonaan suomenkieliseen materiaaliin.[11]

Suomen listoilla saavuttivat vuonna 1973 suurta menestystä glam rock ja purukumipop, mutta muusikoiden keskuudessa suurinta arvostusta nautti progressiivinen rock. Sen henkeä albumilla edustavat taustayhtye The Islandersin kitaristin Eero Luparin sävellykset ”Hyvä ihminen” ja ”Pyörivä talo”.[11]

»Saimme bändin ja Kirkan kanssa levy-yhtiöltä vihreää valoa monille ideoillemme. Kohtuuden nimissä toki on todettava, että yhtiö piti huolta siitä, ettei homma livennyt ”liian rokiksi ja jopa progeksi”. Mukana oli siis myös perinteisempää tavaraa, joiden sovituksista vastasi Olli Heikkilä. Hyvä niin. Saatiin aikaan monipuolinen kokonaisuus.»
(Eero Lupari, taustayhtye The Islandersin kitaristi[8])

Kirkaa säestää levyllä kappaleesta riippuen The Islanders, Olli Heikkilän johtama studio-orkesteri sekä joukko yksittäisiä soittajia. Islandersin kokoonpanoon kuuluvat albumilla Eero Lupari (kitara), Kari Kuusamo (urut ja piano), Jarkko Leivo (bassokitara) ja Ismo Kätkä (rummut). Muita muusikoita ovat esimerkiksi Juhani Aaltonen (huilu), Pekka Pöyry (huilu), Esa Kotilainen (syntetisaattori), Matti Oiling (rummut), Carita Holmström (taustalaulu) ja Nono Söderberg (akustinen kitara).[12] Kirka itse soittaa huuliharppua kappaleessa ”Ihmeihminen”.[6]

Kappalemateriaali

muokkaa
Ääninäytteet
Avausraita ”Yeah Yeah Yeah” on peräisin Alice Cooperin tuotannosta.
”Daniel” on käännös Elton Johnin samannimisestä kappaleesta.
”Pyörivä talo” on toinen albumin kahdesta Eero Luparin progressiivisvaikutteisesta sävellyksestä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kirkan vuoden 1973 kesäshow’n teemana oli ollut musta magia, jota korostettiin ruumisarkuilla, tikareilla, torahampailla ja tummilla samettiviitoilla. Aihepiiri näkyi myös Rautaa ja kettinkiä -albumilla, jolle valittiin kaksi käännöskappaletta kauhurokkari Alice Cooperilta, ”Yeah Yeah Yeah” sekä ”Be My Lover” eli ”Soitellaan”. Käännösmateriaalia levylle tuli myös esimerkiksi The Doorsilta (”Get Up and Dance” eli ”Tulkaa tömistämään”), Elton Johnilta (”Daniel”), Neil Youngilta (”Heart of Gold” eli ”Ihmeihminen”) ja Van Morrisonilta (”Gypsy”).[11]

Alice Cooperilta käännetty avausraita ”Yeah Yeah Yeah” on ”jytäkappale”, jossa kuullaan säröistä kitaraa. Musiikillisesti se jatkaa Nykyaikaa-albumin linjaa.[8] Säestäjänä toimii Islanders täydennettynä huuliharppua soittavalla Harri Saksalalla.[12]

Elton Johnin ”Danielin” käänsi suomeksi Kari Tuomisaari. Kappaleessa on paljon symboliikkaa, ja myös alkuperäisversiossa viitataan taivaaseen. Sen äänittämiseen liittyi vahvoja tunnetiloja, koska Kirka yhdisti Tuomisaaren sanoituksen hiljattain kuolleeseen isoveljeensä Sammyyn: ”Oi kuinka häntä kaipaankaan / Daniel, mun veljein, vanhin meistä sä oot”. Juhani Aaltonen ja Pekka Pöyry soittavat kappaleessa huiluja ja Esa Kotilainen Moog-syntetisaattoria.[8]

”Häikäisy oot vaan” on Arto Sotavallan käännös brittiläisen glam rock -yhtye Sladen kappaleesta ”Gudbuy T’Jane”.[13] Sen tekemisessä turvauduttiin nauhanopeuden säätelyyn, kun paikoin hyvin korkealta laulettava kappale osoittautui Kirkalle haasteelliseksi. Lauluraitaa äänitettäessä nauhaa ensin hidastettiin ja sitten palautettiin normaaliksi osuuden valmistuttua.[6]

”Hyvä ihminen” on Eero Luparin kirjoittama kappale, jonka julkaisi alun perin hänen aiempi yhtyeensä Apollo vuonna 1970 ainoaksi jääneellä nimikkoalbumillaan. Lupari soitti levyä kotonaan Kirkalle, joka piti kappaleesta ja halusi levyttää sen itsekin. Kirkan toiveesta hänen versiostaan tehtiin huomattavasti hidastempoisempi, koska hän halusi tulkita sen mahdollisimman rauhallisesti ja legatona. Julius Heikkilä soittaa kappaleessa oboeta.[8]

”Kun luovun” on country rock -vaikutteinen kappale, joka on alkujaan yhdysvaltalaisen Bread-yhtyeen esitys ”Sweet Surrender”.[14]

Albumin suurin hitti on ”Varrella virran”, joka on myös Kirkan koko uran tunnetuimpia kappaleita.[8] Se on aiheeltaan luonnonsuojeluteemainen. Sanoituksessa kaupunkilaismies lähtee tyttöystävänsä kanssa telttailemaan ja uimaan joelle, mikä johtaa saasteiden aiheuttamaan sairastumiseen. Hyvin ideologisesta ja raskasteollisuuden vastaisesta sanomastaan huolimatta ”Varrella virran” -kappaleesta tuli suosittu yhteislaulu, mitä edesauttoivat tamburiini ja sykkivä rytmi sekä kuoron vahva osuus kertosäkeessä. Alkuperäisen englanninkielisen version ”Down by the River” levytti Albert Hammond, ja suomenkielisen tekstin kirjoitti Pertti Reponen.[15]

”Pyörivä talo” on toinen albumin kahdesta Eero Luparin sävellyksestä. Lupari oli tehnyt sen armeija-aikanaan omaksi ilokseen ja soittanut sitä armeijan viihdetilauksissa. Lupari on kertonut kokeilleensa kappaleessa akustisella kitaralla soitettuja epätyypillisiä sointuja niitä sopivasti ”murtamalla”.[8]

Julkaisu ja vastaanotto

muokkaa

Myynti ja painokset

muokkaa

Scandian julkaisema Rautaa ja kettinkiä nousi Suomessa listalle syyskuussa 1973 ja oli 17 listaviikon aikana parhaimmillaan sijalla 17.[16] Albumi ei ollut suuri myyntimenestys. Tuottaja Laipio vastaanotti levy-yhtiön johdolta viestin, jonka mukaan se ”meni omilleen”.[14] Levy on jäänyt Kirkan tuotannossa melko vähälle huomiolle.[8] Rautaa ja kettinkiä jäi myös Kirkan viimeiseksi Scandian julkaisemaksi studioalbumiksi, sillä hänen yli kuusivuotinen jaksonsa yhtiössä päättyi samana vuonna.[17]

Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä sekä C-kasettina, jonka julkaisi Scandian sijaan Finnlevy. Ensimmäisen CD-version julkaisi vuonna 2007 Warner Music Finland. Svart Records julkaisi vuonna 2016 kaksi uutta vinyylipainosta, joista toinen oli painettu mustalle ja toinen keltaiselle vinyylille.[18][19]

Arvioita

muokkaa

Monet kriitikot suhtautuivat albumiin varauksellisemmin kuin Kirkan edelliseen Nykyaikaa-levyyn. Ilta-Sanomissa Tommi Liuhala kirjoitti, että ”sangen sovinnaisiin kappalevalinnoin on pyritty pääsemään eroon irti edellisen levyn aiheuttamasta myynnillisestä umpikujasta”. Liuhalan mielestä ”koko touhu on vajonnut entisestään, jota korostavat heikot studiosoinnit ja keskeneräisen tuntuiset sovitukset”. Apu-lehden Eino Leino oli myönteisempi. Hänen mielestään albumi todistaa, että väitteet Kirkan kriisistä ja paikallaan polkemisesta urallaan voidaan unohtaa. Eniten Leino kehui ”Varrella virran” -hittiä. Leino myös mainitsi Kirkan ristiriitaisen aseman suurien menestysodotusten, jatkuvan uusiutumisen ja kunnianhimoisen musiikin välissä.[17]

Esko Lehtonen kuvaa Suomalaisen rockin tietosanakirjassa (1983) Rautaa ja kettinkiä -albumia ”melko vaisuksi LP:ksi”. Lehtonen pitää albumin ainoana valopilkkuna Eero Luparin sävellystä ”Pyörivä talo”, jossa oli ”edes koetettu hakea jonkinlaisia uusia soundeja surkeiden käännösversioiden sijaan”.[20]

Rautaa ja kettinkiä on jäänyt Kirkan tuotannossa melko vähälle huomiolle. Sen äänimaailma on jakanut mielipiteitä myöhemminkin. Toiset pitävät sitä jälkeenjääneenä, osa taas kehuu sitä lämpimäksi ja retroksi.[8]

Kappalelista

muokkaa

A-puoli

  1. Yeah Yeah Yeah – 3.43 (”Yeah Yeah Yeah”, säv. ja alkup. san. Alice Cooper & Michael Bruce, san. Kari Tuomisaari, sov. Eero Lupari)
  2. Daniel – 3.50 (”Daniel”, säv. ja alkup. san. Elton John & Bernie Taupin, san. Kari Tuomisaari, sov. Eero Lupari)
  3. Häikäisy oot vaan – 3.20 (”Gudbuy T’Jane”, säv. ja alkup. san. Noddy Holder & Jim Lea, san. Arto Sotavalta, sov. Eero Lupari)
  4. Hyvä ihminen – 5.08 (säv. san. & sov. Eero Lupari)
  5. Gypsy – 3.17 (”Gypsy”, säv. ja alkup. san. Van Morrison, san. Kari Tuomisaari, sov. Olli Heikkilä)
  6. Kun luovun – 2.30 (”Sweet Surrender”, säv. ja alkup. san. David Gates, san. Saukki, sov. Olli Heikkilä)

B-puoli

  2. Varrella virran – 3.09 (”Down by the River”, säv. ja alkup. san. Albert Hammond, Mike Hazlewood, san. Pertti Reponen, sov. Olli Heikkilä)
  3. Soitellaan – 3.09 (”Be My Lover”, säv. ja alkup. san. Michael Bruce, san. Kari Tuomisaari, sov. Eero Lupari)
  4. Ihmeihminen – 3.07 (”Heart of Gold”, säv. ja alkup. san. Neil Young, san. Kari Tuomisaari, sov. Olli Heikkilä)
  5. Siskosein – 4.02 (”Sister Jane”, säv. ja alkup. san. Nicky Chinn & Mike Chapman, san. Pertti Reponen, sov. Olli Heikkilä)
  6. Pyörivä talo – 5.20 (säv. san. & sov. Eero Lupari)
  7. Tulkaa tömistämään – 2.31 (”Get Up and Dance”, säv. ja alkup. san. Ray Manzarek & Robby Krieger, san. Kari Tuomisaari, sov. Eero Lupari)[12]

Single

muokkaa
”Varrella virran” / ”Häikäisy oot vaan” (1973, Scandia KS 897)
  1. Varrella virran
  3. Häikäisy oot vaan[18]

”Varrella virran” oli Kirkan ensimmäinen isompi hitti sitten vuoden 1971 ja kappaleen ”Mamy Blue”.[11] Se oli Mitä Suomi soittaa -listalla korkeimmillaan neljäntenä syyskuussa 1973.[21]

Painokset

muokkaa
Formaatti Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu
LP Scandia SLP 587 1973[18]
MC Finnlevy SDE 155 1973[18]
CD Warner 50-51442-0690-2-0 2007[22]
LP Svart SVR414
(musta vinyyli) 		2016[19]
LP Svart SVR414
(keltainen vinyyli) 		2016[19]

Tekijät

muokkaa

Muusikot

muokkaa

The Islanders

muokkaa

Islanders soittaa kappaleissa ”Yeah Yeah Yeah”, ”Daniel”, ”Häikäisy oot vaan”, ”Hyvä ihminen”, ”Soitellaan”, ”Pyörivä talo” ja ”Tulkaa tömistämään”.

  • Eero Lupari – sähkökitara (”Yeah Yeah Yeah”, ”Häikäisy oot vaan”, ”Hyvä ihminen”, ”Soitellaan” ja ”Pyörivä talo”), akustinen kitara (”Daniel”, ”Soitellaan” ja ”Pyörivä talo”), taustalaulu (”Daniel” ja ”Hyvä ihminen”), kättentaputukset (”Häikäisy oot vaan” ja "Tulkaa tömistämään”)
  • Kari Kuusamo – urut (”Yeah Yeah Yeah”, ”Daniel”, ”Hyvä ihminen” ja ”Pyörivä talo”), piano (”Hyvä ihminen”, ”Pyörivä talo” ja ”Tulkaa tömistämään”), sähköpiano (”Soitellaan”), kättentaputukset (”Häikäisy oot vaan” ja ”Tulkaa tömistämään”)
  • Jarkko Leivo – bassokitara
  • Ismo Kätkä – rummut, kättentaputukset (”Häikäisy oot vaan” ja ”Tulkaa tömistämään”), lyömäsoittimet (”Soitellaan”), tamburiini (”Pyörivä talo”)[8]

Studio-orkesteri

muokkaa

Olli Heikkilän johtama orkesteri soittaa kappaleissa ”Gypsy”, ”Kun luovun”, ”Varrella virran”, ”Ihmeihminen” ja ”Siskosein”. Yksittäisiä muusikoita esiintyy myös Islandersin säestämissä kappaleissa.

  • Juhani Aaltonen – huilu (”Daniel”, ”Gypsy”)
  • Monica Aspelund – taustalaulu (”Varrella virran”)
  • Kari Fall – taustalaulu (”Gypsy”, ”Varrella virran”, ”Soitellaan”, ”Ihmeihminen”, ”Siskosein” ja ”Tulkaa tömistämään”)
  • Kalle Fält – taustalaulu (”Tulkaa tömistämään”)
  • Carita Holmström – taustalaulu (”Gypsy” ja ”Tulkaa tömistämään”)
  • Unto Haapa-aho – baritonisaksofoni (”Gypsy”)
  • Kyösti Haatanen – taustalaulu (”Varrella virran” ja ”Siskosein”)
  • Julius Heikkilä – sopraanosaksofoni (”Daniel”), oboe (”Hyvä ihminen”)
  • Sointu Huuskonen – sähköbassopasuuna (”Siskosein”)
  • Nappi Ikonen – rummut (”Kun luovun”)
  • Ilpo Kallio – rummut (”Varrella virran” ja ”Siskosein”)
  • Esa Katajavuori – piano (”Varrella virran”), sähköpiano (”Siskosein”)
  • Matti Koskiala – rummut (”Ihmeihminen”)
  • Esa Kotilainen – Moog-syntetisaattori (”Daniel”)
  • Mervi Kuhanen – taustalaulu (”Gypsy” ja ”Tulkaa tömistämään”)
  • Reino Laine – lyömäsoittimet (”Ihmeihminen”)
  • Jari Lappalainen – 12-kielinen kitara (”Gypsy”), taustalaulu (”Soitellaan” ja ”Ihmeihminen”)
  • Heikki Laurila – akustinen kitara (”Gypsy”, ”Ihmeihminen” ja ”Siskosein”), sähkökitara (”Kun luovun” ja ”Varrella virran”)
  • Reijo Lehtovirta – alttosaksofoni (”Gypsy”)
  • Kai Lind – taustalaulu (”Gypsy”, ”Soitellaan”, ”Ihmeihminen” ja ”Siskosein”)
  • Esko Linnavalli – sähköpiano (”Siskosein”)
  • Martti Metsäketo – taustalaulu (”Siskosein”)
  • Matti Oiling – rummut (”Gypsy”)
  • Pekka Pöyry – huilu (”Daniel”)
  • Roy Rabb – steel-kitara (”Varrella virran”)
  • Esko Rosnell – hiekkaputki (”Daniel”), tamburiini (”Kun luovun”), lyömäsoittimet (”Siskosein”)
  • Kai Ruohonen – taustalaulu (”Varrella virran”)
  • Harri Saksala – huuliharppu (”Yeah Yeah Yeah”), taustalaulu (”Soitellaan” ja ”Ihmeihminen”)
  • Jaakko Salo – piano (”Gypsy”)
  • Erkki Seppä – bassokitara (”Gypsy”, ”Kun luovun”, ”Varrella virran”, ”Ihmeihminen” ja ”Siskosein”)
  • Christian Schwindt – lyömäsoittimet (”Gypsy” ja ”Varrella virran”)
  • Nono Söderberg – 12-kielinen kitara (”Gypsy” ja ”Ihmeihminen”), akustinen kitara (”Kun luovun” ja ”Varrella virran”), sähkökitara (”Siskosein”)
  • Irma Tapio – taustalaulu (”Gypsy”, ”Varrella virran” ja ”Tulkaa tömistämään”)[8]

Jousiryhmät

muokkaa

”Kun luovun”:

”Varrella virran”:

  • Jouni Heinonen, Pertti Kiri, Erkki Lasonpalo, Jorma Rahkonen ja Olavi Rignell – viulut
  • Juhani Homanen ja Jorma Taivainen – alttoviulut
  • Pentti Palmu ja Veli-Pekka Räsänen – sellot

”Siskosein”:

  • Jouni Heinonen, Pertti Kiri, Olavi Rignell, Rauno Salminen ja Jorma Ylönen – viulut
  • Jorma Bergman ja Juhani Homanen – alttoviulut
  • Károly Garam ja Pentti Palmu – sellot

”Pyörivä talo”:

  • Kyösti Haatanen, Jouni Heinonen, Juhani Homanen, Pertti Kiri, Olavi Rignell, Rauno Salminen ja Jorma Ylönen – viulut
  • Jorma Bergman – alttoviulu
  • Károly Garam ja Pentti Palmu – sellot[8]

Muut

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Rautaa ja kettinkiä by Kirka (Album, Pop Rock): Reviews, Ratings, Credits Rateyourmusic.com. Viitattu 6.12.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Rautaa ja kettinkiä - Album by Kirka Spotify.com. Viitattu 6.12.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Fenno – Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 (Teoshaussa rajauksella ”levy” hakusanalla ”Rautaa ja kettinkiä”) Fenno.musiikkiarkisto.fi. Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 16.12.2024.
  4. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 180. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  5. ↑ Lahti 2022, s. 150, 160, 163.
  6. ↑ a b c d e Lahti 2022, s. 166.
  7. ↑ a b Rautaa ja kettinkiä -albumin takakannen tiedot, Scandia-Musiikki SLP 587, 1973.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l Seppänen, Arttu: Rautaa ja kettinkiä -vinyylialbumin esittelyteksti, Svart Records SVR414, 2016.
  9. ↑ Lahti 2022, s. 294.
  10. ↑ Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia, s. 202. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
  11. ↑ a b c d Lahti 2022, s. 165.
  12. ↑ a b c d Rautaa ja kettinkiä -vinyylialbumin liitteen kappale- ja soittajatiedot, Svart Records SVR414, 2016.
  13. ↑ Lahti 2022, s. 294.
  14. ↑ a b Lahti 2022, s. 295.
  15. ↑ Lahti 2022, s. 163–164.
  16. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 180. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  17. ↑ a b Lahti 2022, s. 167.
  18. ↑ a b c d Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 15.12.2024.
  19. ↑ a b c Levytykset Kirka.fi. Viitattu 15.12.2024.
  20. ↑ Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1, s. 251. Tampere: Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6
  21. ↑ Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4. Suuri suomalainen listakirja, s. 143–144. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1
  22. ↑ Rautaa ja kettinkiä by Kirka (Album; Warner Finland; 50-51442-0690-2-0) Rateyourmusic.com. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rautaa_ja_kettinkiä&oldid=22907555”