William Randal Cremer (18. maaliskuuta 1828 Fareham22. heinäkuuta 1908[1]) oli brittiläinen pasifisti ja alahuoneen jäsen. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1903.[2] Hänen elämänsä varhaisvaihetta sävytti köyhyys ja sen jälkeen vahva sitoutuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja politiikkaan.

Randal Cremer
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1828
Fareham
Kuollut22. heinäkuuta 1908 (80 vuotta)
Poliitikko
Tunnustukset

Nobel-palkinto Nobelin rauhanpalkinto

Tausta

muokkaa

Willian Randal Cremer syntyi työläisperheeseen. Hänen isänsä oli maalari ja hänellä oli kaksi sisarta. Hänen äitinsä jäi yksin kolmen lapsensa kanssa, kun isä jo varhain hylkäsi perheensä. Äiti oli syvästi uskonnollinen (metodisti) ja pani poikansa uskonnolliseen kouluun aina 12-vuotiaaksi saakka. Koulun jälkeen hän pääsi puusepän oppiin. Kuitenkin puusepän oppilaanakin hän seurasi erilaisia kursseja.

Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1876 ja toinenkin melkoisen pian avioitumisen jälkeen vuonna 1884.

Yhteiskunnallinen herääminen

muokkaa

Cremer lähti 1852 Lontooseen tarkoituksena toimia kaupungissa puuseppänä. Hän kiinnostui ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta ja liittyi siihen.

Cremer valittiin 1858 toimikuntaan, joka työskenteli yhdeksäntuntisen työpäivän puolesta. Hän osallistui myös ammattiyhdistyksen ulkopuoliseen poliittiseen toimintaan ja tuki näin kansainvälistä toimintaa puolalaisten puolesta heidän kapinoidessaan venäläisiä vastaan. Hän oli vastaanottamassa Garibaldin tämän vieraillessa Britanniassa.

Cremer osallistui 1864 Työläisten rauhanyhdistyksen (Working men’s peace association) perustamiseen. Yhdistyksen toimintaan osallistui myös Karl Marx ja muut eurooppalaiset sosialistit. Vuonna 1865 hänet valittiin yhdistyksen kunniasihteeriksi. Hän kuitenkin erosi yhdistyksen jäsenyydestä vuonna 1867 vastalauseena liialliselle aatteellisuudelle.

Cremer pyrki 1868 parlamenttiin, mutta ei tullut valituksi. Vaaliohjelmassaan hän ilmaisi tahtonsa luoda sellainen kansainvälinen sovittelujärjestelmä, joka estäisi aseelliset konfliktit. Myöskään vuoden 1874 vaaleissa hän ei päässyt parlamenttiin. Äänestäjien määrää lisänneiden alahuoneen vaalilakiin tehtyjen muutosten vuoksi hän kuitenkin pääsi alahuoneeseen. Hän tuli useita kertoja valituksi vuosien 1885 ja 1895 välisenä aikana Itä-Lontoossa sijaitsevan Haggerstonen vaalipiirin edustajana. Vuoden 1895 vaaleissa häntä ei valittu, mutta vuoden 1900 vaalit olivat hänelle jälleen menestykselliset, ja hän oli kuolemaansa saakka alahuoneen jäsen.

Rauhan puolesta toimiminen

muokkaa

Vuonna 1870 käyty Ranskan ja Preussin välinen sota sai Cremerin lopullisesti sodanvastaiseen toimintaan rauhan puolesta. Hän toimi Britannian puolueettomuuden puolestapuhujana tämän sodan aikana. Hän siis perusti työläisten rauhanyhdistyksen ja toimi sen sihteerinä. Tämän yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena oli saada aikaan kansainvälinen konfliktien sovitteluelin.

Vuonna 1888 hän johti Britannian alahuoneen edustajien delegaatiota kokouksessa, josta tuli historiallinen. Hän tapasi Frédéric Passyn, joka oli kiinnostunut Cremerin toiminnasta ja tämä tapaaminen, jossa oli mukana lukuisia muitakin maita kuin Ranska ja Britannia eli Italian, Espanjan, Tanskan, Unkarin, Belgian ja Yhdysvaltojen edustajat, joita oli yhteensä 96 edustajaa, perustivat Parlamenttien välisen liiton (Union interparlementaire (UIP), Inter-Parliamentary Union (IPU)). Frédéric Passy valittiin uuden järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sekä Cremer ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi sekä brittiläisen sektion sihteeriksi.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Randal Cremer nobelprize.org. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  2. The Nobel Peace Prize 1903 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)