Rallin Euroopan-mestaruussarja
Rallin EM-sarja (engl. FIA European Rally Championship) on Kansainvälisen autoliiton FIA:n Euroopassa vuosittain järjestämä rallikilpailujen sarja, jossa ratkaistaan kuljettajien, kartanlukijoiden ja tallien Euroopan mestaruudet. Nykyisin sarjaan kuuluu kahdeksan rallia, joista puolet ajetaan asfaltti- ja puolet sorateillä.
| Rallin Euroopan-mestaruussarja | |
|---|---|
 |
|
| Järjestäjä | FIA |
| Luokka | ralli |
| Ensimmäinen kausi | 1953 |
| Rengasvalmistaja(t) |
P Pirelli M Michelin MR MRF H Hankook |
| Kuljettajien mestari |
 Efrén Llarena |
| Tallien mestari |
 Team MRF Tyres |
| Virallinen kotisivu | |
Sarja on perustettu vuonna 1953, ja EM-tittelit on ratkottu sen jälkeen joka vuosi. Historian monien eri vaiheiden jälkeen EM-sarja on nykyään arvostetuimpia FIA:n alueellisia rallimestaruussarjoja. Suomalaiskuljettajista rallin Euroopan mestaruuden ovat voittaneet Rauno Aaltonen (1965), Pauli Toivonen (1968), Juho Hänninen (2012) ja Esapekka Lappi (2014).
Historiaa
muokkaaRallin EM-sarja perustettiin vuonna 1953, ja se oli parinkymmenen vuoden ajan yksi maailman ehdottomasti arvostetuimmista rallisarjoista. 1960-luvulla Euroopan mestareiksi kruunattiin mm. suomalaiset rallilegendat Rauno Aaltonen ja Pauli Toivonen. Autonvalmistajien kiinnostus EM-sarjaa kohtaan alkoi kuitenkin laskea 1970-luvulla, kun vuonna 1970 perustettiin MM-sarjaa edeltänyt Autonvalmistajien kansainvälinen mestaruussarja, johon EM-sarjasta siirtyi seitsemän rallia. Varsinaisen MM-sarjan perustaminen vuonna 1973 ja MM-titteleiden jakaminen vuodesta 1979 alkaen myös kuljettajille vähensivät EM-sarjan kiinnostavuutta edelleen.[1]
1970-luvulla rallien lukumäärä EM-sarjassa kasvoi hurjaa vauhtia. Vuosikymmenen alussa EM-status oli vuosittain noin parillakymmenellä kilpailulla, mutta vuosikymmenen lopulla lukumäärä lähenteli jo viittäkymmentä. Samalla kun rallien määrä kasvoi, EM-sarjassa otettiin 1970-luvulla käyttöön rallikohtaiset pistekertoimet (1–4), joilla rallista saatavien EM-pisteiden määrä kerrottiin. Arvostetuimmista kilpailusta pisteitä sai siis nelinkertaisesti verrattuna ralleihin, joiden kerroin oli 1. Rallien hurja lukumäärä ja eri kertoimet tekivät EM-tilanteen kehittymisen seuraamisesta kauden aikana hyvin vaikeaa, etenkin kun EM-tittelistä kilpailevat kuljettavat eivät välttämättä osallistuneet lainkaan samoihin kilpailuihin. Tilanne ei juuri helpottunut, kun kertoimet muutettiin 1980-luvun lopulla muotoon 2-5-10-20, mikä lisäsi arvostetuimpien rallien painoarvoa. EM-sarjaan kuuluvien rallien lukumäärä kuitenkin säilyi viidenkymmenen tuntumassa aina vuoteen 2003 saakka.[1][2] Ennätysvuonna 1998 sarjaan kuului peräti 58 kilpailua.[3]
Vuonna 2004 EM-sarjaan tehtiin suuria uudistuksia, kun kilpailujen lukumäärää pudotettiin edelliskauden viidestäkymmenestä yhdeksään. Uudistetuun sarjaan otettiin mukaan ainoastaan rallit, joiden pistekerroin oli ollut 20. Muista kilpailuista muodostettiin alueellisia rallicupeja. Samalla pistekertoimista luovuttiin ja pisteitä jaettiin kahdeksalle parhaalle FIA:n muistakin luokista tutulla kaavalla 10-8-6-5-4-3-2-1. Myöhemmin sarjan sääntöjä muutettiin vielä niin, että kunkin kilpailupäivän nopeimmille alettiin jakaa bonuspisteitä (3-2-1), minkä toivottiin kannustavan rallissa jo keskeyttäneitä kuljettajia jatkamaan kilpailua seuraavana päivänä. Lisäksi EM-pisteitä saivat vain koko sarjaan ilmoittautuneet kuljettajat. Tällä pyrittiin siihen, etteivät vain yksittäisiin kilpailuihin osallistuvat paikalliset kuljettajat sotkisi kilpailua EM-tittelistä. Vuonna 2010 siirryttiin muiden FIA-kilpasarjojen tapaan pistelaskukaavaan 25-18-15-12-10-8-6-4-2-1 ja kilpailupäiväbonukset jaettiin viidelle parhaalle 7-5-3-2-1.[1][2]
Seuraava huomattavampi muutos EM-sarjaan tapahtui vuonna 2013, kun se yhdistyi vuonna 2006 perustetun kansainvälisen Intercontinental Rally Challenge (IRC) -rallisarjan kanssa. Samalla EM-sarjalle saatiin promoottori, kun IRC-sarjan promoottorina toiminut Eurosport siirtyi sarjojen yhdistymisen myötä EM-sarjan promoottoriksi.[4] Uudistuneeseen sarjaan otettiin mukaan kilpailuja sekä edelliskauden EM-sarjasta että IRC:stä.[2]
Vuonna 2020 EM-sarjan pisteidenlaskujärjestelmää uudistettiin jälleen. Pisteitä alettiin jakaa jokaisen kilpailun 15 parhaalle kaavalla 30-24-21-19-17-15-13-11-9-7-5-4-3-2-1. Lisäksi kunkin kilpailupäivän viidelle parhaalle jaettavia bonuspisteitä vähennettiin kaavan 5-4-3-2-1 mukaiseksi.[5]
Vuonna 2022 EM-sarjan promoottoriksi vaihtui rallin MM-sarjan promoottorina toimiva WRC Promoter GmbH -yhtiö. Käyttöön otettiin muun muassa MM-sarjasta tuttu Power Stage -erikoiskoe ja kilpailupäiväkohtaisista bonuspisteistä luovuttiin. Lisäksi jokainen erikoiskoe alettiin televisioida ja striimata suorana lähetyksenä.
EM-sarja nykyisin
muokkaaAutot ja luokat
muokkaaEM-sarjassa kilpaillaan nykyisin kolmessa yleisessä luokassa ja yhdessä junioriluokassa. Pääluokka ERC on tarkoitettu Rally2-luokitelluille autoille, ERC3-luokassa kilpaillaan Rally3-autoilla ja ERC4-luokassa sekä Rally4- että Rally5-autoilla. Junioreiden EM-sarja on tarkoitettu korkeintaan 27-vuotiaille kuljettajille, ja se ajetaan Rally4- ja Rally5-autoilla.[6]
Näiden lisäksi on myös muita EM-rallien yhteydessä järjestettäviä oheissarjoja. Tällainen on esimerkiksi ERC Open -luokka, josta ei jaeta virallista FIA:n mestaruustitteliä ja johon voi osallistua Rally2 Kit- ja RGT-luokitelluilla autoilla sekä vanhan N4-ryhmän autoilla. Toksport-talli järjestää omaa matalan kynnyksen sarjaa nimeltä Clio Trophy by Toksport WRT, jossa ajetaan Renault Clio Rally5 -autoilla. Lisäksi alle 28-vuotiaille kuljettajille järjestetään valikoiduissa EM-ralleissa ERC-Michelin Talent Factory -sarjaa, jossa ajetaan Michelinin renkailla varustetuilla Rally2-autoilla.[6]
Kilpailuformaatti
muokkaaLukuun ottamatta koronaviruspandemian sotkemaa kautta 2020 EM-sarja on koostunut vuodesta 2017 lähtien kahdeksasta eri puolilla Eurooppaa järjestettävästä rallikilpailusta, joista noin puolet ajetaan asfaltti- ja puolet sorateillä. Yksittäisten rallien tulosten perusteella kilpailijoille jaetaan EM-pisteitä, ja kauden päätyttyä eniten pisteitä kerännyt kuljettaja, kartanlukija ja talli kruunataan Euroopan mestareiksi. ERC-, ERC3- ja ERC4-luokissa yhteispisteisiin huomioidaan seitsemän parasta kilpailua, junioreiden EM-sarjassa viisi parasta.[6]
Siinä missä MM-sarjassa kilpailutapahtumat kestävät valmisteluineen ja nuotituksineen noin viikon, EM-sarjan rallit ovat huomattavasti lyhyempiä: ne kestävät vain neljä päivää eli käytännössä torstaista sunnuntaihin. Ensimmäiset puolitoista päivää on varattu nuotitukselle, jonka jälkeen perjantaina järjestetään testierikoiskoe. Rally2-kilpailijat ajavat sen ensin kaksi kertaa läpi vapaana harjoituksena ja kolmannella kerralla aika-ajona, jonka tulosten perusteella kilpailijat saavat valita lähtöpaikkansa rallin ensimmäiseen varsinaiseen kilpailupäivään. Muut kilpailijat ajavat aika-ajon jälkeen oman shakedowninsa. Perjantai päättyy yleensä rallin viralliseen lähtöseremoniaan ja mahdollisesti lyhyeen yleisöerikoiskokeeseen.[6]
Lauantai ja sunnuntai ovat varsinaiset kilpailupäivät. Kaudesta 2022 lähtien EM-rallit päättyvät sunnuntaina ajettavaan Power Stage -erikoiskokeeseen, josta jaetaan bonuspisteitä EM-sarjaan. Power Stage -pisteet korvasivat kahdella aiemmalla kaudella jaetut päiväkohtaiset bonuspisteet. Alla olevassa taulukossa on kerrottu, miten EM-pisteet ralleista jaetaan.[6]
| Sija | 1. | 2. | 3. | 4. | 5. | 6. | 7. | 8. | 9. | 10. | 11. | 12. | 13. | 14. | 15. |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Rallin lopputulokset | |||||||||||||||
| Pisteet | 30 | 24 | 21 | 19 | 17 | 15 | 13 | 11 | 9 | 7 | 5 | 4 | 3 | 2 | 1 |
| Bonuspisteet Power Stagen nopeimmille | |||||||||||||||
| Pisteet | 5 | 4 | 3 | 2 | 1 | ||||||||||
Televisiointi
muokkaaKaudelle 2022 sarjan promoottoriksi tuli myös MM-sarjan promoottorina toimiva WRC Promoter GmbH -yhtiö, minkä johdosta vuodesta 2022 lähtien EM-rallien kaikki erikoiskokeet on striimattu maailmanlaajuisesti suorana WRC -palvelussa.[7] Suomessa sarjan televisio-oikeudet hankkinut C More näyttää kaikki erikoiskokeet suorana kanavillaan ja suoratoistopalvelussaan.[8]
Euroopan mestarit
muokkaaKuljettajat
muokkaa
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Hans-Christoph Memel: The history of the European Rally Championship Rally-ERC.com. 28.1.2011. Arkistoitu 7.6.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d ERC Seasons eWRC-Results.com. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Season 1998 ERC eWRC-Results.com. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ David Evans: Q & A: Eurosport on IRC/ERC plan Autosport.com. 9.10.2012. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
- ↑ ERC Refresher: How points will be scored in 2020 Rally-ERC.com. 4.7.2020. Arkistoitu 26.4.2021. Viitattu 22.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e How the ERC works fiaerc.com. 5.3.2022. Viitattu 22.3.2022. (englanniksi)
- ↑ ERC excitement added to to WRC fiaerc.com. 8.12.2021. Viitattu 22.3.2022. (englanniksi)
- ↑ EM-ralli C More. Arkistoitu 1.7.2022. Viitattu 22.3.2022.
- ↑ Jack Benyon: Kajetan Kajetanowicz wins third European Rally Championship title autosport.com. 8.10.2017. Viitattu 3.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Paddon banks ERC title double as Mabellini takes first win fiaerc.com. 13.10.2024. Viitattu 13.10.2024. (englanniksi)
- ↑ ERC Champions 1953 - 2022 fiaerc.com. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
- 1953
- 1954
- 1955
- 1956
- 1957
- 1958
- 1959
- 1960
- 1961
- 1962
- 1963
- 1964
- 1965
- 1966
- 1967
- 1968
- 1969
- 1970
- 1971
- 1972
- 1973
- 1974
- 1975
- 1976
- 1977
- 1978
- 1979
- 1980
- 1981
- 1982
- 1983
- 1984
- 1985
- 1986
- 1987
- 1988
- 1989
- 1990
- 1991
- 1992
- 1993
- 1994
- 1995
- 1996
- 1997
- 1998
- 1999
- 2000
- 2001
- 2002
- 2003
- 2004
- 2005
- 2006
- 2007
- 2008
- 2009
- 2010
- 2011
- 2012
- 2013
- 2014
- 2015
- 2016
- 2017
- 2018
- 2019
- 2020
- 2021
- 2022
- 2023
- 2024
- 2025