Rainer Stenius

suomalainen pituushyppääjä
Tämä artikkeli käsittelee pituushyppääjää. Eläinlääketieteellisen korkeakoulun toiminnanjohtajasta Rainer Steniuksesta on eri artikkeli.

Rainer Konrad Stenius (19. maaliskuuta 1943 Helsinki5. joulukuuta 2014[2] Espoo) oli suomalainen pituushyppääjä. Hän hyppäsi 6. toukokuuta 1966 Los Angelesissa pituushypyn Suomen ennätyksen 816 cm.[3] Tulos säilyi Suomen ennätyksenä 39 vuotta, kunnes Tommi Evilä ylitti sen 12. elokuuta 2005 hyppäämällä 818 senttiä.[4] Hänellä oli nimissään myös 22-vuotiaiden Suomen ennätys 804 cm vuodelta 1965, kunnes Roni Ollikainen hyppäsi 16. kesäkuuta 2012 sentin pidemmälle.[5]

Rainer Stenius.
Rainer Stenius vuonna 1964.
Rainer Stenius vuonna 1964.
Henkilötiedot
Koko nimi Rainer Konrad Stenius
Syntynyt19. maaliskuuta 1943
Helsinki
Kuollut5. joulukuuta 2014 (71 vuotta)
Espoo
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti valmentaja
lääke-edustaja
Uran tiedot
Pituus 185 cm
Paino 85 kg
Laji pituushyppy
Seura Helsingin Kisa-Veikot
Cal State Los Angeles Golden Eagles
Saavutukset
Paras sijoitus maailmanrankingissa [1]Maailmantilastossa
pituushypyssä :
1962: 12. (785)
1963: 8. (789)
1964: 24. (782)
1965: 4. (804)
1966: 4. (816)
1967: (769)
Ennätykset pituushyppy: 816 cm (1966)
Mitalit
Rainer Stenius saavutti EM-hopeaa Belgradissa 1962. Maanmies Pentti Eskola sijoittui samassa kilpailussa pronssille.
Rainer Stenius saavutti EM-hopeaa Belgradissa 1962. Maanmies Pentti Eskola sijoittui samassa kilpailussa pronssille.
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Belgrad 1962 pituushyppy

Stenius saavutti hopeamitalin Belgradin EM-kisoissa 1962 tuloksella 785 cm. Pentti Eskola oli pronssilla samalla tuloksella. Budapestin EM-kisoissa 1966 hän oli viides tuloksella 768 cm. Kalevan kisoissa Stenius saavutti kultaa vuosina 1962, 1965 ja 1966 sekä pronssia 1964.

Rainer Stenius joutui lopettamaan uransa jo 24-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi. Yleisurheilu-uransa aikana hän edusti Helsingin Kisa-Veikkoja, jonka riveissä hän ankuroi seuran pikaviestijoukkuetta SM-kisoissa vuosina 1964 pronssille ja 1965 kultaan.[6]

Stenius siirtyi keväällä 1963 Yhdysvaltoihin opiskelemaan Kalifornian State Collegeen Los Angelesiin.[7] Yhdysvalloissa hän edusti Cal State Los Angeles Golden Eagles -yliopistoseuraa, jonka riveissä hän voitti NCAA-mestaruuden pituushypyssä keväällä 1966.[8] Pituushyppyuransa jälkeen hän opiskeli Yhdysvalloissa San Franciscon yliopistossa. Hän valmistui vuonna 1976 Oregonin yliopistosta suoritettuaan tohtorin tutkinnon. Sen jälkeisistä tekemisistään Stenius itse kertoo seuraavaa:

»Opiskelujen jälkeen työskentelin valmentajana, viimeksi Oregonin yliopistossa. Sitten olin lääke-edustajana, myöhemmin pyöritin omaa firmaa. Kaiken aikaa olin kuitenkin mukana myös urheiluvalmennuksessa.»
([9])

Vuonna 1992 Stenius muutti Costa Ricaan ja alkoi elättää itseään urheilukalastuksella. Hän palasi Suomeen vuonna 1997 ja toimi vuonna 2003 Daegun Universiadeissa suomalaisyleisurheilijoiden valmentajana.[10] Stenius toimi vuodesta 2006 kiekonheittäjä Mikko Kyyrön valmentajana.[11][12] Vuonna 2011 Stenius oli perustamassa pikajuoksukoulua Suomeen.[13]

Stenius kuoli Espoossa 71 vuoden iässä 2014.[14][15] Hän oli ollut kuolleena 50 vuorokautta, kun hänet löydettiin kotoaan.[14][16] Hänen hautansa oli vuosia ilman kiveä. Vuonna 2018 Risto Ankio ja muut Steniuksen vanhat urheilutoverit hankkivat haudalle kiven[17][2].

Parhaat tulokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Rainer Stenius Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

muokkaa
  1. Track and Field Statistics - Rainer Stenius brinkster.net. Viitattu 16.6.2024. (englanniksi)
  2. a b Naakka, Anna-Maija: Unohdettuna kuollut suomalainen urheilijalegenda oli vuosia ilman hautakiveä – vanhat ystävät tulivat apuun Ilta-Sanomat. 8.7.2018. Viitattu 1.8.2018.
  3. Rainer Stenius ponkaisi maailman neljänneksi - 816. Helsingin Sanomat, 8.5.1966, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  4. Ennätyksensä menettänyt Rainer Stenius on luottavainen - Evilä voi voittaa pituuskilpailun ts.fi. Turun Sanomat. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 6.7.2012.
  5. Suomen ennätykset: Pituus tilastopaja.org. Tilastopaja. Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 16.6.2012.
  6. HKV – maan johtava yleisurheiluseura hel.fi. Helsingin kaupungin Liikuntavirasto. Viitattu 6.7.2012.[vanhentunut linkki]
  7. Kolme yleisurheilijaa Yhdysvaltain sisäradoille. Helsingin Sanomat, 9.12.1962, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.6.2024.
  8. Outdoor Track & Field - Divison I fs.ncaa.org. ncaa.org. Viitattu 17.6.2024. (englanniksi)
  9. USA:ssa tohtoriksi väitellyt pituushypyn SE-mies arvostelee dopingjärjestelmää ja Suomen urheilua. Helsingin Sanomat, 20.7.1997. Helsinki.
  10. Opiskelijoiden MM-kilpailut Universiadit Etelä-Koreassa 25-30.8. Vattenfall - Seura-cup ry. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 6.7.2012.
  11. Mikko Kyyrö Yle. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 6.7.2012.
  12. Mannisella uusi valmentaja ja tekniikka 22.11.2006. Yle Urheilu. Viitattu 8.6.2018.
  13. Pikajuoksutalli “Genus Citius” Helsinkiin! helsy.com. HELSY - Helsingin Seudun Yleisurheilu ry. Viitattu 6.7.2012.[vanhentunut linkki]
  14. a b Teronen Arto & Vuolle, Jouko: Urheilun nousuja ja laskuja: Kiveen hakatut, s. 224. Kirjapaja, 2017. ISBN 978-952-288-769-6
  15. Suomalainen yleisurheilulegenda on kuollut Ilta-Sanomat. 7.12.2014. Viitattu 10.11.2017.
  16. Miro Perhe: Suomalainen urheilulegenda virui 50 päivää kuolleena kotona - löytöön liittyi sattuma Iltalehti. 8.11.2017. Viitattu 10.11.2017.
  17. Pekka Holopainen: Unohdettuna kuollut suomalainen yleisurheilulegenda ei ole saanut edes hautakiveä Ilta-Sanomat. 8.6.2018. Viitattu 8.6.2018.