Réunion
Réunion (ransk. La Réunion) on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue (ransk. région d’outre-mer) Intian valtamerellä, Madagaskarin itäpuolella. Osana Ranskaa se on myös osa Euroopan unionia ja euroaluetta. Vuoden 2019 arvion mukaan saarella oli noin 866 506 asukasta.
| Réunion Région Réunion | ||
|---|---|---|
|
| |
| lippu | vaakuna | |
| Sijainti | ||
| ||
| Hallintopääkaupunki | Saint-Denis | |
| viralliset kielet | ranska [1] | |
| Alueneuvoston puheenjohtaja |
Didier Robert [2] (UMP) 2010– | |
| Departementit | Réunion | |
| Arrondissementit | 4 [3] | |
| Kantonit | 49 | |
| Kunnat | 24 | |
| Pinta-ala1 | 2 517 km² | |
| Väkiluku | ||
| - 2019 arvio | 866 506 [4] | |
| - 1999 väestölaskenta | 706 300 | |
| - Väestötiheys (2019) | 350/km² | |
.svg)
Maantiede
muokkaa
Réunionin pinta-ala on 2 517 neliökilometriä, josta vain kymmenen neliökilometriä on sisävesiä lopun ollessa maata. Rantaviivaa on 207 kilometrin verran.[1] Saari kuuluu Maskareenien tuliperäiseen alueeseen ja sillä sijaitsee aktiivinen tulivuori Piton de la Fournaise, joka on 2 631 metrin korkeudella merenpinnasta.[5] Se purkautui viimeksi vuonna 2023.lähde? Saarella on kaksi vuoristoaluetta, joista vanhempi kattaa saaren länsiosan. Korkein vuorenhuippu on Piton des Neiges, joka on 3 069 metrin korkeudella merenpinnasta. Toinen vuorijono sijaitsee saaren kaakkoisosassa ja käsittää useita sammuneita tulivuoria sekä aktiivisen Piton de la Fournaisen. Kaakkoinen vuorijono on itäistä pienempi. Vuorijonojen välissä on ylätasankoa ja useita vuorilta laskevia jokia.[6] Huhtikuusta lokakuuhun Réunionin ilmastoon vaikuttavat kaakosta puhaltavat, kosteutta tuovat pasaatituulet. Ne tuovat 4 000–8 000 millimetriä sadetta saaren etelä- ja itäosiin, mutta saaren länsi- ja pohjoisosiin sadetta tulee vuosittain vain noin 635 millimetriä. Muuhun tropiikkiin verrattuna Réunionin keskimääräinen lämpötila on suhteellisen viileä, etenkin korkeilla paikoilla. Kesäisin alamailla saattaa kuitenkin olla paikoitellen hyvinkin kuuma. Trooppiset syklonit ovat melko tavallisia.[7]
Luonto
muokkaa
Koska Réunion ei ole koskaan ollut maayhteydessä mantereeseen, siellä on verrattain vähän eri eläinlajeja. Saaren ainoat endeemiset nisäkkäät ovat kaksi lepakkolajia. Paljon yleisempiä ovat saarelle tuodut nisäkkäät, kuten kanit, peurat ja rotat. Saarella elää myös Madagaskarilta tuotu hännätöntanrekki. Saaren alkuperäisistä 30 endeemisestä lintulajista on säilynyt vain yhdeksän.[6] Saarella on lisäksi 700 endeemistä kasvilajia, joista 150 on puita. Noin 30 prosenttia sisämaasta on metsien peitossa.[8] Saaren sisämaan suojelemiseksi perustettiin vuonna 2007 Parc National des Hauts de la Réunion -kansallispuisto. Kansallispuiston perustamisesta huolimatta saaren luontoa uhkaavat etenkin suuret rakennushankkeet.[9]
Historia
muokkaa
Ensimmäiset Réunionilla käyneet olivat todennäköisesti malaijilaisia, arabialaisia ja eurooppalaisia merenkävijöitä, jotka vierailivat saarella satunnaisesti, mutta eivät asettuneet sinne pysyvästi. Vasta vuonna 1642 Ranskassa tehtiin päätös saaren asuttamisesta. Vielä tuolloin saari tunnettiin nimellä Mascarin. Ensimmäiset asukkaat saapuivat neljä vuotta myöhemmin. He olivat muutama tusina Madagaskarilla sijainneesta Fort Dauphinilta siirrettyjä kapinoitsijoita. Saari sai hyvän maineen sinne siirrettyjen kertomusten perusteella, ja vuonna 1649 Ranskan kuningas Ludvig XIV nimesi saaren île Bourboniksi. Maineestaan huolimatta saarta ei asutettu merkittävissä määrin ennen 1700-lukua, jolloin se alistettiin Ranskan Itä-Intian kauppakomppanialle. Saarelle tuotiin kahvi vuonna 1715, ja 1730-luvulle mennessä se oli saaren tärkein rahakasvi. Kun viljelyksille tarvittiin työvoimaa, saarelle alettiin tuoda orjia Madagaskarilta ja muualta Afrikasta. Orjien tuonnin myötä alettiin viljellä myös puuvillaa ja mausteita. Vuonna 1810 Napoleonin sotien aikaan britit valloittivat saaren ja toivat sinne sokeriruo’on, ja lisäksi vuonna 1819 tuotiin vanilja. Britit kuitenkin luopuivat saaresta ja palauttivat sen Ranskalle Pariisin rauhansopimuksella vuonna 1815.[10]
Ranskan toinen tasavalta julistettiin perustetuksi vuonna 1848, ja sen myötä lakkautettiin orjuus. Vanha nimi île Bourbon vaihdettiin muotoon La Réunion. Orjuuden lakkauttamisen myötä saarella syntyi työvoimapula, jonka helpottamiseksi alettiin tuoda siirtotyöläisiä Intiasta. Hyvät kauppayhteydet Eurooppaan, Intiaan ja Kaukoitään mahdollistivat Réunionin nousukauden aina 1870-luvulle saakka. Lopulta kilpailu sokerimarkkinoilla Kuuban kanssa ja Suezin kanavan avaaminen aiheuttivat talouden alamäen. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeijassa palveli 14 000 réunionilaista ja sokeriteollisuus koki lyhyen nousukauden. Se kuitenkin kärsi taas toisen maailmansodan sytyttyä.[11]
Réunionin taistelussa marraskuussa 1942 Vapaan Ranskan joukot valtasivat saaren Vichyn Ranskalta.[12]
Sodan jälkeen vuonna 1948 Réunionista tuli Ranskan merentakaisten alueiden departementti ja se sai edustuksen Ranskan parlamentissa. Tämän jälkeen saarella on toiminut itsenäisyyttä ajaneita liikkeitä, mutta ne eivät ole saaneet laajaa kannatusta. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat johtivat kuitenkin suuriin hallituksen vastaisiin mellakoihin vuonna 1991. Maaliskuussa 1998 paikallinen Piton de la Fournaise -tulivuori alkoi purkautua, ja purkausta kesti 198 päivän ajan. Kyseessä oli 1900-luvun pisin tulivuoren purkautuminen. 2000-luvun alussa Ranskan hallinnon kanssa sovittiin useista taloutta kohentavista toimista, ja valtio alkoi rakentaa saaren infrastruktuuria. Töihin lukeutui esimerkiksi Nouvelle Routes des Tamarin ja Route du Littoral -moottoriteiden rakennus.[11] Vuonna 2006 Réunionilla puhkesi paha hyttysten levittämä chikungunya-virusepidemia. Vuosina 2005–2007 arviolta 266 000 paikallista oli saanut tartunnan.[13]
Talous
muokkaaYleinen elintaso on suhteellisen korkea, mutta alue saa paljon taloudellista tukea muualta Ranskasta. Kuitenkin esimerkiksi työttömiä on 30 prosenttia työkelvollisista. Työttömyys on kuitenkin laskenut vuoden 1998 huipusta, jolloin työttömiä oli 38 prosenttia.[14] Réunionin kulutustavaroista noin 60 prosenttia tulee Ranskan mannermaalta ja vastaavasti vientituotteista 70 prosenttia menee mantereelle. Suurin vientituote on sokeri, muiden maataloustuotteiden ja merestä saatavien tuotteiden vienti muodostaa pienen vähemmistön viennistä. Turismi on tärkeä tulonlähde alueelle. Vuonna 2005 saarella kävi noin 410 000 turistia, mutta chikungunyaepidemian takia määrä putosi 278 000:een. Turismi on sittemmin elpynyt.[15] Vuonna 2009 Réunionin bruttokansantuote oli 14 416 miljoonaa euroa, joka tekee henkilöä kohden 17 520 euroa. Määrä oli laskenut verrattuna vuoteen 2008.[16]
Hallinto
muokkaaRéunion on Ranskan departementti ja alueelta valitaan viisi edustajaa Ranskan kansalliskokoukseen. Departementin hallintoa hoitaa tehtäväänsä nimitetty prefekti ja 45 edustajaa käsittävä yleisneuvosto. Réunionia hallinnoidaan samaan aikaan myös Ranskan merentakaisena alueena, jota hallinnoi alueneuvosto, joka vastaa esimerkiksi sosiaali- ja talouspolitiikasta.[7] Alueneuvoston presidenttinä toimii Didier Robert, joka astui virkaansa vuonna 2010.[2] Réunionilaiset ovat Ranskan kansalaisia.[7]
Réunion on jaettu neljään arrondissementtiin: Saint-Benoît, Saint-Denis, Saint-Paul ja Saint-Pierre. Arrondissementit jakautuvat edelleen 24 kuntaan.[17] Réuniolla on myös jako kantoneihin, joita on saarella 25, mutta kantoneilla merkitystä lähinnä vaalipiireinä.
Väestö
muokkaaVuoden 1999 väestönlaskennan mukaan Réunionilla asui 706 300 henkilöä[18] ja vuoden 2009 arvion mukaan Réunionilla oli noin 827 000 asukasta[19]. Miljoonan asukkaan rajan uskotaan rikkoutuvan vuoteen 2030 mennessä[20]. Réunionin väestö on sekoitus afrikkalaista, eurooppalaista, intialaista ja kiinalaista alkuperää olevia ihmisiä. Afrikkalaista ja eurooppalaista alkuperää olevat kreolit muodostavat noin 40 prosenttia väestöstä. Intialaista alkuperää olevat malabarit eli hindulaiset muodostavat 25 prosenttia, eurooppalaiset eli käytännössä ranskalaiset kuusi prosenttia, kiinalaiset kolme prosenttia ja muslimitaustaiset intialaiset eli z’arabesit noin kaksi prosenttia väestöstä. Suurin osa väestöstä elää saaren rannikoilla. Malabarit ovat keskittyneet saaren itäosaan. Saarelle on viime aikoina tullut huomattava määrä siirtolaisia Mayottelta ja Komoreilta.[15] Lisäksi monet Ranskan mannermaalta tulleet asuvat alueella väliaikaisesti[21].
Uskonto
muokkaa
Väestöstä arviolta 70 prosenttia on katolilaisia. Katolilaisuuteen liittyen saarella on useita pyhimyksiä ja uskontoon liittyviä juhlapäiviä. Uskonnollisilla riiteillä kuten esimerkiksi kirkkohäillä ja kasteella on tärkeä merkitys suurelle osalle väestöstä. Noin neljäsosa väestöstä on hinduja, ja saarella harjoitettuihin hindulaisiin riitteihin kuuluvat muun muassa teemedee ja cavadee.[15] Muslimeita on noin kaksi prosenttia, ja uskoltaan he ovat suhteellisen liberaaleja. Kuitenkin esimerkiksi suuri osa naisista käyttää huntuja. Uskonnot ovat varsin sekoittuneet ja tavallista onkin, että eri uskontojen edustajat juhlistavat toistensa juhlapäiviä.[22]
Kulttuuri
muokkaa
Kirjallisuus
muokkaaVain harvat réunionilaiset kirjailijat ovat tunnettuja saaren ulkopuolella, ja kenenkään tuotantoa ei ole käännetty merkittävässä mittakaavassa englanniksi. Yksi tunnetuimmista on journalisti ja historioitsija Daniel Vaxelaire, joka on kirjoittanut historiallisia romaaneja. Toinen tunnettu kirjailija ja runoilija on Jean-François Sam-Long, joka vaikutti kreolikirjallisuuden syntymiseen. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat esimerkiksi Axel Gauvin, Jules Bénard ja saarella syntynyt Michel Houellebecq.[22]
Musiikki
muokkaaRéunionilainen musiikki on sekoitus reggaeta, ségaa, maloyaa, sekä perinteistä ranskalaista, brittiläistä ja amerikkalaista folk-musiikkia. Maloya on ségan tapaan orjien musiikkia ja siinä on usein poliittiset sanoitukset. Ségaa ja maloyaa säestetään erilaisilla kotona tehdyillä instrumenteilla sekä monilla rytmisoittimilla. Paikallisesti tunnettuja muusikkoja ovat muun muassa Daniel Waro, Firmin Viry ja Davy Sicard.[23]
Lähteet
muokkaa- Carillet, Jean-Bernard & Presser, Brandon: Mauritius, Reunion & Seychelles. Lonely Planet Publications, 2007. ISBN 9781741791679 (englanniksi)
- Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8 (suomeksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Reunion The World Factbook. CIA. Arkistoitu 26.12.2010. Viitattu 20.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Les Présidents Conseil Régional de La Réunion. Viitattu 25.5.2011. (ranskaksi)
- ↑ Région La Réunion (04) - Toutes les régions Insee. Viitattu 20.5.2011. (ranskaksi)
- ↑ https://www.insee.fr/fr/statistiques/1893198
- ↑ Kakkuri Juhani, Planeetta Maa sivu 122
- ↑ a b Lonely Planet 2007, s. 165.
- ↑ a b c Réunion Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 166.
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 167.
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 157.
- ↑ a b Lonely Planet 2007, s. 158.
- ↑ Raymond Decugis Musée l’Ordre de la Liberation. Viitattu 23.4.2017. (ranskaksi)
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 156.
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 159.
- ↑ a b c Lonely Planet 2007, s. 160.
- ↑ Produit intérieur brut régional (PIB) Insee. Viitattu 20.5.2011. (ranskaksi)
- ↑ Gwillim Law: Arrondissements of Reunion statoids.com. Viitattu 7.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Évolution de la population sans double compte de 1974 à 1999 Insee. Viitattu 20.5.2011. (ranskaksi)
- ↑ World Population Prospects, Table A.1 (PDF) YK. Viitattu 20.5.2011. (englanniksi)
- ↑ En résumé Insee. Viitattu 1.6.2011. (ranskaksi)
- ↑ Reunion Island Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 1.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Lonely Planet 2007, s. 161.
- ↑ Lonely Planet 2007, s. 162.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Réunion Wikimedia Commonsissa