Pyrstötiainen
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) on talitiaisen kokoinen, huomiota herättävän pitkäpyrstöinen pikkulintu, joka kuuluu varpuslintujen lahkoon. Sen esiintymisalueeseen kuuluu suurin osa Euroopan ja Aasian alueista. Laji ei kuuluu muuttolintuihin, vaikka sen joskus tiedetäänkin tehneen muuttomatkoja Koillis-Euroopassa.
| Pyrstötiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pyrstötiaiset Aegithalidae |
| Suku: | Pyrstötiaiset Aegithalos |
| Laji: | caudatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aegithalos caudatus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaa
Pyrstötiaisen pituus on 13–16 cm, paino 7–10 g, ja se on Suomen pienimpiä pesimälintuja.
Linnun vartalo on vain 6–8 cm pitkä, mutta pyrstö on lähes yhtä pitkä. Selkäpuoli on mustan ja ruskean kirjava, pää ja vatsapuoli vaaleat. Se roikkuu usein pystyssä puun rungolla, oksassa tai talipallon kyljessä, ja näyttää siis P-kirjaimelta.
Suomessa ja Pohjois-Euroopassa pesivällä alalajilla caudatus on kokovalkea pää, kun taas Manner-Euroopan alalajilla europaeus, jota harvoin tavataan Suomessa, valkoisessa päässä on pitkä tumma juova.
Pyrstötiainen ei nimestään huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin Paridae, vaan muodostaa oman heimonsa Aegithalidae. Se on luonteeltaan seurallinen ja liikkuu pesimäajan ulkopuolella parvissa, joissa syksyllä voi olla jopa 100 yksilöä. Tavallisimpia ovat 10–15 yksilön vilkkaasti hyörivät ja vikisevät parvet.
Ääniä ovat kirkas ja korkea tiititys, karhea surahtelu ja näppäilevä ”tek”. Suuresta parvesta kuuluva ääntely on tarkkakorvaiselle unohtumaton kokemus.
Vanhin suomalainen rengastettu pyrstötiainen on ollut 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 10 vuoden 9 kuukauden ikäinen lintu.
Levinneisyys
muokkaaPyrstötiaista tavataan hyvin laajalla alueella Euroopasta Japaniin. Suomessa se pesii harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa painottuen Itä-Suomeen. Parimäärä on noin 20 000–50 000[3]. Euroopassa pesii 2,6–4,3 miljoonaa paria.
Elinympäristö
muokkaaSen elinympäristöä ovat nuoret lehtimetsät, erityisesti vesistöjen reunametsät. Nuorten lehtipuuvaltaisten metsien osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja laji on runsastunut[3].
Lisääntyminen
muokkaa
Pyrstötiainen tekee pussimaisen pesänsä jäkälästä ja hämähäkinverkoista puuhun tai pensaaseen, ja siihen 6–12 munaa. Muninta alkaa usein jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Haudonta-aika on 12–14 vrk, ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 16–17 päivän ikäisinä.
Ravinto
muokkaaHyönteissyöjä, joka syö myös muita niveljalkaisia ja niiden toukkia. Se on viime vuosina alkanut yhä enemmän vierailla lintulautojen talipalloilla.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Aegithalos caudatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Pyrstötiainen – Aegithalos caudatus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b [1], Suomen Lintuatlas 2006-2010
Aiheesta muualla
muokkaa- Salminen, Pekka & Sisula, Heikki 1974: ”Pyrstötiaismylly” Hankoniemen kärjessä. – Lintumies 3–4:1974 s. 120. SLY.
- Helle, Eero, Helle, Pekka & Hildén, Olavi 1976: Pyrstötiaisen Aegithalos caudatus suurvaellus 1973. – Lintumies 1:1976. SLY.
- Hildén, Olavi 1977: Mass irruption of Longtailed Tits Aegithalos caudatus in Northern Europe in 1973. - Ornis Fennica 54:47-65.
- LuontoPortti: Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)
- ITIS: Aegithalos caudatus (englanniksi)