Puolan meri-ilmavoimat
Puolan meri-ilmavoimat (puol. Lotnictwo Marynarki Wojennenj, LMW) on Puolan merivoimien ilmapuolustuksesta vastaava osa. Laivastolla ei ole kuin muutama alus, jossa on helikopterien laskeutumisen vaatimat järjestelmät. Meri-ilmavoimat tukeutuukin pääasiassa maakenttiin
| Puolan meri-ilmavoimat | |
|---|---|
| Toiminnassa |
toukokuu 1919–1939 1947– |
| Valtio |
 Puola |
| Puolustushaarat | Merivoimat |
| Aselajit | Ilmavoimat |
| Rooli |
meritorjunta etsintä- ja pelastuspalvelu |
| Osa joukkoa | Puolan merivoimat |
Historia
muokkaa1918–1939
muokkaaEnsimmäisen maailmansodan päättyessä Puolalla ei ollut maayhteyttä merelle, vaan vasta Versailles’n rauhassa se sai Gdańskin alueen. Tämän jälkeen maan meriraja oli noin 30 kilometriä. Meri-ilmavoimat perustettiin kuitenkin jo toukokuussa 1919, ja sen painopisteenä oli jokilaivastojen tukeminen. Osastolle oli tarkoitus hankkia kalustoksi kuusi Oeffag-vesitasoa, mutta suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut.[1]
Versailles’n rauha antoi laillisen mahdollisuuden Gdańskin ympäristön haltuunottoon saksalaisilta. 10. helmikuuta 1920 puolalaiset joukot saavuttivat Puckin, jossa oli saksalaisten hylkäämä merilentotukikohta. Konstanty Jacyniczin komentama 1. meripataljoona otti tukikohdan valvontaansa. Tukikohdassa oli neljä lentokonehallia, 700 × 350 -metrinen ruohokenttä sekä 800 × 100 -metrinen betoninen laituri renkailla varustettujen vesilentokoneiden käyttämiseksi, mutta sieltä löytyi ainoastaan joitakin tuhottuja lentokoneita. Jacynicz määräsi Wiktoryn Kaczynskin lentolaivueen muodostajaksi ja komentajaksi.[1]
Saksalaisten jättämistä romuista saatiin kunnostetuksi kaksi. Friedrichshafen FF33H -kellukekone ja Fokker D.VII -hävittäjä olivat siten Puolan meri-ilmavoimien ensimmäiset lentokoneet. Ensin mainittu teki ensilentonsa 15. heinäkuuta 1920, joka on myös meri-ilmavoimien vuosipäivä.[1]
Ensimmäiset koneet ostettiin Danzigista, josta saatiin hankituksi neljä vesilentokonetta: Friedrichshafen FF 33E, Friedrichshafen FF 33L, Friedrichshafen FF 49b ja Lübeck-Travemünde F4. Samoihin aikoihin koulutuskäytössä ollut Albatros B.II siirrettiin meri-ilmavoimille tähystäjäkoulusta Toruńista. Laivastonkomentajan Jerzy Świrskin tarkastaessa 20. elokuuta 1920 tukikohdan siellä oli kuusi lentokonetta Fokkerin tuhouduttua aiemmin.[2]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Toinen maailmansota
muokkaa- Pääartikkeli: Toinen maailmansota
Monet meri-ilmavoimien lentäjät jatkoivat taisteluaan Britannian ilmavoimien puolalaisista kootuissa laivueissa. Sodan päätyttyä laivueiden koneita ei kuitenkaan siirretty kommunistiseksi muuttuneeseen Puolaan, vaikka monet lentäjät palasivat perheidensä luokse. Näistä muutamat liittyivät myöhemmin uudelleen muodostettuihin meri-ilmavoimiin.[3]
Varsovan liitto
muokkaa
- Pääartikkeli: Varsovan liitto
Sodan jälkeisten Puolan meri-ilmavoimien ensimmäinen yhteyslentolaivue perustettiin 1947 Puckissa, jolloin sen kalustona olivat Polikarpov Po-2 ja Fieseler Fi 156 Storch -lentokoneet. Ensimmäinen taisteluyksikkö 30. lentorykmentti (puol. 34 Pułk Lotnictwa Myśliwskiego) perustettiin 1949 Słupskissa ja Wicko Morskiessa, ja pari vuotta myöhemmin perustettiin Łebassa 33. lentodivisioona tukemaan ja suojaamaan laivastoa ja sen tukikohtia. Divisioonaan kuului kaksi rykmenttiä, 30. ilmarynnäkkörykmentti Gdańsk Wrzeszcz ja 34. hävittäjärykmentti (perustettu 1952) sekä kaksi erillistä laivuetta, 15. meritiedustelulaivue ja 16. yhteyslaivue.[3]
Vuonna 1956 divisioonan vahvuus oli 43 MiG-15, Lim-1 ja Lim-2 -hävittäjää, viisi Iljušin Il-28R -tiedustelukonetta, 24 Iljušin Il-10 -rynnäkkökonetta ja viisi Po-2-yhteyskonetta. Kaksi vuotta myöhemmin meri-ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset helikopterinsa (puolalaisvalmisteiset SM-1:t). Divisioonan taisteluarvo heikkeni merkittävästi, kun 34. hävittäjärykmentit siirrettiin vuonna 1963 ilmavoimien ilmapuolustusosastoon.[3]
Tämän jälkeen meri-ilmavoimissa palveli 36 Lim-6bis -rynnäkkökonetta, jotka poistettiin palveluksesta 1988. Vuonna 1991 34. rykmentti palasi osaksi meri-ilmavoimia kalustonaan MiG-21bis -hävittäjät. Tällöin tiedustelukoneiksi siirrettiin kaksipaikkaisia SBLim-2 ja TS-11 Iskra -koneita. Palveluksessa olleesta kalustosta ainoastaan Mi-14PL-helikopterit kykenivät pudottamaan syvyyspommeja, mutta eivät torpedoita.[3]
Nato-maa
muokkaa- Katso myös: Nato
Varsovan liiton romahdettua aloitettiin asevoimien uudelleen organisointi, ja merivoimien toiminta suunniteltiin tapahtuvaksi itsenäisesti ilman Saksan demokraattisen tasavallan tukea. Ensi askeleena lokakuussa 1994 meri-ilmavoimat siirrettiin merivoimien ilmavoimaosaston alaisuuteen ja sen komentaja nostettiin laivaston komentajistoon. Lentävistä ja niitä tukevista osista muodostettiin uusi organisaatio Gdynian ilmailuprikaati (puol. Gdynska Brygada LMW) Gdynia-Babie Dołyn lentotukikohtaan.[3]
Vuoden 1995 alusta prikaatiin kuului kolme yksikköä: 1. Puckin lentodivisioona, joka muodostettiin lakkautetuista 34. hävittäjärykmentistä ja 18. yhteys- ja pelastuslaivueesta. Divisioonaan kuului kaksi hävittäjälaivuetta ja tiedustelu- ja pelastuslaivue.[3] Vuoden 2003 alussa kaikki meri-ilmavoimien divisioonat lakkautettiin, ja ne korvattiin laivueilla (puol. Eskadra Lotnicza, EL). Gdynia-Babie Dołyyn sijoitetun 1. divisioonan korvasi siten 28 EL, jonka kalustona olivat M28 Bryza -lentokoneet sekä helikopterit. Aiemmasta poiketen yksikköön ei sisällytetty suihkuhävittäjiä, vaan ne siirrettiin ilmavoimien 3. ja 41. hävittäjälaivueeseen. Koulukoneina käytetyt TS-11 Iskrat hajasijoitettiin huollon jälkeen ilmavoimien yksiköihin. Meri-ilmavoimien suihkukonekausi päättyi virallisesti 30. tammikuuta 2003, kun viimeinen TS-11-kone luovutettiin ilmavoimille.[4]
| |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kalusto
muokkaa- Pääartikkeli: Puolan meri-ilmavoimien kalusto
| Malli | Lukumäärä | Palvelukseen | Muuta | Kuva |
|---|---|---|---|---|
| Kaman SH-2G Super Seasprite | 4 | - | - | .jpg)
|
| Mil Mi-17 | 2 | - | - | - |
| PZL W-3RM Anakonda ja W-3T | 10 | - | - | .jpg)
|
| PZL Kania (Mil Mi-2) | 5 | - | - | - |
| Mil Mi-14PL/R | 10 | - | - | .jpg)
|
| PZL M28 Bryza | 12 | - | - | 
|
Lähteet
muokkaa- Belcarz, Bartlomiej ja Peczkowski, Robert: White Eagles – The Aircraft, Men and Operations of Polish Air Force 1918–1939. Yorkshire, Englanti: Hikoki Publications, 2001. ISBN 1-902109-73-2 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Belcarz, Bartlomiej & Peczkowski, Robert s. 222.
- ↑ Belcarz, Bartlomiej & Peczkowski, Robert s. 226.
- ↑ a b c d e f Grzegorz Holdanowicz: Polish Naval Aviation. Air Forces Monthly, 1998, nro 8, s. 20–26. Stamford, Lincs, UK: Key Publishing Ltd. ISSN 0955-7091 (englanniksi)
- ↑ AFM: Air Forces of Europe Survey - Update. Air Forces Monthly, 2003, nro 7, s. 47. Stamford, Lincs, UK: Key Publishing Ltd. ISSN 0955-7091 (englanniksi)