Puolan kansantasavalta

Puolan virallinen nimi vuodesta 1952 vuoteen 1989

Puolan kansantasavalta (puol. Polska Rzeczpospolita Ludowa) oli Puolan virallinen nimi vuodesta 1952 vuoteen 1990. Vaikka stalinistit ottivatkin valtion valtaansa heti vapautuksen natsi-Saksasta jälkeen vuonna 1944, valtion nimeä muutettiin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.[2]

Puolan kansantasavalta
Polska Rzeczpospolita Ludowa
1944–1990

Puolan kansantasavallan sijainti. Kartassa näkyy myös muiden Euroopan valtioiden rajat vuosina 1956–1990.
Puolan kansantasavallan sijainti. Kartassa näkyy myös muiden Euroopan valtioiden rajat vuosina 1956–1990.

Valtiomuoto kansandemokratia, kommunistinen valtio
Yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäinen pääsihteeri Bolesław Bierut (1944–1947)
Franciszek Trąbalski (virkaatekevä; 1947)
Władysław Kowalski (virkaatekevä; 1947)
Bolesław Bierut (1947–1952)
Aleksander Zawadzki (1952–1964; kuoli virassa)
Edward Ochab (1964–1968)
Marian Spychalski (1968–1970)
Józef Cyrankiewicz (1970–1972)
Henryk Jabłoński (1972–1985)
Wojciech Jaruzelski (1985–1989)
Pääkaupunki Varsova
Pinta-ala
– yhteensä 312 685 km² 
Väkiluku (1989) 37 970 155
Historia
– väliaikainen hallinto 31. joulukuuta 1944
– perustuslain promulgaatio 22. heinäkuuta 1952
– kommunistihallinnon hajoaminen 30. tammikuuta 1990
Viralliset kielet puola
Valuutta Puolan złoty
HDI (1989) 0,910[1]
Lyhenne PL
Kansainvälinen
suuntanumero
48
Kansallislaulu Mazurek Dąbrowskiego
Edeltäjät Neuvostoliitto
Natsi-Saksa
Puolan kenraalikuvernementti
Seuraaja  Puola

Vaikka Puolan kansantasavalta oli virallisesti itsenäinen valtio, sen johtajat hyväksyttiin Kremlissä. Valtion käytännöt säädettiin Moskovassa, ja Puolan kansantasavallasta tuli itäblokin nukkevaltio, joka oli lähes kokonaan Neuvostoliiton vallassa. Neuvostoliitto vaikutti paljon myös itse valtiossa, ja puna-armeijalla oli aina joukkoja Puolassa (500 000 vuonna 1945, 135 000 vuonna 1955, 40 000 vuonna 1989). Neuvostoliiton kenraalien ja sotilaiden osuus Puolan asevoimista oli noin 80 %. Puolan yhdistyneestä työväenpuolueesta (puol. Polska Zjednoczona Partia Robotnicza, PZPR) tuli valtapuolue, ja Puolan kansantasavallasta tuli virallisesti kommunistinen valtio.[2]

Historia

muokkaa

Ensimmäiset vuosikymmenet

muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeinen Puolan tasavalta (joka uudelleennimettiin vuonna 1952 Puolan kansantasavallaksi) hallitsi noin 20 prosenttia pienempää aluetta kuin ennen sotaa. Holokausti sekä Potsdamin konferenssissa hyväksytty miljoonien saksalaisten karkottaminen teki Puolasta käytännössä etnisesti homogeenisen valtion. Sodanjälkeinen Puola oli tuhottu: Varsova, Wrocław ja Gdańsk olivat raunioina ja yhteiskunnalliset olosuhteet olivat erittäin huonot. Suuret muuttoaallot Saksan entisiin alueisiin lännessä lisäsivät epävakautta. Bolesław Bierut, joka oli muodollisesti puolueeton mutta tosiasiallisesti entinen kommunisti, nousi valtionpäämieheksi Puolan presidenttinä. Kommunistisen hallituksen pääministeriksi puolestaan nousi Stanisław Mikołajczyk.[2]

Kansantasavallan ensimmäisinä vuosina Puolaa venäläistettiin: teollisuus kansallistettiin, ja yli 50 hehtaarin kokoiset yksityisomistuksessa olevat maat pakkolunastettiin. Władysław Gomułkan noustua Yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäiseksi pääsihteeriksi – eli täten valtionpäämieheksi – hän sai Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštšovin vakuutettua omistautuneisuudestaan kommunismille sekä uudistusten tarpeelle kotimaassaan: Puolan ja Neuvostoliiton välillä tehtiin sopimuksia taloudellisesta ja sotilaallisesta yhteistyöstä, hirmuvaltaa lamaannutettiin, kollektivisointi lakkautettiin ja yhteydet länteen suurennettiin muun muassa vapaamman liikkumisen kannalta.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Human Development Report 1990 1.1.1990. New York: Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma. Viitattu 29.6.2023. (englanniksi)
  2. a b c d Communist Poland Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.6.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa