Polski Fiat

Polski-Fiat (tai Polski Fiat, kirjoitusasu vaihtelee) oli automerkkinä olemassa 1930-luvulla, jolloin Puolassa valmistettiin Fiat-autoja lisenssillä. Myöhemmissä Polski-Fiateissa ei ole muita yhteyksiä 1930-luvun malleihin kuin nimi.

Logo

Polski-Fiat on myös yleisnimitys Puolassa valmistetuille Fiatin malleille. Fiatia valmistettiin Puolassa 1960-luvun lopulta lähtien, kun FSO kävi valmistamaan 125p -mallia. Joskus Puolassa valmistetun Fiatin mallinumeron perässä oli kirjain P. Ainakin seuraavia Fiatin malleja on valmistettu Puolassa (Suluissa valmistajatehdas FSO/FSM):

125 (FSO)
126 (FSM)
132 (FSO)
127 (FSO)
Seicento (FSM)
Cinquecento (FSM)

125p

Pääartikkeli: Polski-Fiat 125p

Suomessa tunnetuimmaksi Polski-Fiatiksi tuli ainoa tänne tuotu malli, 125. Polski-Fiat 125 osoittautui laadultaan sangen kehnoksi, etenkin sähkölaitteet ja iskunvaimennus osoittautuivat poikkeuksellisen vikaherkiksi. Polski Fiat oli hyvin varusteltu auto ja sen takuu oli siihen aikaan tavallista parempi, 2 vuotta. 125p-mallista esiteltiin myös erikoismallit Monte Carlo ja Akropolis auton kohtuullisen rallimenestyksen vuoksi. 125p:n seuraaja oli FSO Polonez, joka käytti melkein samaa moottoria ja pohjalevyä. Polonezin moottorissa oli Polski Fiatin moottoriin verrattuna vain parempi öljynkierto. 1980-luvulla Polski Fiatkin sai Polonezin moottorit, jolloin mallinimeen tuli lisätunnus M, esimerkiksi 1.5 ME. Vuonna 1983 Fiatin lisenssiaika loppui, joten Polski Fiatit nimettiin FSO 1.3:ksi ja FSO 1,5:ksi moottorikokoon vedoten. Suomessa myytiin 125p:n versioina 1,3:n ja 1,5:n henkilö- ja farmarimalleja sekä 1,5:n avolavapakettiautoa "Polle".

Myynti Suomessa

Ennen Polski-Fiatia Suomessa myytyjä puolalaisia automerkkejä olivat olleet Warszawa-henkilö- ja -pakettiautot sekä Nysa-pakettiautot ja -pikkubussit 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Wihuri-yhtymän tytäryhtiö Wi-Auto Oy solmi Polski-Fiatin valmistajan FSO:n kanssa maahantuontisopimuksen vuonna 1970 ja ensimmäiset autot tulivat maahan jo samana vuonna. Saatavilla olivat henkilö- ja farmariautot ja myöhemmin mallisto täydentyi Polle-avolavapakettiautolla. Maahantuoja joutui tekemään ensimmäisiin autoihin runsaasti korjauksia ja parannuksia, koska niiden laatu ja viimeistely oli tehtaan jäljiltä varsin karkea. Vuonna 1974 perustettiin suomalais-puolalainen yhteisyritys Polmot Oy, joka alkoi vuonna 1977 tuoda maahan myös puolalaisia Ursus-traktoreita. Polmot toimi vuodesta 1978 lähtien Helsingin Malmille rakentamissaan tiloissa. Vuonna 1979 henkilöautovalikoimaan tuli uusi malli FSO Polonez ja samana vuonna SOK osti Wihuri-yhtymän osuuden Polmot Oy:stä. Vuosina 1970–1979 Suomessa myytiin reilut 7 500 Polski-Fiat -henkilöautoa, joista farmarimalleja oli toistatuhatta. Polonez-autoja ehdittiin myydä vuoden 1979 aikana parisataa kappaletta.^[1]^[2]

Vuonna 1983 maahantuojan nimi muuttui Maanteho Oy:ksi ja Polski-Fiat jäi pois uusien autojen nimestä.^[3] FSO 125p esiintyi Suomessa myytävien henkilöautojen luettelossa viimeisen kerran vuonna 1985.^[4] 1980-luvun aikana Suomessa myytiin vuosittain enää alle 600 FSO-autoa. Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 3 079 FSO-henkilöautoa merkin ollessa tilastossa 31. sijalla.^[5] FSO Polonezin ja Pollen tuonti Suomeen päättyi vuonna 1992, koska autot eivät täyttäneet kiristyneitä pakokaasumääräyksiä.^[6]

Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 118 Polski-Fiat-merkillä rekisteröityä autoa.^[7] Lisäksi oli 532 FSO 125p -merkillä tilastoitua autoa, suurimmaksi osaksi Polle-pakettiautoja.^[8]

Katso myös

Puolan autoteollisuus

Lähteet

↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (2. painos), s. 146–147. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978952-472-003-8.
↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 382–384. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1984, s. 205–209. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1984.
↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1985, s. 219–221. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1985.
↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1992, s. 398. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1992.
↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999 (2. osa). Tekniikan Maailma 12/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999 (2. osa). Tekniikan Maailma 11/2000, s. 153. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polski Fiat Wikimedia Commonsissa

[1] Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (2. painos), s. 146–147. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978952-472-003-8.

[2] U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 382–384. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.

[3] Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1984, s. 205–209. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1984.

[4] Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1985, s. 219–221. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1985.

[5] Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.

[6] Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1992, s. 398. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1992.

[7] Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999 (2. osa). Tekniikan Maailma 12/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

[8] Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999 (2. osa). Tekniikan Maailma 11/2000, s. 153. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]