Poljarnyi
Poljarnyi (ven. Поля́рный, Poljarnyi; vuoteen 1939 Aleksandrovsk, ven. Александровск, Aleksandrovsk) on suljettu kaupunki Murmanskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Kuolanvuonon länsirannalla, lähellä vuonon suuta noin 30 kilometriä Murmanskista pohjoiseen. Kaupungissa on sukkaita noin 17 300 (2010).[1] Poljarnyi on nykyisin osa laajempaa, useita suljettuja kaupunkeja käsittävää Aleksandrovskin kaupunkipiirikuntaa ja piirikunnan hallinnollinen keskus.
| Poljarnyi (Полярный) |
|
|---|---|
 Poljarnyi (2010) |
|
.png) lippu |
.png) vaakuna |
 Murmanskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Poljarnyi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Murmansk |
| Kaupunkipiiri | Aleksandrovsk |
| Perustettu | 1896 |
| Kaupungiksi | 1899 |
| Väkiluku (2010) | 17 293[1] |
| Aikavyöhyke | UTC 3 (MSK) |
Poljarnyissa on 1950-luvulta lähtien sijainnut tärkeä ydinsukellusveneiden satama ja telakka-alue "Venäjän telakka nro 10 - Škval". Alueella on nykyisin myös käytöstä poistettujen laivojen ja sukellusveneiden ydinreaktorien varastointialue.lähde?
Historia
muokkaa
Aleksandrovskin kaupungi perustettiin suojaisen Jekaterinan luonnonsataman äärelle vuonna 1896 ja se nimettiin Venäjän keisari Aleksanteri III:n mukaan.[2] Kaupunki sai kaupunkioikeudet vuonna 1899. Perustamisen yhdessä kaupungista siitä ujestin eli kihlakunnan pääkaupunki, kun entinen Arkangelin kuvernementin Kuolan kihlakunta muutettiin Aleksandrovskin kihlakunnaksi. Aleksandrovsk on Kuolan jälkeen Kuolan niemimaan toiseksi vanhin kaupunki. Vuonna 1903 kaupungissa oli 314 asukasta ja tämän jälkeen kaupunki kasvoi siten, että siellä oli asukkaita 627 vuonna 1914 ja 1025 vuonna 1917.[2] Ensimmäisen maailmansodan aikana kaupungissa oli Jäämeren laivaston aluksia ja kaupunkiin avattiin kansainvälinen lennätinasema.[2]
Rautatien rakentaminen Murmanskiin vähensi Aleksandrovskin merkitystä, ja 1926 se alennettiin maaseututaajamaksi. Vuonna 1931 se nimettiin Poljarnojeksi, ja jonkin aikaa 1930-luvulla se oli suomalaisen kansallisen piirin keskus. Vuonna 1939 siitä tuli Poljarnyin kaupunki.
Vuonna 2008 Poljarnyi sai "sotakunnian kaupungin" (Gorod voinskoi slavy) arvonimen.
Vuoteen 2008 Poljarnyi oli kaupunkipiirikunta, johon itse kaupungin lisäksi kuuluivat asutuskeskukset Belokamenka, Gorjatšije Rutšji ja Retinskoje. Vuonna 2008 Poljarnyi yhdistettiin sen naapureina sijaitsevien kahden muun suljetun kaupungin, Gadžijevon (Skalistyi) ja Snežnogorskin kanssa laajemmaksi Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnaksi, jolla myös on suljetun kaupungin status, ja jonka alue kattaa koko Kuolanvuonon länsirannan.[3] Gorjatšije Rutšji lakkautettiin asumattomana vuonna 2009.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 1.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.5.2024).
- ↑ Городской округ ЗАТО Александровск (Arkistoitu – Internet Archive) Murmanskin aluehallinnon sivut.
- ↑ Oikeusministeriön päätös[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa- Poljarnyin virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Pohjoinen laivasto (Северный флот) Kommersant Vlast, 2008 (venäjäksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poljarnyi Wikimedia Commonsissa