Pohjois-Karjalan vaalipiiri
Pohjois-Karjalan vaalipiiri (ruots. Norra Karelens valkrets) oli Suomen eduskuntavaalien vaalipiiri vuosina 1907–2013. Vaalipiiri kattoi Pohjois-Karjalan maakunnan kokonaisuudessaan. Vuonna 2013 vaalipiiri yhdistettiin Pohjois-Savon vaalipiirin kanssa, ja niistä muodostettiin Savo-Karjalan vaalipiiri, jota käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vuosina 1925–1988 vaalipiiriä käytettiin myös presidentin valitsijamiesvaaleissa.
| Pohjois-Karjalan vaalipiiri | |
|---|---|
 |
|
| Alue | Pohjois-Karjalan maakunta |
| Lautakunnan kokouspaikka | Joensuu[1] |
| Aiemmat nimet |
Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiri Kuopion läänin itäinen vaalipiiri |
| Käytössä | 1907–2013 |
| Kansanedustajia |
6 SDP 2 Keskusta 2 Kokoomus 1 PS 1 |
| Suurin puolue | SDP 26,4 % (2011) |
Vaalipiirin viimeinen nimi oli käytössä vuoden 1999 eduskuntavaaleista alkaen. Vuosina 1962–1995 nimi oli Pohjois-Karjalan läänin vaalipiiri. Koska nykyinen maakunta on sama kuin entinen lääni, ei vuoden 1997 lääniuudistus aiheuttanut muutoksia. Vuosina 1907–1958 nimi oli Kuopion läänin itäinen vaalipiiri, joka käsitti ennen vuoden 1960 lääniuudistusta Kuopion läänin itäisen osan. Alue käsitti jotakuinkin nykyisen Pohjois-Karjalan, jolla nimellä sitä usein kutsuttiinkin. Kolme Kuopion läänin itäiseen vaalipiiriin kuuluneista kunnista (Kaavi, Säyneinen, Rautavaara) jäi pois Pohjois-Karjalan läänistä ja sen vaalipiiristä.
Pohjois-Karjalan vaalipiirin suhteellinen osuus koko Suomen väestöstä on vuosisadan kuluessa pienentynyt, mikä on vähentänyt valittavien kansanedustajien määrää. Vähenemistä ei kuitenkaan tapahtunut ensimmäisten 50 vuoden aikana, vaan vasta 1960-luvun vaihteesta lähtien. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalasta valittiin kuusi kansanedustajaa.
Koko
muokkaaEnsimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 Kuopion itäisestä vaalipiiristä valittiin 11 kansanedustajaa, joukossa ensimmäisen eduskunnan kuopus Jenny Upari. 1917 vaaleissa valittavien määrä laski kymmeneen, jossa se pysyikin pitkään. Toisen maailmansodan jälkeen, kun karjalaisten uudelleenasuttaminen oli päättynyt, laskettiin siirtoväki mukaan ja useimpien Suomelle jääneiden vaalipiirien paikkaluvut nousivat. Kuopion itäisestäkin piiristä valittiin 1951 alkaen jälleen 11 edustajaa. 1958 valittuja oli edelleen 11, mutta viimeinen paikka alkoi olla vaakalaudalla muuttotappion takia.
Vuoden 1960 uudistuksessa vaalipiirien rajat piirrettiin uusien lääninrajojen mukaan, ja kolmen kunnan siirtyminen uuteen Kuopion läänin vaalipiiriin tiesi Pohjois-Karjalan vaalipiirille 15 000 asukkaan menetystä. Vuoden 1962 vaaleissa valittiinkin enää 10 edustajaa. 1960-luvun rakennemuutos ja poismuutto toivat suuren väestötappion, seuranneissa vaaleissa piiri menetti molemmissa yhden paikan, joten 1966 valittiin 9 ja 1970 enää 8 edustajaa. Vuoden 1979 vaaleista alkaen Pohjois-Karjalasta valittiin 7 edustajaa ja 2007 vaaleista alkaen vain 6 edustajaa. Vaalipiiri menetti seitsemännen paikkansa toukokuussa 2005. Vuosien 1979–1999 vaaleissa Pohjois-Karjala oli Manner-Suomen pienin vaalipiiri.
Historia
muokkaaPoliittiselta historialtaan Pohjois-Karjala muistuttaa muita maaseutu-Suomen vaalipiirejä. Lähes kaikki eduskuntaan päässeet puolueet ovat olleet ehdolla myös täällä. Kuten muillakaan täysin suomenkielisillä alueilla, ei Ruotsalainen kansanpuolue ole asettanut ehdokkaita Pohjois-Karjalassa. Suomen eduskuntalaitoksen syntyessä Kuopion itäinen vaalipiiri oli hyvin maaseutumainen, pienviljelyvaltainen alue. Alueen ainoa kaupunki ennen 1970-lukua oli Joensuu. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue sai enemmistön sen eduskuntapaikoista kaikissa alkuaikojen vaaleissa. Porvaripuolueet menestyivät heikommin, lukuun ottamatta Nuorsuomalaista puoluetta, joka oli toiseksi suurin. Myös pieni Maalaisliitto alkoi saada ääniä.
Suomen itsenäistyttyä SDP jatkoi suurimpana puolueena, ja Maalaisliitto kasvoi toiseksi suureksi. Muut puolueet sekä oikealla että vasemmalla saivat vain vähän ääniä: puolueista oikeistolaisin, Kokoomus pärjäsi aina heikosti, ja toisaalta Kuopion itäinen vaalipiiri oli Mikkelin ohella ainoa (lukuun ottamatta yhden edustajan Lappia), josta kommunistit eivät koko 1920-luvulla saaneet yhtään paikkaa. Kuopion läntinen vaalipiiri sen sijaan oli kommunistien vahvimpia tukialueita. Vastaavasti 1930-luvulla Kuopion itäinen oli koko Suomen ainoa vaalipiiri (jälleen Lappia lukuun ottamatta), josta IKL ei saanut yhtäkään eduskuntapaikkaa. Toisaalta vuosikymmenen alun lama-aikana pulaliikkeet herättivät alueella puolestaan enemmän myötäkaikua, ja Suomen pienviljelijäin puolue sai 1933 yhden paikan. Pienviljelijöiden edustaja oli vaalipiirin ainoa eduskuntaan valittu nainen koko sotienvälisenä aikana. Tosin varasijoilta nousi kesken vaalikauden eduskuntaan myös muutama muu naispuolinen edustaja.
Toisen maailmansodan jälkeen SDP ja Maalaisliitto jatkoivat suurimpina puolueina, mutta myös Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL alkoi saada paikkoja. SDP:n korkean kannatuksen ansiosta vasemmistopuolueet keräsivät kaikissa vuosien 1945–1958 vaaleissa enemmistön vaalipiirin äänistä, samoin vasemmisto sai niukan enemmistön vuonna 1966, mutta tällöin vasemmiston kokonaiskannatus ei enää ollut maan keskiarvoa korkeampi. 1970-luvulla Suomen Maaseudun Puolue yllätti saadessaan Pohjois-Karjalasta maan parhaan tuloksen ja ollen vuonna 1970 jopa vaalipiirin suurin puolue. Vuosikymmenen ilmiöitä oli myös äänten suuri hajaantuminen eri puolueiden kesken: maan pienimmästä vaalipiiristä oli eduskunnassa yhtaikaa peräti viiden puolueen edustajia.
Naisia Pohjois-Karjalasta on valittu eduskuntaan vaihtelevasti, 1960-luvun loppuun mennessä ei koskaan yhtä enempää kerrallaan. 1970 jälkeen vaalipiirissä on äänestetty tasa-arvoisemmin, ja 1991 vaaleissa tehtiin eräänlainen ennätys, kun Pohjois-Karjalan seitsemästä edustajasta peräti viisi oli naisia.
Tultaessa 1980-luvulle alkoi ensin SKDL ja sitten SMP heiketä. Kokoomuksenkin kannatus on vaalipiirissä paljon valtakunnallista pienempi. Vaalipiirin äänet ovat viime aikoina jakautuneet jälleen yhä selvemmin kahden suuren välille. SDP:lle Pohjois-Karjala on Kymen ohella kannatukseltaan paras vaalipiiri, ja Keskustankin kannatus on paljon koko maan keskiarvoa suurempi. Muillakin puolueilla on kuitenkin tähän asti ollut mahdollisuudet ainakin yhteen paikkaan, jollei muuten, niin vaaliliittojen kautta.
Etenkin vuoden 2000 jälkeen on usein ehdotettu, että väestökadosta kärsivät Itä-Suomen maakunnat muodostaisivat yhden yhteisen vaalipiirin nykyisen kolmen tilalle. Esitetty vaalipiiri kattaisi koko Itä-Suomen läänin ja siitä valittaisiin tämänhetkisten väestömäärien perusteella 22 tai 23 kansanedustajaa. Asia oli ollut pitkään harkinnassa ja eräät puolueet olivat ilmaisseet kannattavansa yhdistämistä.
Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen vaalipiirikeskustelua on kiihdyttänyt Tarja Cronbergin (vihr.) putoaminen eduskunnasta, kun Vihreät saivat 11,7 % vaalipiirin äänistä ja Cronberg 7 804 henkilökohtaista ääntä, joka oli toiseksi eniten henkilökohtaisissa äänissä.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa suurin puolue oli perinteisesti SDP, jonka menestys oli huomattavaa etenkin Lieksassa, joka oli yksi koko maan parhaimmistoa puolueelle. Puolueella on kaksi edustajaa. Kokoomus ja Kristillisdemokraatit olivat vaaliliitossa, mutta saivat vain yhden kokoomuslaisen edustajan. Vihreät oli Vasemmistoliittoa suurempi puolue. Keskustan roima tappio heijastui myös Pohjois-Karjalaan, jossa Perussuomalaiset sai myös yhden edustajan.
Lakkautushetkellä 2013 Pohjois-Karjalan vaalipiiriin kuului 13 kuntaa: Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kitee, Kontiolahti, Lieksa, Liperi, Nurmes, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Valtimo.
Vaalipiirin entisiä kuntia olivat Eno, Kesälahti, Kiihtelysvaara, Nurmeksen maalaiskunta, Pielisensuu, Pielisjärvi, Pyhäselkä, Pälkjärvi, Tuupovaara ja Värtsilä.
Tulokset vaaleittain
muokkaaEduskuntavaalit
muokkaaKuopion läänin itäinen vaalipiiri 1907–1958
muokkaa| vaalit | paikat | äänestys- aktiivisuus | ||||||
| SDP | Nuors. Ed. KP |
Suom. Kok. |
ML | SPP | SKDL | Yht. | ||
| 1907 | 6 | 3 | 2 | -- | 11 | |||
| 1908 | 6 | 3 | 2 | -- | 11 | |||
| 1909 | 7 | 3 | 1 | -- | 11 | |||
| 1910 | 7 | 3 | 1 | -- | 11 | |||
| 1911 | 7 | 3 | 1 | -- | 11 | |||
| 1913 | 6 | 3 | 1 | 1 | 11 | |||
| 1916 | 7 | 2 | 1 | 1 | 11 | |||
| 1917 | 5 | 3 | -- | 2 | 10 | |||
| 1919 | 5 | 1 | -- | 4 | 10 | |||
| 1922 | 5 | -- | 1 | 4 | 10 | |||
| 1924 | 5 | 1 | 1 | 3 | 10 | |||
| 1927 | 5 | -- | 1 | 4 | 10 | |||
| 1929 | 5 | -- | 1 | 4 | -- | 10 | ||
| 1930 | 4 | -- | 2 | 4 | -- | 10 | ||
| 1933 | 5 | -- | 1 | 3 | 1 | 10 | ||
| 1936 | 5 | -- | 1 | 4 | -- | 10 | ||
| 1939 | 5 | -- | 1 | 4 | -- | 10 | ||
| 1945 | 4 | -- | 1 | 3 | -- | 2 | 10 | |
| 1948 | 4 | -- | 1 | 4 | 1 | 10 | ||
| 1951 | 4 | 1 | 1 | 3 | 2 | 11 | ||
| 1954 | 4 | -- | 1 | 4 | 2 | 11 | ||
| 1958 | 4 | -- | 1 | 4 | 2 | 11 | ||
| SDP | KP | Kok. | ML | SPP | SKDL | Yht. | ||
Pohjois-Karjalan (läänin) vaalipiiri 1962–2011
muokkaa| vaalit | paikat | äänestys- aktiivisuus | ||||||
| ML Kesk. |
SDP | SKDL | Kok. | SMP PS |
Muut | Yht. | ||
| 1962 | 4 | 2 | 2 | 1 | -- | 1a | 10 | |
| 1966 | 4 | 3 | 1 | 1 | -- | -- | 9 | |
| 1970 | 2 | 2 | 1 | 1 | 2 | -- | 8 | |
| 1972 | 2 | 2 | 1 | 1 | 2 | -- | 8 | |
| 1975 | 2 | 3 | 1 | 1 | -- | 1b | 8 | |
| 1979 | 2 | 2 | 1 | 1 | 1 | -- | 7 | |
| 1983 | 2 | 3 | -- | 1 | 1 | -- | 7 | |
| 1987 | 3 | 3 | -- | 1 | -- | -- | 7 | |
| 1991 | 3 | 2 | -- | 1 | -- | 1b | 7 | |
| 1995 | 2 | 4 | -- | 1 | -- | -- | 7 | |
| 1999 | 2 | 4 | -- | 1 | -- | -- | 7 | |
| 2003 | 3 | 3 | -- | -- | -- | 1c | 7 | |
| 2007 | 3 | 2 | -- | 1 | -- | -- | 6 | |
| 2011 | 2 | 2 | -- | 1 | 1 | -- | 6 | |
| a Suomen Kansanpuolue b Suomen Kristillinen Liitto c Vihreä liitto | ||||||||
Puolueiden ääniosuudet 1945–2011
muokkaaÄäniosuudet prosentteina vaalipiirissä kyseisissä eduskuntavaaleissa annetuista äänistä. Suurimman puolueen kannatusosuus korostettu.
| puolueet | 1945 | 1948 | 1951 | 1954 | 1958 | 1962 | 1966 | 1970 | 1972 | 1975 | 1979 | 1983 | 1987 | 1991 | 1995 | 1999 | 2003 | 2007 | 2011 |
| SDP | 37,2 | 35,4 | 35,0 | 33,4 | 32,8 | 22,0 | 31,2 | 22,3 | 25,1 | 28,4 | 28,3 | 31,9 | 31,0 | 30,0 | 39,4 | 36,8 | 34,9 | 31,6 | 26,4 |
| SKDL/Vas. | 15,4 | 15,9 | 17,8 | 17,2 | 20,2 | 17,6 | 16,5 | 10,3 | 10,1 | 10,9 | 10,7 | 8,9 | 4,5 | 5,2 | 5,4 | 5,1 | 4,9 | 2,5 | 4,2 |
| ML/Kesk. | 28,7 | 33,6 | 31,4 | 33,8 | 32,2 | 31,2 | 29,2 | 22,6 | 21,8 | 23,7 | 23,2 | 25,0 | 26,9 | 34,6 | 27,0 | 30,3 | 37,6 | 35,7 | 26,2 |
| Kok. | 13,4 | 14,2 | 10,6 | 9,1 | 10,7 | 11,5 | 10,8 | 13,8 | 13,6 | 14,5 | 17,1 | 18,1 | 17,7 | 13,5 | 12,5 | 11,2 | 9,7 | 11,8 | 10,5 |
| Ed./KP/LKP | 1,9 | 0,6 | 5,2 | 6,5 | 4,1 | 4,3 | 6,2 | 5,2 | 4,5 | 3,2 | 2,2 | 0,9 | 0,5 | 0,2 | |||||
| SMP/PS | 7,6 | 3,5 | 23,9 | 21,1 | 8,3 | 10,0 | 11,3 | 9,0 | 5,7 | 2,0 | 1,6 | 0,7 | 2,8 | 23,1 | |||||
| SKL/KD | 0,7 | 2,7 | 4,6 | 6,1 | 4,5 | 3,5 | 5,1 | 6,6 | 6,3 | 4,3 | 3,0 | 2,8 | |||||||
| Vihr. | 1,7 | 4,0 | 4,4 | 4,2 | 6,6 | 11,7 | 5,4 | ||||||||||||
| Pienpuolueet (ks. alla) | 2,9 | 5,8 | 2,6 | 1,2 | 1,0 | 5,7 | 2,0 | 3,4 | 0,8 | 2,5 | 1,0 | 0,8 | 1,3 | ||||||
| Rivillä "Pienpuolueet" esitetyt puolueet ovat seuraavat: 1945 vaaleissa Suomen pienviljelijäin puolue, vuosien 1962 – 1972 vaaleissa TPSL, vuosien 1975 – 1979 vaaleissa SKYP, vuoden 1987 vaaleissa Demokraattinen Vaihtoehto, vuosien 1995 – 1999 vaaleissa Nuorsuomalaiset, vuoden 2003 ja 2007 vaaleissa SKP. Mainittujen puolueiden lisäksi vaalipiiristä ovat joissakin vaaleissa saaneet ääniä myös jotkin muut pienpuolueet sekä muut listat, mutteivät koskaan yli yhtä prosenttia äänistä. | |||||||||||||||||||
Ääniharavat
muokkaa| vaalit | ehdokas | puolue | äänet | |
|---|---|---|---|---|
| 1979 | Eino Poutiainen | SMP | 10 464 | [2] |
| 1995 | Matti Puhakka | SDP | 8 265 | [3] |
| 1999 | Esa Lahtela | 10 125 | [4] | |
| 2003 | 11 283 | [5] | ||
| 2007 | 10 813 | [6] | ||
| 2011 | Riitta Myller | 7 700 | [7] |
Tunnettuja poliitikkoja
muokkaaAikaisempia kansanedustajia
muokkaa- Tarja Cronberg (Vihr.) 2003–2007
- Reino Jyrkilä (SMP) 1983–1987
- Erkki Kanerva (SDP) 1999–2003
- Reino Karpola (ML, Kesk.) 1962–1979, 1983–1987
- Markku Kauppinen (Kesk.) 1979–1983
- Anne Knaapi (Kok.) 1995–1999
- Osmo Kokko (PS) 2011–2015
- Albin Koponen (SDP) 1907–1914, 1917, 1922–1944
- Erkki Korhonen (SKL) 1975–1983
- Tuula Kuittinen (Kesk.) 1991–1995
- Antti Kukkonen (ML) 1919–1945, 1954–1962
- Lauri Kähkönen (SDP) 1999–2011
- Esa Lahtela (SDP) 1995–2011
- Riitta Myller (SDP) 1987–1995, 2011–2015
- Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP) 2011–2015
- Aune Mänttäri (SMP, SKYP) 1972–1975
- Valde Nevalainen (SDP) 1966–1975
- Toivo Niiranen (SKDL) 1951–1966
- Pekka Pennanen (Nuorsuomalainen puolue, Kok.) 1907–1914, 1917–1918, 1922–1945
- Eino Poutiainen (SMP) 1970–1972, 1979
- Matti Puhakka (SDP) 1975–1991, 1995–1996
- Pauli Puhakka (SKDL) 1954–1983
- Pekka Puska (Kesk.) 1987–1991
- Pekka Ravi (Kok.) 1999–2003, 2007–2015
- Eero Reijonen (Kesk.) 2003–2015
- Vieno Simonen (ML) 1954–1962
- Lea Sutinen (Kesk.) 1970–1987
- Säde Tahvanainen (SDP) 1995–2007
- Esa Timonen (ML, Kesk.) 1958–1967
- Kerttu Törnqvist (SDP) 1983–1999
- Alli Vaittinen-Kuikka (Kok.) 1966–1979
- Anu Vehviläinen (Kesk.) 1995–2003, 2007–2015
- Uki Voutilainen (SDP) 1962–1979
- Matti Väistö (Kesk.) 1987–2007
Lähteet
muokkaa- Kansanedustajien lukumäärät: Suomen eduskunta Edustajamatrikkeli; Tilastokeskuksen Tilastolliset vuosikirjat; Mitä Missä Milloin -kirjat
- Ääniosuudet: Tilastokeskus Tilastolliset vuosikirjat, Internet-palvelu; Mitä Missä Milloin -kirjat; Oikeusministeriön vaalipalvelu
Viitteet
muokkaa- ↑ https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20091404 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1979 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
- ↑ Ehdokkaiden äänet (Tilastokeskus)
- ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
- ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
- ↑ Ehdokkaiden äänet (Oikeusministeriö 21.3.2007)
- ↑ Eduskuntavaalit 2011 - tulospalvelu Yleisradio. Arkistoitu 20.4.2011. Viitattu 18.4.2011.