Pleurotaceae
Pleurotaceae on helttasienten lahkoon kuuluva sieniheimo, joka sisältää hytyvinokkaat (Hohenbuehelia) ja isovinokkaat (Pleurotus).[2] Ne ovat lahottajasieniä, mutta ne voivat täydentää typensaantiaan lihansyönnillä, vangitsemalla sukkulamatoja ravinnokseen. Sukujen yhteinen kantamuoto todennäköisesti käytti mikroskooppisia myrkkypisaroita sukkulamatojen tainnuttamiseen. Isovinokkaat käyttävät edelleen näitä myrkkypisaroita, kun taas suurin osa hytyvinokkaista on siirtynyt muihin menetelmiin. Osa hytyvinokkaista on petoja, joiden sienirihmoissa sijaitsevat tahmeat kyhmyt vangitsevat sukkulamatoja. Osa taas on loisia, jotka muodostavat tahmeita kuromaitiöitä, jotka tarttuvat sukkulamatoihin. Kun itiöt itävät, ne lävistävät sukkulamadon. On myös lajeja, jotka ovat sekä petoja että loisia.[3][4]
| Pleurotaceae | |
|---|---|
 Osterivinokas (Pleurotus ostreatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Alalahko: | Pleurotineae |
| Heimo: |
Pleurotaceae Kühner[1] |
| Katso myös | |
Suvut
muokkaa- Hytyvinokkaat (Hohenbuehelia)
- Isovinokkaat (Pleurotus)
Lähteet
muokkaa- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 06.02.2011
- ↑ Kalichman, Jacob: Generic names of agarics & Agaricales (pdf) agaric.us. 16.11.2023. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Soares, Filippe Elias de Freitas & Sufiate, Bruna Leite & de Queiroz, José Humberto: Nematophagous fungi: Far beyond the endoparasite, predator and ovicidal groups. Agriculture and Natural Resources, 1.2.2018, 52. vsk, nro 1, s. 1–8. doi:10.1016/j.anres.2018.05.010 ISSN 2452-316X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Koziak, Alexandra T. E. & Cheng, Kei Chin & Thorn, R. Greg: Phylogenetic analyses of Nematoctonus and Hohenbuehelia (Pleurotaceae). Canadian Journal of Botany, 1.8.2007, 85. vsk, nro 8, s. 762–773. NRC Research Press. doi:10.1139/B07-083 ISSN 0008-4026 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)